torstai 11. lokakuuta 2012

Dance your own dance

Moikkamoi, ei ihan onnistunut toi ennen Kanadaa postaus, nyt ollaan siis kotona ja hauskaa oli, kerron siitä myöhemmin!

Viime viikko meni aika pitkälti siivotessa. Meille on tulossa vieraita ja he majottuvat mun kerroksessa, joten pieni pakko pistää kaikki paikat kuntoon. Salilla kävin maanantaina ja tiistaina ja torstaina. Torstai on nykyään mun lempipäivä, koska tulee Grey's Anatomy ja se puoltoista menee aivan loistavasti siinä polkiessa sitä kuntopyörää. Toi jalka vähän vaivaa vielä, joten yritin ottaa mahdollisimman rauhallisesti, mutta se on tosi ärsyttävää kun menee salille ja sittei voikkaan tehdä paljon mitään.

Tiistaina yks toinen personal trainer kysy, että tarttenko apua, että hän voi nyrkkeillä mun kanssa. Se oli ihan sairaan hauskaa. Kädet ei kylläkään kestänyt puoltatuntia kauemmin ja sen jälkeen olin ihan poikki, mutta sain kehuja!!

Tiistaina ja torstaina aamupäivällä olin koulussa ja se on kyllä ihan kivaa, täytyy myöntää. Se opettaja on tosi kiva ja hyvä. Ja hän ymmärtää, että ollaan töissä täällä ja välillä voi tulla jotain erikoistapauksia. Nyt huomaan myös, etten ehkä oo ihan niin huono enää siinä enkussa, mitä oon ollut. Tottakai siellä on paljon sellasia asioita ja varsinkin sanoja, mistä mulla ei ole mitään hajua, mutta kysymällähän sitä oppii.

Keskiviikkona kävin kaupassa ja ostin ÄLYTTÖMÄSTI kamaa, oli tosi kivaa kun sato kaatamalla niin kantaa niitä kamoja autosta sisälle, sellanen ilmanen suihku siinä samalla.

Tytöllä oli joka päivä tennistä, joten siihen menee aika paljon aikaa kun joudun hakemaan hänet koulusta ja tullaan nopeesti kotiin ja hän vaihtaa vaatteet ja sitten taas lähdetään. Pojalla on keskiviikkosin juoksuharkat ja tiistaisin ja keskiviikkosin iltakoulua.

En muista, mitä tapahtu minäkin päivänä, kun alkaa päivät mennä sekasin, pitäis kirjottaa realiajassa TIEDÄN!! Mutta nyt jos saisin ton Kanada postauksen mahdollisimman pian tänne ni saisin taas vähän kiinni täs blogissa.

En voi uskoo, että siihen kun lähden täältä on samanverran aikaa, kun siihen kun lähdin kesällä Suomesta. Niin paljon on kerennyt tapahtua niitten viikkojen aikana mitä oon täälllä ollu mutta silti se tuntuu niin lyhyeltä ajalta. Pelottavaa...

Nyt lähden kohta salille koska on torstai ja Grey's Anatomy tulee telkkarista! Pienet ilot mulla ;)

torstai 4. lokakuuta 2012

In your face

Moi!

Sillon ku alotin tän blogin pitämisen tätä ei lukenut yhtään ketään. Nään aina paljonko mitä postausta on luettu (en tietenkään nää kuka on lukenut tai muutakaan persoonallisia juttuja, älkää huoliko) ja monta kävijää mun blogilla on viikossa ja kuukaudessa jne. Mä tiedän, että tätä lukee monet tutut, jotka oikeesti tuntee mut mutta myös sellaset ihmiset, jotka ei mua tunne. Halusin alusta asti kirjottaa mahdollisimman rehellisesti kaiken ja yrittää kirjottaa mahdollisimman paljon, välillä se on vähän lipsunut kieltämättä ja asioista vois kertoa tarkemmin, mutta joistain jutuista on jo tullut niin arkipäivää, etten edes ymmärrä sitä erilaisuutta enää...

Alkukuukausina ihmettelin, kun ihmiset ei kysellyt, että mitä mulle kuuluu ja kun mä kysyin heiltä, mitä kuuluu ja jatkettiin juttelua ja kerroin jotain, mitä mulle on tapahtunut, niin moni vastasi: "Joo, luin sen jo sun blogista." Hmm, okei... mä en todellakaan kirjota tänne kaikkea mitä mulle tapahtuu, koska ensinnäkin se on täysin mahdotonta, enkä edes halua. En peariaatteessa salaile asioita, mutta jätän jotain ihan tarkotuksella kertomatta. Perheestä yritän kertoa mahdollisimman vähän yksityiskohtia tietysti, joten enemmän ne postaukset keskittyy niihin viikonloppuihin...

Ja tästä päästäänkin siihen asiaan... On ehkä ihan hiukan raivostuttavaa lukea sähköposteja, jossa kerrotaan, että mitä saan tänne kirjottaa ja mitä en... Täähän on mun blogi ja mun elämä. En kirjota tätä pelkästään muille, kirjotan tätä myös itelleni. Haluun että mulla on joku paikka mistä voin muistella, mitä kaikkea mulle tapahtu täällä ollessa. Oon laittanut tarkotuksella itelleni muutamia juttuja tänne, että muistan paremmin, joista tiedän, että kukaan muu ei tajua yhtään mitään.

Omg, oon 21-vuotias aikuinen, joka viettää elämänsä vuotta Amerikassa, mitä te luulette, että mä täällä teen. Istun kotona ja virkkaan... HELL NO! Mä biletän ja mielelläni biletänki. Täällä on tyttöjä, jotka ryyppää monta kertaa viikossa ja mä pyörittelen silmiäni niille, mutta jos mä nyt joka toinen viikonloppu käyn ulkona ja rellestän niin se on musta ihan normaalia. Ja se, että kerron niin näistä meidän illoista johtuu siitä, että tiedän siellä olevan ihmisiä, joita kiinnostaa juhliminen täällä. Jos ei kiinnosta, ei ole pakko lukea! ;)

Ja tiedän, että joku siellä ajattelee, että kannattaa ajatella, mitä sinne nettiin kirjottaa ja niinhän mä ajattelenkin, en kerro kenestäkään muusta kuin itestäni ja mun mielestä oon ihan normaali nuori aikuinen ja käyttäydyn niin. Joskus tulee tehtyä tyhmiä juttuja, ja jaan ne täällä, mutta haluisin tietää yhden ainoon ihmisen, joka ei olis joskus elämässään tyrinyt?

Tykkään kirjottaa tänne ja haluisin kertoa paljon enemmän juttuja mutta aika ja muutamat muutkin asiat estää... Joten kerron ne asiat jotka haluan ja parhaaksi nään! :)

Suukkoja mun sähköpostikamuille, tunnistatte kyllä ittenne, ootte silti rakkaimpia ikinä! :)

PS. Huomenan tulee luultavasti tän viikon postaus! Lähden perjantai lauanta välisenä yönä KANADAAN, joten yritän kovasti tehdä sen huomenna päivällä tai tänään illalla, ettei jäis roikkumaan. Oon Kanadassa vaan maanantaihin asti, mutta ihanaa saada pikkuloma!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Merimies on eri mies ;)

Moikkamoi!

Tajusin, että tähän tulee nyt kaks viikonloppua putkeen eli tosi hämäävää varmaan teille, haha!

Viime perjantaina mulla oli normi aamu, jonka jälkeen otin lyhyet päikkärit ja aloin siivota. Siivosin auton, pesin vessat ja siivosin alakerran tosi hyvin. Lapset tuli koulusta, pojan vein yökylään neljältä ja tytön vein kaverilleen puol kuudelta, kuudelta olinki jo vapaa kun viikkasin hiukan pyykkejä. Lähdin salille polkee puolekstoista tunniksi, tää jalka ei oikee edelleenkää kestä mitään hirveen raskasta... Kävin hakees proteiinismoothien ja tein pikavalmistautumisen, koska Paula tuli hakemaan mua puoli yhdeksältä. Mentiin White Plainsiin, käytiin halvalla dinnerillä Delissä ja juoruiltiin kaikki mahdollinen.  Käytiin apteekista hakemassa viinipullo ja mentiin auton takapenkille pitämään alottelujuhlat. Yhdentoista aikaan päätettiin lähtee pubiin ja käveltiin lähimpään mahdolliseen. Istuttiin tiskille ja viiden minuutin päästä oltiinkin jo saatu seuraa, vähän eri meininki kun Suomessa. Mä ajauduin keskusteluun aiheena jääkiekko ja NHL, tiedänkö aiheesta jotain, hmm en! Rangers ja Boston Bruins on ainoot joukkueet, jotka osaan mainita ja tiedän logon (haha onks se edes logo...). Päätettiin vaihtaa pubia ja tutustuttiin taas lisää ihmisiin. Joku skeittaripoika tuli juttelemaan mulle ja kertoi, että Lenny Kravitz esiintyy lauantaina ilmaseksi White Plainsissa, että meidän pitäs ehdottomasti tulla. Hän myös lupasi esitellä mulle Losia tammikuussa, jos sinne eksyn! Päätettiin lähteä koko porukka pitsalle ja sitten mentiin pelaamaan pöytäjalkkista yhden lähellä asuvan luo. Jooh, siinä oli taas mun mestarinäyte mun sporttisuudesta. Kello alko tulla jo neljää, joten päätettiin Paulan kanssa häippästä. Mutta siinä kun käveltiin autolle, tajuttiin, ettei kumpikaan oo ajokunnossa, joten mikä parempaa kun nukkua autossa muutama tunti. Haettiin samaisesta Delistä, missä käytiin edellisenä iltana, kahdeksan pintaan bagelit ja se myyjä tunnisti meidät ja naureskeli, että ulkomuoto on vähän eri kun illalla! No ei, oli tosi kiva ilta ja molemmat pysy fiksuna koko illan, ei ylilyöntejä! :)

Lauantaina nukuin kahteen saakka, Paula tuli taas hakemaan mua viiden aikaa ja mentiin sinne Lenny Kravitzin konserttiin! En nyt todellakaan mikään fani ole, mutta olihan se ihan uskomaton keikka. Ja sieltä sai ilmasta ruokaa!! Ja kaikkea muutakin ilmasta, se oli aika coolia. Yhdeksän aikaa päätettiin lähteä takas Hartsdaleen, johon jätettiin auto ja otettiin juna Cityyn. Mun kaikki vaatteet oli ihan hirveitä, joten halusin käydä ostamassa jotain uutta ja onneks löysinki kivan uuden paidan. Meinas vähän fiilis laskea, kun ei meinattu saada taksia ja kello oli jo puol kakstoista, ei oltu juotu mitään ja nälkäkin alko tulla. No onneks vihdoinkin saatiin se taksi ja meikä reippaasti vaihto vaatteet siellä takapenkillä ja söin samalla... Onneksi meidän promoottorikin oli myöhässä, joten fiilis vähän nousi ja kun päästiin baariin sisälle se oli ihan täynnä. Oltiin samassa paikassa kun viimeksi Cityssä ja mulla tuli mieleen se viime kerta kun tein PIENEN ylilyönnin, joten juotin Paulalle mun juomat ja join ite mehua. Siinä meidän porukassa oli kaks söpöä armeijapoikaa, joilla oli uniformut päällä (en vieläkään tiedä syytä miksi, mut ilmeisesti oli joku erikoispäivä...) ja jotenkin toinen meistä ajautui pieneen suuteloon sen toisen pojan kanssa ja noh, minä ja se toinen saatiin hyvät naurut. Joku niissä uniformuissa vetää, koska kymmenet naiset tuli juttelemaan tälle pojalle, mutta hän oli koko illan mun kanssa, aika söpöä! :) Neljän aikaan sanoin, että alan olee tosi väsynyt, ja päätettiin lähteä koko porukka samalla taksilla. Pojat jäi eri asemalla kun me, joten käveltiin Mäkkärin kautta Grand Centralille ja otettiin puoli kuudelta juna kotiin. Vaikka en juonut yhtään, oli pakko laittaa herätys junassa, ettei nukuta pysäkin ohi. Seittemältä olin omassa sängyssä ja super ilonen, ilta oli ihan loistava vaikka vietinkin sen ihan tuntemattoman kanssa!

Sunnuntaina oli ihana herätä ilman krapulaa, vaikkakin nousin vasta yhden aikaan... Päätin lähteä Cityyn, vaikkei ketään ollut tulossa mun kanssa. Oon nyt tajunnut, että mulla ei oikeesti oo enää ihan hirveesti aikaa täällä ja haluun "käyttää" mun viikonloput. Kävelin ihan Manhattanin itäosaan ja siellä muutaman korttelin alaspäin. Mun jalka ei kauheesti tykännyt edellisillan korkkareilla kävelystä ja tästä sunnuntai reippailusta, joten päätin hakee jfrozen yogurtin ja lukee kirjaa hetken. Jotenkin mun jalat vei mut Macy:ssille ja ostinkin itelleni jotain kivaa... Päätin lähetä hakemaan ruokaa ja lähteä kotiin samalla.  Kotona olin joskus kahdeksan jälkeen ja hetken hengailin perheen kanssa ennen kun menin nukkumaan! Toinen ihan sairaan kiva viikonloppu jo putkeen, vaikka nyt tulikin juhlittua kaks päivää putkeen, ei tullut ylilyöntejä eikä kauheeta krapulaa, urheilin ja pidin hauskaa!! :)

Suuukkoja!


sunnuntai 30. syyskuuta 2012

The perfect weekend

Moikkamoi!

Edellis viikonloppuna mulla oli ihan täydellinen viikonloppu. Lauantai aamulla lähdin Cityyn yhdentoista aikaa ja sain Harlemin kohdalla päähänpistoksen, että jään jo siellä pois. En oikeen oo koskaan käynyt kunnolla Harlemissa ja se on kuitenkin iso alue Cityä, joten pakkohan se oli katsastaa. Rakastuin Harlemiin, kaikki ihmiset hymyili ja huus kadun toiselta puolelta kehuja. Yritin olla mahdollisimman newyorker, ehkä sellanen ihan pienehkö pelko persuksissa siellä Harlemin kaduilla, kun olin tosiaan ainut valkoihonen suurimmaksi osaksi.

@ Harlem

 @ Central Park

 Bagel, Snapple ja Christian Grey

 Kävelin Central Parkin ihan pohjoiseen osaan, jossa päätin lähteä Manhattanin länsi puolelle. Kävin hakemassa bagelin, parhaan ikinä. Sellanen vähän raaka ja voita päällä ja mmm! Sitä oikeeta New Yorkia tuli nähtyä ja voin kertoo, että rakastun päivä päivältä enemmän tähän kaupunkiin. Oon siis löytänyt elämäni rakkauden. Tulee aika kalliiksi tää meidän suhde pidemmän päälle kun ainoastaan mä voin lentää toisen luo ;) Menin tosiaan Upper West Sidelle, se on sellanen kiva alue, jossa asuu normaaleja ihmisiä, tietty ne kämpät on kalliita, mutta siis kuitenkin normaaleilla ihmisilläkin on varaa asua siellä. Hain itelleni frozen yogurtin mansikoilla ja lähdin kävelee alaspäin.


 Central Parkin läpi menevä tie..

86th Streetin kohdalla Petra soitti, että hän haluis sittenkin olla itä puolella Manhattania, no mähän lähdin sitten Central Parkin läpi kävelemään takas sinne itäpuolelle. Käveltiin Upper East Sidella sitten ylös ja alas ettien ensin Starbucksia ja sen jälkeen mulle sushipaikkaa. Söin maailman parasta sushia!! Vaikka se marketti sushikin on hyvää niin nyt ymmärrän, mitä se oikee sushi on. Petra ei innostunut suhsista, joten käytiin hakemassa hänelle pitsaa. Olisin halunnut ostaa yhden valkosipulileivän sieltä pitsapaikasta, mutta koska yhdellä dollarilla sai VIISI, oli mun pakko ottaa ne kaikki ;) Aiheutin pientä naureskelua kun toistin varmaan kymmenen kertaa siinä tiskillä lauseen DOLLARILLA VIISI???... Joku nuorehko mies sanoi mulle, ota nyt vaan ne viisi, tulee halvemmaksi... Mmm, ja pirun paljon epäterveellisemmäksi myös.

 Museo

 SUSHi ja se oli pinkkiä <3

No kun oltiin molemmat kylläsiä niin päätettiin mennä istuskelemaan yhteen pubiin. Tapasin maailman ihanimman rouvan, joka kehu mut maasta taivaisiin ja kerto mulle kaikkea hauskaa. Esim, että jenkkimiehet on mother fuckereita, mutta senhän mä jo tiesin haha, ei vaiskaan. Juotiin yhdet ja päätettiin lähteä käppäilemään alaspäin, mutta sade yllätti meijät muutaman korttelin päässä, joten mentiin kaakaolle. Tavattiin taas aivan ihana mies (joka oli hieman hintihkö..) ja jäätiin juttelemaan hänen kanssaan yli tunniksi. Hän kertoi meille tästä ylirikkaitten amerikkalaisten elämästä ja kertoi mistä meidän pitäis kävellä, että nähtäis ne arvokkaimmat asunnot Upper East Sidellä. No sieltähän me käveltiin tietysti, oli ihanaa yhdentoista aikaa nauttia Nycistä, kun alko jo olla vähän rauhallisempaa ja tihkutti vähäsen. Päätettiin käydä Apple Storessa vielä matkan varrella, ensimmäinen kerta kun oon ollut elektroniikka "ostoksilla" kahdeltatoista yöllä. Otin junan kotiin puol yhdeltä, joten omassa sängyssä olin puol kahden aikaan ja uni maistui!

Sama museo yöllä

Yritin tehdä Google Mapsilla sen lenkin mitä kävelin niin tajuutte, että missä oon oikein mennyt, ei ehkä ihan tasan tarkkaan näin kävelty, mutta aika lähelle... Tai siis minä kävelin suurimmaks osaksi..



Sunnuntaina heräsin yhden aikaan ja päätin ottaa kahdelta junan Cityyn. Hain meksikolaista ruokaa, menin Bryant Parkiin istuskelemaan ja syömään. Oli ihan äärettömän lämmin ja sain vielä kesän viimiset rusketusrajat. Siitä käppäilin muutaman korttelin alaspäin ja hain Starbucksista teetä (Suomessa inhosin teetä???) ja lähdin kävelemään pienen mutkan kautta takasin Grand Centralille. Olin Cityssä vaan viitisen tuntia, mutta oli ihana ilma ja oli ihan kiva vaan olla yksin ja ulkona täältä talosta. Grand Centralilla mun viereen istu iso musta mies ja aluksi olin vähän peloissani, mutta hän alkoi jutella mulle ja sen jälkeen puhuttiinkin puolisentoista tuntia taukoomatta. Hän oli kehonrakentaja ja aito newyorkilainen ja oli ihanaa puhua ja kysellä kaikkea. Hän oli tosi kiinnostunut Suomesta ja muutenkin meillä juttu luisti tosi hyvin. Istuttiin junassa vierekkäin ja matka meni älyttömän nopeesti. Tää on just Amerikassa parasta, vaikka olisit yksin, et ikinä tuu olemaan kauan yksin kun ihmiset aina haluu jutella. Varsinkin jos joku kysyy ihan jotain perusasiaa ja kun vastaan, niin mun aksentista huomaa heti, että oon muualta eikä yleensä nää ole kuullut tätä suomalaisten aksenttia, joten he on tosi kiinnostuneita. Kun tulin kotiin, olin ihan älyttömän hyvällä tuulella, mun viikonloppu oli ihan älyttömän ihana. Paljonpaljon kävelyä ja paljon uusien ihmisten kanssa puhumista. En olis yhdeksän kuukautta sitten uskonut, että miten paljon sitä kasvaa ihmisenä, ei vaan se englannin taito, mutta muutenkin.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Koululainen..

Moikkamoimoimoi!

Mulla olis vaikka kuinka kivoja kuvia viime viikonlopusta laittaa tänne, mutta koska ostin keskiviikkona uuden koneen, ne on kaikki vanhalla koneella ja nyt yritän opetella käyttämään tätä mun uutta Omenaa niin teen sen viikonloppu postauksen paremmalla ajalla ja kuvien kera :)

Tää viikko on mennyt taas tosi nopeesti. Maanantaina mulla oli aamulla tapaaminen mun pt:n kanssa, haha, eli siis treenattiin. Enemmänkin se meni kyllä juoruiluksi, oltiin tultu samalla junalla lauantaina takas kotiin Citystä, mutta ei oltu nähty... Toinen hidastava tekijä oli toi mun jalka, joka ei tosiaan oo menny yhtään paremmaksi. Tällä viikolla oon tosiaan käyny salilla vaan kaks kertaa, koska se sattuu paljon, saas nyt nähä. Annan viikon sille vielä aikaa ja sit on varmaan pakko mennä näyttää sitä johonki.. Maanantai oli tavallinen autolla ajo ilta taas, tytön haku koulusta ja tennikseen vieminen ja pojan tennis illalla. Nukuin autossa sen aikaa kun hän oli harkoissa, kaikki aika täytyy ottaa hyödyksi!

Tiistaina normaali aamu, mutta sen jälkeen lähdin ekaa kertaa kouluun, wuhuuuuu! EIKU. No ei, se on ihan jees, käyn tosiaan tossa lähi collegessa, ajan jonku 20 min sinne. Enkkua opiskellaan siis se kolmisen tuntia kerralla ja onhan se tosi hyödyllistä, jotenki vaan toi opiskelu ja luokassa istuminen ei oo se mieluisin asia. Tiistai-illalla tehtiin lasten kanssa kotona subeja ruoaksi, kyllä entinen subi työntekijä nyt kotonakin niitä pystyy tekemään helposti! ;) Illalla kävin polkasees salilla vielä reilun tunnin pyörällä, mut toi jalka ei tykänny kauheesti edes siitä...

Keskiviikkona lapset oli kotona koko päivän, koska oli joku juutalaisten pyhäpäivä ja koulut oli kiinni. Mun oli tarkotus mennä zumbaan, mutta kun aamulla heräsin ja astuin ekan askeleen tällä jalalla niin jäi zumbat siihen. Me siivoiltiin, tehtiin ruokaa ja katottiin telkkaria lasten kanssa. Kolmen aikaa vein heidät harkkoihin ja lähdin ite ostamaan mun uutta vauvaa. Niissä Applen liikkeissä on aina ihan sikana porukkaa ja niitä työntekijöitä, no enkös mä sitten saanut sen nörteimmän (=rumimman ja ällöimmän) myyjän, joka halus halata mua viimiseksi kun lähdin sieltä. Niin mun tuuria! Hain lapset treeneistä, jonka jälkeen poika opetti mua käyttämään tätä konetta (en siis osaa vieläkään... ahah). Illalla autoin mun hostisää maalaamaan meijän alakertaa, maalattiin varmaan nelisen tuntia ja aika paljon saatiin aikaseksi.

Torstaina normi aamu taas, jotenkin en tajunnut, että se koulu ihan oikeesti alko jo! Joten jäin koneelle ja sit myöhästyinkin hiukan sieltä kurssilta, mutta onneks se opettaja on tosi kiva! Tehtiin ryhmätöitä ja puhuttiin ja puhuttiin. En kerennyt syömäään aamupalaa edes aamulla, joten viiminen tunti meni vähän ohi kun keskityin siihen, että kuinka kova nälkä mulla on! Hain siitä viereisestä meksikolaisesta lounaan itelleni ja tein samalla läksyt kun söin sen. Ahkera koululainen ;) Iltapäivällä skypettelin Juttan kanssa pitkästä aikaa ja on se vaan niin ihanaa kun on paras ystävä!! Lapset tuli koulusta ja poika olis halunnut alkaa maalata ja mä tiesin, että hän kyllästyy ensimmäisen puolen tunnin jälkeen ja siitä meille sitten tuli riita kun en antanut hänen maalata. Ollaan alettu muutenkin riitelemään tosi paljon, ollaan siis tosi hyviä kavereita, mutta joka päivä tulee joku pieni (yleensä isokin) riita. En todellakaan sano, että vika olis hänessä pelkästään, kyllä mäkin osaan olla todella ärsyttävä, mutta ehkä se on se, että se ns. vieraskoreus on kadonnut kokonaan. Illalla kun kuskasin häntä niin meillä oli taas ihan äärettömän hauskaa ja tanssittiin autossa niin, että liikennevaloissa muut naureskeli meille. Kahdeksan jälkeen lähdin vielä kahden saksalaistytön kanssa au pair tapaamiseen. He kysyivät haluunko lähtee istuskelemaan johonkin ja tein väärän päätöksen ja lähdin. Miten ne jaksaa oikeesti? Käyvät kuulemma joka ilta jossain ja tulevat kolmen aikaa kotiin arkisin, mitä ihmettä, mun on ainakin pakko nukkua, että jaksan tehdä jotain... No olin yhdentoista aikaa kotona, muut tytöt jatkoivat vielä seuraavaan kaupunkiin istuskelemaan...

Oon sika rakastunut tähän mun koneeseen, kirjotit tällä nyt ekaa kertaa jonkun pidemmän jutun ja ai että!!! lovelove. Ei ehkä ihan halvin läppäri, mutta tää onkin sijotus, vai mitä äiti? ;)

Suukkoja!!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Myrskyn jälkeen on poutasää..

Moikkamoi!!

Mua ihan hävettää tää mun laiskuus tän blogin kanssa!! Nyt teen tällasen kolmen viikon päivityksen, että pääsen realiajassa kirjottaa tänne.

Eli viikonloppuja:

-kävin Bostonissa moikkaamassa suomalaista Annaa pari päivää
-Coney Islandilla etelä-amerikkalaisten kanssa
-fiilistelya ja turistina olemista aah niin rakkaassa Cityssä
-hengailua Bryan Parkissa lounasta syöden
-tapasin vihdoin monen kuukauden jälkeen ruotsalaisen Annan ja vietin hänen kanssaa koko päivän
-Paulan kanssa kunnon raivokännit ja siitä selviytyminen
-vasemman jalan paskaksi pistäminen kyseisenä iltana
-tornado, jota karkuun juostiin kellariin koko perheen kanssa
-sen jälkeinen maailman paras meksikolainen ruoka ja kahden tunnin sulattelu lenkki meksikolaisessa seurassa

Arkipäivinä:

-sitä herätyskellon vihaamista aamusin
-lasten herätystä ja aamupalan tekoa
-kamppailua ittensä kanssa mennäkkö salille vai nukkumaan (sali voittaa 85%)
-se nautinto kun jääkin nukkumaan
-se nautino kun tajuaa lähteneensä salille
-skypetystä
-SIIVOAMISTA, siivoamista ja siivoamista
-autolla ajoa
-ruoan tekemistä
-liian paljon videoita youtubest ja liian vähän niitä tärkeitä juttuja tehtynä koneella
-suunnittelua mun loppuajalle täällä
-lasten kanssa hauskanpitoa ja välillä tappelua
-matikan tehtäviä enkuksi


Eli kaikennäköstä on tullut tehtyä, mutta ei kuitenkaan mitään! Arkea ja sitte niitä viikonloppuja, jollon pitäis ns. tehdä jotain mutta haluu vaan rentoutua ja imeä sen NYC:n ilmapiirin sisäänsä, että muistais sen kun sinne ei enää junalla pääse.

Kirjottelen tätä perjantai-iltana, oottelen et voin hakea tytön kaveriltaan ja oon sika väsynyt, mutta lupasin kuskata tänään häntä. Tää viikko on ollut jotenkin tosi hankala. En tiedä johtuuko se siitä viikonloppusesta juhlimisesta ja jäätävästä darrasta minkä itelleni aiheutin vai jostain muusta. Tää perhe on ihana, mulla ei oo mitään ongelmia näiden kanssa, mutta ei vaan jaksa! Yksinkertasesti alkaa tulla korvista ulos au pairius. Haluisin päästä ns oikeihin töihin ja saada kunnon palkkaa ja elää sitä omaa elämää. Oon maailman ilosin, että oon täällä mut samalla en malta oottaa, että pääsen Suomeen.

Toinen on ehkä tää mun jalka, ei mitään vakavaa, jalkapöytä vaan ei oikeen toimi ja se harmittaa ku menee salille, joka on iltasin mun ainut rentoutumispaikka (MITÄ, sanoinko oikeesti noi, minä.. hahah).

Nyt tän ja eilisen oon ollut paremmalla tuulella, eilen sain avautuu skypessä ja tänään kun katoin postin niin mulle oli lähetetty BISSBISS lakuja :) Rakas iskänihän ei tiedä, mikä on bissbiss laku, mutta onneksi joku muu tietää. Sain nyt sen verran lakuja, mitä mulla on viikkoja jäljellä ja mukana tuli lappu, että jos syön yhden lakun viikossa niin se on vähän kuin joulukalenteri, nauroin ehkä hiukan! Piristi päivää.. Myös se, että mulle jäätiin kiinni mun blogin lukemisesta sai mut hyvälle tuulelle ja se, että mulla on toivottavasti EHKÄ seuraa (melkein jopa mistä valita) mun viimiseksi kuukaudeksi tänne Suomesta! Mikä oliskaan parempaa kun viettää mun viimiset viikot Kalifornian rannalla makoillen ihanan ystävän kanssa?? :)

Myöskin se, että melkein varasin lennot Itävaltaan ja Miamiin saa mut hyvälle tuulelle ja nyt ihmettelenkin, miten olin niiiiiin surullinen alkuviikosta. Kummasti ne mielialat vaihtuu täällä. Olin myöskin kiva täti kun laitoin mun lemppari poitsulle legoja postissa ja aiheutin taas pahennusta niissä postimiehissä kun tulin tyhmien kysymyksieni kanssa! JA kaiken lisäksi, miten mä edes pystyin olemaan huonolla tuulella...nyt muistin: MUSTA TULI KUMMITÄTI <3 Perhetuttu sai tytön ja mullehan suotiin kunnia! Okei nyt hymyilen tyhmästi täällä... säälittävää hahah!

Nyt lähen hakemaan tota tyttöä ja LUPAAN, että jatkan blogin päivitystä paremmin :)

Tähän loppuun vielä biisi, jonka sanat on niin totta ja joka on soinu tänään ja eilen radiossa taukoomatta. Okei oon ehkä ihan vähän myös rakastunut näihin poikiin, haittaaks vaikka ne on 19 vuotiaita?

Live While We're Young

Suukkoja kaikille kivoille, laittakaa kommentteja (varsinkin te sala stalkkerit ;) )

tiistai 11. syyskuuta 2012

Mitä tapahtuuu...

Mooi!

Lupasin ottaa vissiin kiinni täs blogissa, mut emmää kerkee kiireiltäni mukamas...

Eli palaillaan periaatteessa kaks viikkoa taaksepäin maanantaihin, josta mulla ei oo mitään hajua! Oli lasten viiminen vapaa viikko ja meillä oli kauheesti suunnitelmia koko viikoksi, mutta koska tyttö pääsi uuteen tennisryhmään, ei voitu lähteä mihinkään, koska hänen harjotukset oli aina keskellä päivää.. En muista tarkalleen, mitä minäkin päivänä tapahtui. Joka päivä kuskailin tyttöä ja pojalle yritin keksiä kaikkea pientä tekemistä. Mä ite siivoilin kotia, maanantaina viikonlopun jälkeinen siivous ja perjantaina siivous viikonlopulle ja muina päivinä sellasta yleistä järjestelyä. Pyykkiä pesin joka päivä, maanantaisin ja torstaisin tytön, tiistaisin ja perjantaisin pojan, keskiviikkosin vaihdan lakanat ja pesen omat vaatteet! Alkaa olla aika rutiinia jo, mutta toisaalta tykkään tästä kun tiedän mitä tehdä millonkin. Joka päivä kävin salilla ja keskiviikko iltana kun menin salille ja näin mun pt:n eikä hänellä ollut mitään tekemistä, päätettiin tehdä extempore tunti ja sainkin kunnon treenin illalle. Yleensä oon käynyt hänen kanssaan treenaamassa aamupäivisin, mutta meijän aikataulut ei sopinut yksiin koko viikolla niin meinattiin jättää viikko välistä. Onneksi kävi näin hyvin ja sainkin treenattua hänen kanssaan.

Kerroin tälle perheelle tän kyseisen viikon perjantaina, että en aio jatkaa, suurin syy tosiaan se koulu ja sinne hakeminen ja toivottavasti pääseminenkin. He ottivat ihan hyvin mun uutisen vastaan ja ymmärsivät hyvin, eikä oo jälkeenpäinkään millään tavalla tullu negatiivista ilmapiiriä. Tykkään kyllä ihan mielettömästi tästä mun perheestä, mutta nyt on vaan sellanen olo, että vuosi on tarpeeksi mulle täällä.

Tulipa nyt tynkä postaus, mutta mulla on tää viikko ihan pimennossa! :)