The Notebook

JEE, sain edes hiukan kiinni tästä blogista ja sain tän taas ajan tasalle! :)

Viime lauantaina mulla oli kauheet suunnitelmat, että lähden aikasin salille ja treenaan oikeen kunnolla ja sitten oon tosi aktiivinen koko päivän. Niin, mites kävikään.. heräsin yhdeltätoista ja yhden aikaa huomasin, etten ollut liikkunutkaan mun sängystä vaan olin jämähtänyt koneelle, tekemään en mitään. Joten perse ylös penkistä ja puol kahdelta olin sitten polkemassa kuntopyörällä. Tuolla salilla niissä kaikissa lämmittelylaitteissa on omat pienet telkkarit ja jos tuot kuulokkeet, pystyt kattomaan vaan sitä omaa ohjelmaa. MTV:ltä tuli just Teen Mom maraton, joten huomaamattani (tunsin kyllä jaloissani....) poljin kaks ja puol tuntia, samalla kun katoin telkkaria. Ei huono ollenkaan, mutta en jaksanut kyllä salin puolelle enää raahautua. Soittelin Paulan kanssa, mutta siellä oli jo niin kova meno missä hän oli, että päätin olla tylsä ja jäädä kotiin kattomaan The Notebook leffan. Okei, moni ihminen on kehunut sitä ja sanonut, että se on surullinen, mutta emmää kestä kui paljon itkin kun se loppui. Hyvät näyttelijät ja ihana tarina. Sen jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan ja mietiskellä tätä omaa elämää ja sitä miten epäreilua se välillä on. No, aina ei voi saada kaikkea, eikä ainakaan näköjään samaan aikaan...

Sunnuntaiksi olin sopinut näkeväni uuden au pair tytön, joka itseasiassa on kotoisin Itävallasta ja tuli Natalien vanhaan perheeseen. Oli ihan mielenkiintosta kuulla toisenkin ihmisen mietteitä samasta perheestä ja muutenkin jutella jonkun uuden ihmisen kanssa. Tuli aika ihmeellinen olo, kun Petra (tämä tyttö siis) sanoi, että korjaa sitten jos hän tekee jotain virheitä kun sun englanti on niin hyvää. Itellä on sellainen olo, että on kun pikkulapsi kun puhuu, mutta kai se kieli edes vähän on kehittynyt. Mun oli tietysti ensimmäiseksi näytettävä hänelle Nycistä THE VAPIANO, eli mun ja Natalien vakkari ruokapaikka. Eikä ollut pettymys, se ruoka vaan on hyvää. Sain hymyilemällä special annoksen ja kokki nimes sen mun mukaan... Ne kokit on niin loistavia kun ne lirkuttelee jokaiselle tytölle ja tekee kaikille special annoksia. Mutta toisaalta, sain tosi hyvää ruokaa niin mikäs siinä. Istuttiin Vapianossa muutama tunti ja tutustuttiin toisiimme ja oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Kävin näyttämässä mun Suomi-puhelinta yhdessä liikkeessä, se kun ei yhdistä nettiin ja tää poika sanoi, että Samsungin liike on Central Parkin kulmassa, käy siellä, ne osaa korjata. No me oltiin joka tapauksessa menossa Times Squarelle, joten ei sellanen kolmenkymmenen korttelin lisäkävely enää tuntunut missään....paitsi sitten kun tajuttiin, ettei se liike enää ole siellä. Lähdettiin ehkä pikkasen väsyneinä takasin Grand Centralille ja kierrettiin kaikki kaupat läpi, koska molemmilla hiersi kengät, mutta MISTÄÄN ei löytynyt fläbäreitä. Oltiin jo neljän korttelin päässä, kun alkoi satamaan kaatamalla. Ukkosti ja salamoi ja se veden määrä, en oo ikinä nähnyt sellasta sadetta. Ooteltiin siinä yhden katoksen alla parikyt minuuttia, mutta kun junan lähtöön oli enää se vartti, päätettiin uhrautua. Onneks oli lämmintä vettä, kastuttiin meinaan ihan läpimäriksi. Kotiin tulin yhdeksän jälkeen ja kattelin muutaman jakson HIMYMIä, ennen kuin menin nukkumaan.

Kiva ja aika rauhallinen viikonloppu siis! :) Nyt ehkä hiukan kuumottais toi juhlimaan lähtö, saas nähdä miten ens viikonloppuna, jos repäsis...