Mihin ne minuutit katoaa..

Moikka, aika vaan rientää. Viime postauksesta on jo kaks viikkoa aikaa ja tuntuu, ettei kahdessa viikossa oo kerenny tekee mitään. Nyt olis vielä kaksi kokonaista viikkoa ennen kun tulee lähtö. Mulla oli perjantaina viiminen työpäivä ja oli vähän haikeet fiilikset. Tuskin olisin tosta työpaikasta muuten lähtenyt pois, jollei tätä au pair juttua olis tullut. Lauantaina mulla oli ns. sukulaisten läksiäiset. Joillekkin piti jo sanoa, että nähdään vuoden päästä, tuntu se vähän hassulta. No, onneks ei kuitenkaan (toivottavasti) tartte sanoo lopullisesti hyvästejä kellekään. Janne ja pojat lähti maanantaina Thaimaahan ja tuntuu ku koko viikko olis mennyt ihan siivillä. Yllättävän hyvin ollaan saatu pidettyä yhteyttä. Mut olis se kiva päästä itekkin jo lähtee, ettei tarttis täällä murehtia.

Nyt alkaa viimisten asioiden hoito ja järjestely. Muuttoilmotus pitää tehdä, lukiossa pitäis käydä juttelemassa ja tuhat muuta pientä asiaa... puhelinlasku, netti ja tää hemmetin kämppä. Vaikka täältä on viety monta isoo pahvilaatikollista tavaraa pois tuntuu, että sitä kamaa on silti ihan järkyttävästi. Matkalaukussa on jo aika paljon tavaraa, joten sen pakkaamisen ei pitäis olla kovin hankalaa. Vähän on vielä hakusessa tuliaiset perheelle, suklaata ja muita karkkeja ajattelin kyllä viedä. Lapsille vien mummun tekemät sukat ja hanskat. Jotain kivaa pientä niille pitäis keksiä lisäksi. Vanhemmille mulla ei oo mitään ideaa, toisaalta marimekko olis kiva mutta täytyy miettiä. Onhan tässä ihan ruhtinaallisesti aikaa ;)

Nyt on ens viikko aika pitkälti buukattu kavereitten näkemisellä. Maanantaina on työpaikan pikkujoulut, tiistaina syömään yhen kaverin kanssa, keskiviikkona päivällä lounaalle ja illalla tulee Turusta kaveri yöksi. Torstaina lähenkin sitten viettämään iskälle joulua ja sieltä olis tarkotus tulla tiistaina. Jollon onkin enää viikko lähtöön. Mihin tää aika menee???

Sain alkuviikosta kivan yllätyksen kun sain tietää, että mun kanssa lähtee suomalainen tyttö samalla lennolla. Jeejee, nyt on yks huoli vähemmän, ei tartte yksin selvitä siitä lennosta. Tänään puhuin perheen kanssa skypessä ja he vakuuttelivat siellä, että odottavat mua innoissaan. On ne lapset kyllä super ihania, ainakin näin ruudun välityksellä :)

Nyt yritän mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna hoidella tuhat ja yks asiaa. Unohdan varmasti puolet, mitä mun piti tehdä :)

HBD!

Hyvää synttäriä Laura, ahahah! :D Nyt oon USA:ssakin täysikänen, joten menispä aika nopeesti, että pääsisin jo lähtemään. Ei sinne bilettämään olla lähössä mutta onhan se ihan kiva tietää se, että niihin baareihin pääsee varmasti iän perusteella. Naamakertoimesta ei sitten puhutakaan.

Mä en tiedä onko musta oikeesti tullut vanha, en oo ikinä lähtenyt baarista kotiin ennen kahta. Paitsi eilen. Oli ihan ihme ilta muutenkin. Olin parin kaverin kanssa mun luona alkuillan ja meillä oli tosi kivaa, mutta heti kun mentiin baariin,  mun fiilis laski ku aasin häntä. Eiks aasin häntä laske aika nopeesti? Haha. Vuosi sitten olin vielä aika kova bilettämään ja tunnettu hulluistakin jutuista viikonloppusin. Vuoden vaihteessa tuli pieni elämäntapamuutos, jollon sitten päätin, että alkoholi ei ehkä oo ihan paras energianlähde. Nyt pelkään, että musta on tullu sellanen, mitä oon aina ihmetelly joissain ihmisissä; himmailija. No ei, ehkä se on ihan hyvä alkaa aikuistua, mutta pitää silti osata pitää hauskaa. Sitä ei eilen kyllä pahemmin ollut :/  Mutta onneks tänään on ollut kiva päivä (kellon perusteella eilen..) ja sekin on jo juhlaa, että on ollut koko viikonloppu vapaata.

Sain mun lentotiedot perjantaina ja nyt se alkaa tulemaan todelliseksi, mä oon oikeesti lähössä vuodeksi pois. Lennot oli mielenkiintoset. En oo ikinä lentänyt yksin, enkä muistaakseni vaihtanut konetta. Välilasku on Heathrow:n kentällä ja aikaahan on se ruhtinaalliset puoltoista tuntia. Siellä mä sitten sompailen ja yritän ehtiä koneeseen. Tällä hetkellä toivon niin paljon, että joku suomalainen lähtis samaan aikaan, helpottais ehkä hieman kun muutenkin varmaan jännä päivä :)

Aika menee nopeesti, jouluun on se vajaa kolme viikkoa ja mun lähtöön sitten neljä viikkoa. Tuntuu siltä ku olisin just saanut matchin tältä perheeltä ja odottanu niiden soittoa ihan paniikissa. Miten se aika voi kulua näin nopeesti?

PS. Mua harmittaa ettei mulla oo laittaa mitään kuvia tänne, mutta eiliseltäkään ei oo muuta kun muutama taksin odottelu kuva jossa on epäsoveliasta materiaalia :) Yritän saada tän blogin päivityksen sellaseksi rutiiniksi ja sitten tsempata kuvien lisäilyssä!

Nyt meen nukkumaan kauneusunia, käynhän mä kuitenkin jo kolmeekymmentä, voi helvata! ::D