It's not what you have in your life, it's who you have in your life..

Lupasin kirjotella siitä aupairien sosiaalisesta elämästä..

Mullahan oli periaatteessa hyvä tilanne, kun tulin tänne. Olin etukäteen tutustunu jo suomalaiseen, joka on täällä ja vielä samassa kaupungissa, johon mä tulin asumaan. Löysin blogien kautta muutaman muunkin, jotka asuvat lähellä mua ja joihin tutustuin Facebookissa jo Suomesta käsin. Siltikin, vaikka mulla oli ns. kavereita täällä, aluksi tuntu tosi vaikeelta ja yksinäiseltä toisinaan. Varsinkin se tutustuminen niihin muun maalaisiin.

Kuinka kaipaankaan noita ruskeita silmiä ja sitä naamaa joka vääntyy tuhanteen ulottuvuuteen?  Noora <3

Training schoolille me suomalaiset tultiin päivän myöhemmin kun muut niin ihmiset olivat jo löytäneet omat kaverinsa. Mulla kävi hyvä tuuri kun mun huoneessa oli se ruotsalainen tyttö, jonka kanssa pidetään vieläkin paljon yhteyttä ja nähdään aina vaan kun aikataulut sallii. Suomalaisiin tyttöihin, jotka mun kanssa tuli, pidän epäsäännöllisen säännöllisesti yhteyttä, meillä on Facebookissa kolmestaan sellanen ryhmä, johon kaikki avautuu vuorotellen ja toiset sitten kannustaa eteenpäin. Mehän ei tunnettu toisiamme etukäteen, muuta kun netin kautta. Cultural Care antaa ennen lähtöä au paireille mahdollisten matkakumppanien nimet ja mailiosotteet, jotta voi tutustua jo hiukan etukäteen. Mulla kävi kyllä super hyvä tuuri, ensinnäkin, että sain matkakumppanit ja toiseksi vielä, että tultiin niin hyvin toimeen tiukassakin paikassa.

 Mun maailman kaunein ja paras vaimo, joka on aina valmis olemaan siellä, missä pitääkin, eli ihan keskellä mun sydäntä! 

LK:n LK! Voi nainen!! Jutta <3

Kun sitten tulin tänne, olin paljon suomalaisen kaverini kanssa ja hänen kavereidensa kanssaan. Mulla oli sellanen olo, että mulla ei ollut ns. omia kavereita lainkaan ja sillon kun tää suomalainen ei päässyt tulemaan johonkin, olin yksin. Löysin netistä sellasen ryhmän, jossa on tän alueen au paireja ja kirjotin sinne, että oon uusi tällä alueella, jos joku haluaa lähteä kahville yms. Siellä muutama tykkäs ja kommentoi siitä mun jutusta ja lisäilin niitä kavereiksi ja kysyinkin muutamalta, että haluavatko tehdä jotain. Natalie lähetti mulle sillon viestin, että hän haluaisi tehdä jotain ja sovittiinkin treffit ja sen jälkeen ollaankin oltu aika erottamattomia. Kävin kahvilla muutaman muunkin tytön kanssa ja ollaan heidänkin kanssan yhteydessä kyllä, mutta en ehkä voi sanoa heitä ystävikseni. Samalla salilla käy mun kanssa muutamia au paireja (puhuvat saksaa) ja heidän kanssaan juttelen aina kyllä, mutta me ei mennä sinne yhdessä.

 Sen vaan tietää, kun joku on sulle tärkeä. <3 Sun ei tarvitse tehdä tai sanoa mitään, sä vaan tunnet sen, kenen kanssa sun on hyvä olla. Fia <3

Mä oon aina ollu sellanen ihminen, että tartten muutaman hyvän ystävän, joiden kanssa haluun sen aikani viettää ja sitten muut on kavereita, joita on kiva nähdä välillä. Täällä varsinkin, kun on aika rajotetut mahdollisuudet viettää sitä aikaa ihmisten kanssa ja tosi paljon riippuu ihmisten aikatauluista, keheen pystyy  ylipäätään tutustumaan, tuntuu jotenkin siltä, että on pakko "valita" kaverinsa. Jos yksinkertaisesti jonkun kanssa ei tule toimeen tai ei ole juteltavaa, on turhaa yrittää sitä ystävyyttä rakentaa vaikka molemmat kuinka au paireja olisivatkin.

Kyllä joku näinkin pieni voi olla sun ystävä, ainakin mulla on <3 Vaikka kuinka pieni ihminen onkin, niin suurin sydän ikinä, Axu

Monilla au paireilla näyttää olevan iso ryhmä, jonka kanssa hengailevat, täällä ei musta oo sellasta. Tosi monet ovat oman maalaistensa kanssa ja mä en jotenkaan nää järkeä siinä, että hengailisin päivät pitkät täällä suomalaisten kanssa. Jos sitä haluan tehdä, voin lähtee takas Suomeen, juttelemaan mun parhaille kavereille. Tiedän, että tuun olemaan niin pulassa kun Natalie kesällä lähtee takas kotiin, joten en ees haluu ajatella koko asiaa, yritän vaan saada sen jatkamaan au pairina olemista (pieni oma lehmä ojassa). Nyt tähän mun lähelle muutti yks saksalainen tyttö ihan just lähiaikoina ja hänen kanssaan pitäisi tutustua, toivottavasti olis kiinnostava persoona, eikä mikään "mulle on ihan sama, kaikki käy"-persoona.

Life goes on ja sitä rataa, mut rakkautta tähän ystävään ei pysty sanoilla kertomaan! NO KUKA SE ON!! :D janne <3

Juteltiin eilen Natalien kanssa, kuinka hyvä tuuri mulla on käynyt (hänen mielestään... haha), kun oon löytänyt täältä heti ensimmäisinä kuukausina ihmisen, johon voin oikeesti luottaa ja jonka kanssa oikeesti viihdyn. Vaikka monella au pairilla tuntuu olevan paljon kavereita ja kokoajan on hauskaa, se oikeesti tekee paljon, että sulla on se yks ihminen, johon voit luottaa ja sanoo suoraan, jos joku asia ei nappaa tai on paha olla.

Meillä on ne LCC- tapaamiset kerran kuukaudessa, joissa vois tutustua uusiin au paireihin, mutta meidän LCC (=ihminen, joka huolehtii alueen au paireista) ei ole kovin hyvä luomaan mitään ryhmäjuttuja, joten ihmiset vaan käy kirjottamassa nimen paperiin, eikä jää juttelemaan muille.


Amerikkalaisiin nuoriin on tosi hankala tutustua, muualla varsinkaan kun juhlimassa. Nyt alkaa kohta olee Spring Break ohi, joten nuoret alkaa taas tulee takas kouluihin, joten ehkä sitä voi jossain tutustuakkin heihin. Ne on vaan niin hulluja, että tällanen "pieni" suomalais tyttö on ihan ihmeissään, haha.

 Tällä hetkellä kuitenkin ehkä eniten mielessä ja odotetuin ihminen, jonka kanssa ei voi välttyä naurulihasten treenaamiselta.. Hanna <3

Vaikka mulla ei Suomeen ikävä olekkaan, on mulla välillä tosi kova ikävä mun ystäviä. Ihmisiä, joille ei tartte selittää koko asiaa alust asti, vaan ne tietää jo muutamista lauseista, mitä tarkotan. Olis ihanaa olla jakamassa niitten parhaitten ystävien ilot ja surut siellä (mielummin ilot pelkästään...), mutta onneks meillä on netti, jonka kautta pystytään olemaan päivittäin tekemisissä.

Mä en tiedä, miksi halusin tehdä täst aiheesta postauksen, ehkä sen sunnuntaisen ei niin kemioiden kohdanneen päivän siivittämänä.  Joten te tulevat au pairit ja au pairiksi tulemista suunnittelevat, voin kertoa, että se ei todellakaan aina ole niin helppoa, miltä se blogeissa vaikuttaa. Niiden kavereitten eteen joutuu tekee tosi paljon töitä ja se, että voit kutsuu jotain ihmistä jo ystäväksi, kestää vielä kauemmin (...ainakin mulla).

 Sä tiedät kyllä kun sulla on käsissä kultaa <3 Natalie

Joten niinkun otsikkokin sanoo, ei se mitä sulla on elämässä vaan, kuka sun elämässä on. Oon ilonen, että mulla on mun ihanat ystävät Suomessa, jotka jaksaa pitää yhteyttä aikaerosta huolimatta ja oon ilonen mun ihanasta ystävästä ja monista kavereista täällä. Tuli ehkä sellainen haikee fiilis kun katteli noita kuvia. Kuvissa siis mun tärkeimmät ja parhaimmat ystävät Suomesta ja se täällä oleva tietysti myös. Hauskaa viikkoa eritysesti mun ihanille ystäville, mutta myös niille muille tärkeille ihmisille ja tutuille! <3

Do you ever randomly laugh because you remember something funny?

No hellou!

Viikonloppu on taas ohi ja oli aika mielenkiintonen sellanen...

Perjantaina aamulla sain siis nukkua pitkään ja mulla olikin aika hirvee olo vielä kun heräsin. Lapsilla oli puolikas päivä koulussa, tyttö meni kavereittensa kanssa kaupungille ja pojalla alkoi yksityisharkat yhdeltä.  Se on välillä kiva kun saan olla noitten lasten kanssa esim autossa kahdestaan niin saan juteltuakin niitten kanssa vähän enemmän. Sit ku ollaan kaikki kolme autossa se on enemmänkin sellasta vitsailua, tai he puhuu koulujutuista mistä mä en taas tiedä mitään. Tultiin kotiin ja tein lapsille jotain ruokaa ja siivoilin heidän huoneitaan aika paljon. Illalla lähdin Natalielle pariksi tunniksi ja suunniteltiin meidän vkoloppua.

Lauantaina mulla ei ollu aamulla mitään suunnitelmia, joten nukuin kahteen asti, MUTTA heräsin terveenä. Oli tarkotus lähtee shoppailemaan White Plainsiin, joskus neljän aikaa, mutta sattuneesta syystä lähdettinkin Natalien kanssa kuuden junalla. Johanna odotteli meitä jo siellä. Kenelläkään ei oikein tainnut olla kunnon fiilistä shoppailuun, mutta mä halusin ALDO:lle. Kerron myöhemmin, miten siellä kävi :D Kaikilla oli kauhee nälkä, joten päätettiin ettii joku ruokapaikka, mun ainut ehto oli, että ei Apple beesiä... ja sinne me päädyttiin. Istuskeltiin siellä muutama tunti ja päätettiin hakea jälkkärit vielä Goldstonesta. Tuntui, ettei tehty mitään, mutta silti kello oli jo puoli ykstoista, joten päätettiin lähteä kotiin päin.

Sunnuntai aamulla otettiin taas juna, mutta toiseen suuntaan, eli Cityyn. Tällä kertaa meitä oli mun lisäksi Natalie, Johanna ja saksalainen Nathalie. Tää reissu oli niin huono, et se oli jo huvittava. Kenelläkään ei ollut ideoita mitä tehtäisiin, oli aika kylmä, kenelläkään ei ollut rahaa. Kaikki alkoi olee ärsyyntyneitä, kun käveltiin vaan ympäriinsä. Käytiin ihan Manhattanin eteläisimmässä osassa  olevassa Battery Park:ssa, missä oli jäätävän kylmä. Siitä lähettiin kävelee Broadwayta ylöspäin, Starbucksin ja muutaman kaupan kautta päädytiin yhteen ruokapaikkaan, jossa Natalie oli käynyt aiemminkin ja oli tosi hyvä kun sai itse valita mitä ottaa. Kierreltiin Sohossa hetki, käytiin Converse kaupassa (huono idea....) ja päätettiin lähtee kattelee mikä meno on Times Squarella. No sama meno, mikä joka vkoloppu. Kävästiin nopeesti muutamat kaupat läpi ja päätettiin lähtee bageleitten kautta Grand Centralille. Siinä sitten junamatka kaikessa hiljasuudessa. En tiedä, eikö meillä kohdannut kemiat kaikilla vai miksi koko päivä tuntu niin vaikeelta. Ens viikonlopuksi pitää siis tehdä suunnitelma, eikä vaan harhailla ympäriinsä. Tästä sunnuntaista sain idean, että kirjotan vähän tästä au pairien sosiaalisesta elämästä, ja ongelmista ym. Se tulee sitten huomenna vaikka :)

No se oli vaan yksi viikonloppu muiden joukossa ja sen tiedän, että kahdesta seuraavasta tulee tosi kivoja. Ens viikonloppuna mulla on koko talo käytettävissä ja sitten onkin Hannan viikonloppu. JA ei herranjestas, kolmas viikonloppukin. Edellinen au pair joka täällä perheessä oli, tulee käymään sillon Suomesta täällä. Huhtikuu menee siis ihan älyttömän nopeesti. En tiedä onks se hyvä vai huono... :)

Kipeenä :(

Moi, voin kertoo, ettei mikään oo näin ärsyttävää ku olla kipeenä, ku ulkona on se yli +25 astetta lämmintä. Periaattees on kylmä kokoaja mut sit on taas kuuma...

Keskiviikkona vein lapset ajoissa kouluun ja tulin kotiin nukkumaan, koska oli huono olo. Koko päivä meni oikeestaa kotosalla, täällä oli putkimies hommissa niin mun piti päivystää, että mitä se tekee jne. Neljältä hain lapset tenniksestä, jonka jälkeen tein ruokaa ja siivoskelin vähän. Seittemän aikaan tyttö tuli kysymään, että voisinko viedä hänet yhden kaverin luo, koska heidän piti tehdä jotain esitelmää. En ollut ajatellut lähteä mihinkään enää illalla niin totta kai vein. Just kun olin lähössä takasin kotiin päin Natalie soitti, että hän on vapaa. Kävin hakees Natalien matkaan ja mentiin Mäkkiin hetkeksi. Sitten haettiin tyttö, joka vietiin kotiin. Ajettiin Natalielle, mutta jäätiin juoruumaan melkein tunniksi vielä autoon, ennen kun hän sitten meni kotiinsa.

Torstaina aamulla heräsin normaalisti ja olin jo ajatellu, että oon varmasti parempi ja pääsen salille. Eipä ollu yhtään parempi olo. Nukuin hetken aamutoimien jälkeen ja yhdentoista aika lähdin siihen pieneen kauppaan. Tulin kotiin, mun hostdad oli vapaalla ni oli aika hauskaa kun oli seuraa. Hän meni ulos tekee pihahommia ja mä otin tietokoneen, kirjan ja viltin ja lähdin ulos ottaa aurinkoa. Skypeteltiin Hannan kanssa hetki , että mitäs me sitten tehdäänkään. Enemmänkin se meni kyllä sellasten juorujen kertomiseksi hahah. Lapset tuli kotiin ja touhuttiin hetki yhdessä, mä pesin koko päivän aikana varmaan viisi tai kuusi koneellita pyykkiä. Hostdad ehdotti, että tilataan pizzat dinneriks ja olin helpottunu ku mulla oli niin huono olo, ettei tarvinnut alkaa väsäämään mitään ruokaa. Kävin hakemassa pitsat ja syömisen jälkeen meninki omaan huoneeseen lepäämään. Illemmalla tulin hakee alhaalta vielä lääkettä ja sainkin jonkun kunnon killerilääkkeeen. Nyt mun hostvanhemmat vaan epäilee, että oisin allerginen jollekkin, toivottavasti en oo. Haluun, että tää olo menee nopeesti ohi, melkein koko viikko menny tällai puolivaloilla, inhottavaa. Hostmom oli ihana ja sanoi, että saan aamulla nukkua pitkään, koska lapsilla on perjantaina vaan puolikas päivä koulussa, joten mun ei olisi tarvinnut tehdä kuin aamupalat heille. Ihanaaa.. Skypettelin äitin kanssa vielä illalla melkein puoltoista tuntia, ennen kun otin sen killeri lääkkeen ja sen ansiosta nukuin kyllä tosi hyvin! :)

Tykkäättekö mun uudesta bannerista? Se on otettu Central Parkista. Ehkä parasta ikinä. <3

Have you ever been having a really good dream and then woke up at the best part?

HELLO!

Ensimmäiseks pitää sanoo, että oon kokenu kauhunhetkiä viimiset 12 tuntia, koska hukkasin mun Suomi-puhelimen. (todella traagista) Ostin loppukesästä tollasen Samsungin vähän paremman puhelimen ja ajattelin, että sitä on kiva käyttää sit täälläkin niin pääsee nettiin puhelimella jne. No eipä se menny ihan niin ku suunnittelin. En saa toimimaan sitä Amerikan liittymää tossa Suomi puhelimessa. Haluun kuitenkin kantaa mukana sitä, koska siinä on netti ja kaikki kaverit Suomesta lähettelee Whatsapilla viestejä. Muistin käyttäneeni sitä eilen ulkona vähän ennen kuutta, mutta sen jälkeen ei ollu mitään muistikuvia. Sit menin nukkumaan ja tajusin, ettei mulla oo kännykkää, mihin laitan aina herätyksenki. Kävin vielä kattoos alhaalta jos se löytyis ja hostmom sano, että hän herättää mut. Nyt tänään aamulla aloin ettiä sitä, katoin oikeesti jääkaapin ja melkein roskiksetkin. JA kyllä, yritin soittaa siihen, mutta ei pystyny soittaa international puheluja (en oo ihan pässi). Tulin koneelle ja Henni oli facebookissa niin pyysin sitä soittamaan siihen. JA SE LÖYTYI!!! Jeeee, oon niin ilonen. Se oli tytön huoneessa, en ymmärrä miks oon sen sinne jättäny, en mielestäni ees illalla käyny siellä. No kaikki hyvin ja oon taas ilonen <3 Paitsi, ettei kukaan Suomesta ollu kaivannu mua, säälittävää :)

Voisin ehkä ton tarinan jälkeen kertoo vähän miten alkuviikko on mennyt. Maanantai aamuna olin yllättävän pirtee, mut en jaksanu mennä salille. Natalie tuli hakemaan tavaransa, jotka oli jääny vkolopulta. Päätettiin lähtee kävelle tohon juna-asemalle koska oli niin sairaan hieno keli. Natalie osti Starbukcsilta kahvin ja mentiin hakee läheisestä bagel paikasta aamupalaa. Istuskeltiin ulkona topeissa ja syötiin aamupalaa ja naureskeltiin, että on tää au pairin elämä raskasta. Aamusin mennään aamupalalle parhaan kaverin kanssa ja kattellaan ihmisiä ja nautitaan auringosta.... Nojoo, eihän se ihan joka aamu tollasta ole, mut oli kiva alottaa viikko näin. Natalie meni töihin takasin kahdeltatoista ja mä menin takapihalle ottaa aurinkoo. Lapset tuli koulusta ja vähän aikaa touhuttiin yhessä kaikkea. Tein meille dinneriks lasagnea. Kuudesta puoli kymmeneen istuinkin autossa ja kuskasin lapsia edes takasin harkoista toisiin. Illalla olin ihan poikki, kun en ollut nukkunu päiväunia, haha.

Tiistaina kun heräsin aamulla mulla oli vähän kipee olo, joten en menny salille. Nukuin melkein koko päivän, koska ulkona sato ja oli ihan plaah ilma. Hain tytön koulusta ja mentiin hammaslääkärille hänen kanssaan. Haettiin Goldstonesta jäätelöt koko porukalle ja tultiin kotiin. Tiistai oli kerranki päivä ilman harkkoja, tein ruokaa ja siivoilin ja mun olo vaan paheni. Hostdad tuli kotiin ja otin oman vapauden ja tulin yläkertaan lepäilemään. Illemmalla kävin alakerrassa ja heti tuli kysymys, että oonko kipee ku näytän niin huonolta. Ja mittasin kuumeen, mutta se oli siinä 37 astetta vähän reilu. Hostvanhemmat patisti mut takas lepäämään ja kattelin muutaman jakson Greytä ja illalla mulla oli vielä toi puhelin episodi.

Tänään on vähän parempi olo, mutta en iha terve oo.. Kyllä tää tästä. Ärsyttää vaan kun ulkona on se reilu 20 astetta ja mulla on nuha ja kylmä. Tänään (keskiviikkona) ei kyllä oo ihan niin lämmin, mut huomiseks on luvattu tositosi lämmintä, JEE! En kestä, reilu viikko niin Hanna tulee tänne viikoks mun kanssa ja oon koko viikon lomalla. En tiä mitä siitäkin viikosta tulee, Hanna on jo sanonut, että se shoppaa koko Manhattanin tyhjäks ja meillä on aika pitkä lista mitä halutaan tehä ja juhlimassakin ois kiva käydä... Meillä tulee olee niin parasta.

Jukka Poika-Älä tyri nyt

Heipodej!

Viikonloppu on nyt takana. Oli taas aikamoinen viikonloppu, vaikka ne onki vapaita, ei silti kerkee hirveesti rauhottuu tai lepäilemään.

Perjantaina aamun ekan tunnin jälkeen menin nukkumaan hetkeksi, kahentoista aikaa olin sopinu lounastreffit yhden saksalaisen tytön kanssa! Käytiin Panera Breadissa ja kahden jälkeen tulin kotiin. Aloin tekemään makaroonilaatikkoa ja käytin uunin jälkilämmön hyväks ja tein cookieita ;) Ihan vaan sen takiahan mä niitä tein! Lapsilla oli harkat, joihin mun hostdad haluaa mennä aina mukaan, joten mä lähdin zumbaan. Kun tulin kotiin syötiin koko porukka ja mä viimeistelin mun loput hommat. Kahdeksan jälkeen Natalie tuli hakemaan mut ja lähdettiin White Plainsiin ostamaan jotain vihreetä lauantain St. Patrikcs Day:ta varten. Löysin Hennesiltä halvan vihreen huivin ja ostin sen. Ajettiin taas harhaan muutaman kerran, kuten aina, mutta löydettiin meijän vakkari viinikauppa ja siinä vieressä oli herkullinen kiinalainen niin poikettiin sinnekin. Päätettiin hakee jälkkärit Goldstonesta, eli siitä jäätelöpaikasta. Voisin ottaa joskus kuvan kuhan vaan muistaisin. Istuskeltiin autossa reilu tunti, kunnes taas tajuttiin mitä kello on ja Natalie heitti mut kotiin.

Lauantai aamuna olin luvannut heittää pojan ja hänen kaverinsa harkkoihin yhdeksän aikaan. Oli aika hankalaa aamulla herätä, mutta sain jotenki revittyä itteni ylös sängystä. Sain pojat vietyä harkkoihin, tulin kotiin. Mulla ei ollu yhtään fiilistä lähteä mihinkään, mutta pakko sitä Patricks Dayta oli lähtee juhlii Cityyn. Kaikki ihmiset oli oikeesti pukeutunu vihreeseen ja kaikki oli niin kännissä. Joka paikassa ihmiset poltti maria ja se makee savu tunkeutu aivoihin ja mun pää alko särkee, en ollu syöny koko päivänä mitään... Hetken jaksoin kävellä ( 14 korttelia....), kunnes päätin lähtee metron kanssa takasin Grand Centralille ja kotiin. Eli paska reissu, mut tulipahan tehtyä. Sit tulin kotiin, särkylääkkeet ja ruokaa naamaan ja nukkumaan. Heräsin vähän paremmalla mielellä ja ololla ja hain Natalien meille. Laittauduttiin hiukan mun huoneessa ja kahdeksalta otettiin juna takas Cityyn. Päädyttiin yhteen Irish Pubiin ensin, josta LIMUSIINILLA yhdelle klubille, joka olikin aika mielenkiintonen paikka, eikä tartte sinne toiste tai ainakaa ihan hetken mennä takasin. Grand Central aukesi sitten taas viiden aikaa ja sitte tultiin junalla takasin kotiin. Ilta oli aika mielenkiintonen ja saatiin uusia kavereitakin. Tanssittiin Teach me how to dougieta, laulettiin Call me maybe-biisiä ja sekoiltiin. En muista koska oisin nauranu viimeks niin paljon mitä sinä iltana. Hauskaa siis oli ja kerranki selvittiin ilman ylilyöntejä!

Sunnuntai aamulla heräsin kahdeltatoista, eli neljän tunnin unet takana! Hetken ajan makoilin ja facebookkailin, kunnes lähdin Johannan kanssa White Plainsiin, palautin muutamat jutut Hennesille ja ostin Forever21 yhdet tennarit. Syötiin siellä kauppakeskuksessa ja sitte tultiin seittemän aikaa junalla takas kotiin. Nyt kello on yhdeksän ja oon niiin väsyny et laitan ihan just pään tyynyyn!

Hauskaa alkavaa viikkoa Suomeen! :)

Google must be a woman, because it knows everything

Moi!

Keskiviikko aamulla vein molemmat lapset aikasemmin koululle ja kun tulin takas mun hostmom pyysi mua menemään siihen isoon kauppaan. Oli aluksi tarkotus mennä jumppaan, mutta päätin vaihtaa suunnitelman huonompaan (=parempaan) ja mennä päikkäreille. Kahdeltatoista lähdin kauppaan ja oli taas loistava reissu. En tiedä, miten tuun pärjäämään joskus Suomessa ilman muutamia juttuja joita täältä saa kaupasta. Täällä myydään sellasta Tortilla Sandwich leipää, johon koko perhe on rakastunu. Sitä menee ihan hullun tavalla, joka kerta ostan yhden pussin enemmän ku edellisellä ja silti se loppuu kesken. Tulin kotiin kahden aikaa, heitin lasten tennistavarat yhdelle toiselle babysitterille. Tulin kotiin ja tein ihanan salaatin, jonka menin syömään ULOS!!! Otin siis ekaa kertaa aurinkoa tänä vuonna maaliskuussa, ei huono. Hain lapset tenniksestä neljältä, jonka jälkeen siivoilin ja tein ruokaa. Ilta meni siinä hengaillessa kotona.

Torstaina aamulla vein tytön aiemmin koululle ja pääsin nukkumaan hetkeks, ennen kun house cleaner tuli. Olin aikonut mennä takas nukkumaan, mutta päätinki repästä ja lähtee jumppaan. Eka menin zumbaan ja sen jälkeen jäin vielä total body tunnille. Ai että teki hyvää ja jalat tärräs sen jälkeen. Kun tulin kotiin postimies tuli tuomaan mulle paketin, jossa oli karkkeja ja COSMO (kiitos iskä ja Limperi). Ihana lukea suomalaista Cosmoa, vaikkakin täällä se on älyttömän hyvä kanssa. Lapset tuli kotiin, ja heidän piano-opettajansa saapu. Pianon soiton jälkeen alettiin tekee Hot Dogeja dinneriksi. Poika halus välttämättä sytyttää ulkogrillin, eikä siitä tullu yhtään mitään. Mä luovutin puolen tunnin jälkeen, kun kärvistelin nälkääni ja lämmmitin mun hodarin mikrossa. Oli se silti ihan hyvää. Seittemän jälkeen lähdettiin kattomaan tytön korispeliä, en oo ihan hirveesti arkisin enää jaksanu töitten jälkeen lähteä kattelee noita pelejä, mutta tänään ajattelin olla kiva. Ja tosiaan, toinen joukkue teki voittokorin viimisillä 2,8 sekuntilla ja tytöt tippuivat pois mestaruuskamppailusta. Eli aika harmillinen juttu... :/ Ihan ku mä jotain ymmärtäisin noista..

Nyt on siis torstai-ilta oikeesti, julkasin vaan ton vaatepostauksen tohon eka ja tää tulee perjantaina ni ei tuu kahta samana päivänä. Nyt meen nukkumaan ja huomenna onki jo perjantai JEE.

Yltä päältä

Moikkamoii! Sanoin sillon joskus alkuvaiheessa, että laitan aina kuukauden jälkeen ostoksista kuvia, mutta se näköjään on vähän jäänyt niin laitan nyt kahden kuukauden ostokset kerralla, haha! En oo periaatteessa mikään himoshoppaajaa, jonka pitää päästä kerran viikossa shoppailee, ja mulle tulee tosi huonosti olo kaupoissa. Joten mun periaate on, että jos jostain tykkään, ostan sen, enkä mieti montaa tuntia! Nyttekin mulla on pussillinen H&M:n vaatteita jotka aion palauttaa, ne ei vaan kotona enää näyttänyt niin kivoilta. 

Ne joita ei kiinnosta mun ostokset kannattaa ootella huomiseen, sillon tulee postaus viikon kulusta, nyt siis kuvia vaateista ja vähän hintoja ja paikkoja mistä on ostettu.

 Ihan perus t-paitoja: musta H&M:ltä 9,95$, pinkki H&M:ltä 9,95$, sininen ja pinkki Target 14,95$/kpl

 Turkoosi sadetakki Target 24,95$, pinkki bleiseri Forever21 25$, beige tekonahkaliivi Forever21 25$, joka on mun mielestä ihan sairaan hieno.

 Valkonen bleiseri Forever21 35$(käyttämätön...), paras neule ikinä Forever21 25$, Adidaksen takki jostain pikkukaupasta 13$ (hähäää Linda ;) )

 Mulla oli tää sama musta neule kotona, mutta en ottanut mukaan joten H&M 29$, raitaneule H&M 29$, Scarsdale swetari, jonka sain perheeltä tervetulolahjaksi.

En kauheesti perusta biletopeista, mutta tää on ihana. Hahah. H&M 25 $, tää on mun hyvänonnen toppi!

 Ajattelin, etten oo ostanu monia housuja, mutta joopajoo! Ylhäältä päin: farkut H&M 19$, mustat kollarit Target 12$, farkut Forever21 10$.

Marjapuuronpunaset farkut Target 29$,  näitä mustia housuja en oo ostanu, mutta on uudet ku äiti lähetti ne mulle, joten Raumalta Busstopista 45 EUROO, turkoosit shortsit Target 12 $.


Sitte tulis vähän asusteita....

 Mun lempparikorvikset, joita en oo pitäny kyllä vielä. Voiko söpömpiä olla? Korvikset Urban Outfitters 16$, törkeen ihana rannekoru, joka on jumittunut mun käteen H&M 6$.

Helmikaulakoru Forever21 8$, sulkakorvikset Forever21 6$.

Lilat aurinkolasit H&M 6$, musta panta H&M 4$, korvissatsi h&M 6$.

HÄHÄÄ, kenkiä!! Mustat maailman parhaat korkkarit, jotka Sanna kovalla vaivalla kanto Raumalta asti mulle, eli siis vanhat, mutta parhaat. Andiamosta ostettu joskus. Kaikki muut ballerinat on Targetista ja kaikki maksoi 14 $.

Ne talvikengät, jotka ostin yhen viikon takia. Timbaland 100$. Aldon mustat korkkarit 65 $, "Converset", jotka on siis feikit 30 $.

Ainut lauku jonka oon ostanut täältä, jota kattelin jo Suomessa ja jos vastaan kävelee musta, ostan samantien. H&M 24 $, kengät Target 19 $.

Ups, unohdin nää. Eli karvaliivi Zarasta 35 $, lippis H&M 6$, housut H&M 35$.

Ja se perusturisti hoody, NEW YORK CITYYYY 15 $, kadulta!

Siinä olis kaikki vaatteet, kengät ja asusteet, jotka oon ostanu. Ei nyt ihan järkyttävän paha kahdelle kuukaudelle, VAI? En vaan haluu miettiä, et miten saan noi tavarat joskus takas Suomeen. Onneks se ei oo vielä mun päänsärkyni. Hahaa, huomasin vasta nyt kun kävin noi kuvat läpi, että jossain on pieni yksityiskohta päässy kuviin mukaan, ups :D Huomenna laittelen postausta menneistä päivistä, moimoi!!

Happiness

Moikkamoimoi!

Maanantai aamuna herätin lapset ekaa kertaa kokonaan yksin, koska vanhemmat oli vapaalla ja halusivat kerrankin nukkua. Mä en tiä miksi, mutta mua jotenkin jännittää ja pelottaa se lasten herättäminen. En tiedä haluisinko nähdä aamulla ensimmäisenä omaa naamaani, jos oisin joku toinen...hahaha, no ei, jotenki se tuntuu niin henkilökohtaselta kun he ovat kuitenkin jo sen verran vanhempia. Sain heidät sitten kouluun ja siivoilin hetken, kunnes tulin lepäilemään ylös tunniksi. Lähdin jumppaan yhdeksäksi, mutta olin vähän myöhässä, joten koko sali oli aivan täynnä. Yritin hetken jossain reunalla pomppia, mistä en ees nähnyt koko ohjaajaa, mutta luovutin ja menin cross trainer:lle. Toinen jumppa alko heti zumban perään ja menin sinne, mutta mun vasen nilkka on ollu viikonlopun kävelemisestä jotenkin vähän herkkänä ja se ärty lisää, niin päätin luovuttaa ja lähteä kotiin kokonaa. No tuli siinä tunti liikuttua joten kuten. Pistin kylmää tohon jalkaan kun tulin kotiin ja nukahdin hetkeks ennen ku lapset tuli. Täällä oli ihan sairaan nätti ilma, mutta mä olin jotenkin pahalla tuulella koko päivän (=maanantai) ja pidin huppari-kollari-villasukat yhdistelmää koko päivän päällä. Tein lapsille dinnerin ja söin itekkin vähän kanaa. On se vaan kivaa syödä omaa tekemää ruokaa ;) Illalla vein tytön harkkoihin ja odottelin siellä, että treenit loppuu. Unohdin ottaa lukemista mukaan ja oli aika tylsää puoltoistuntia istuskella vaan, no ainaki muistan ens kerralla! Illalla juttelin äitin kanssa pitkästä aikaa skypessä.

Tänään aamulla heräsin kerrankin suht virkeenä, mutta kun menin rappusia alakertaan mun jalka sattu ihan sairaasti. En ymmärrä nyt, en oo tehny mitään ihmeellistä, ainoastaan se lauantain kävelymaratoni, mutta on mä ennenkin kävelly paljon ja painanu töissä pitkää päivää jaloillani. Ärsyttävää. En siis lähtenyt jumppaan, koska en tosiaan haluu mennä täällä mihinkään lääkärille ni en nyt riko sitä enempää. Laitoin sellasen slow cooker-koneen päälle; eli lihat, kastike, perunat, porkkanat, sipulit, purjot sinne ja kahdeksaks tunniks kansi päälle. Päätin tulla hetkeks lepäilemään (hetki...... muutama tunti) ja lähdin kauppaan. Oikeestaan Target:n, joka on siis kaiketin supermarket, taas näitä kauppoja, josta löytää ihan mitä vaan. Mulla oli tunti parkkiaikaa ja jonkun verran ostettavaa ja ajattelin, että toivottavasti kerkeen löytämään kaikki. Kerkesinhän mä ja kerkesin löytämään itellenikin jotain! Neljät kengät, kaks t-paitaa, housut, shortsit, sadetakin ja kirjan. Ups. Mutta kengät makso pelkästään 55 euroa yhteensä, joten tosi halpaa. (äiti alkaa tässä kohtaa kirjottaa sähköpostia, että kannattaako sieltä niin paljon ostella kaikkea... ;D ) Menin parkkihalliin mun tuhansien tavaroitten kanssa, kiertelin siellä sitten ja tajusin hukanneeni mun auton... ei oo todellista, olin niin nolona. Hissin kanssa edes takasin eri leveleiltä, yks nuori poika ihmetteli mua vähän kun painelin hissistä kaikki nappulat, yritin selittää, että oon hukannu autoni, mutta se vaan  nauro mulle.. Auto löyty ja parkkiaikaa oli tosiaan jäljellä kaks minuuttia, eli loistava ajotus. Pääsin kotiin ilman gps, joten olin aika ilonen mun reissusta. Ulkona oli niin sika lämmin, että päätin mennä kokeilee josko mun jalka kestäis trampoliinilla hyppelyn, kun aurinko paisto niin ihanasti suoraan siihen. Puoltuntia pystyin hyppelemään, kunnes jalka alko tuntumaan, joten lopetin suosiolla. Siivosin koko olkkarin super hyvin ennen kun lapset tuli. Tehtiin läksyjä yhessä ja mä luin pojan kirjaa, ihan sairaan hyvä!! Siivosin myös mun huoneen ja nyt on kiva olla kun on siistiä. Syötiin dinneri, jonka olin siis aamulla laittanu tulemaan. Oli aika hyvää itseasiassa! Mentiin lasten kanssa ulos heittelemään koreja ja pelaamaan Aasi-peliä. Eli jos missaa korin, saa kirjaimen ja se on aasi joka ensimmäisenä saa kaikki kirjaimet. Mähän se aasi olin, noi on ihan sairaan hyviä tossa koriksessa. Kai noilla harjotusmäärillä täytyykin olla. Meillä oli tosi hauskaa yhessä, varmaan tunti oltiin ulkona shortseissa kaikki vaikka kello oli seittemän jo! Hostmom tuli kotiin ja sain kehuja niin ruoasta kun olkkarin siisteydestä. Lähdin vielä Natalien kanssa ulos, koska kello ei ollut kahdeksaakaan. Mentiin Ihoppiin syömään, mä otin terveysversion omeletista ja Natalie ehkä maailman herkullisimman pannukakku-kasan. Toi Ihop on periaatteessa pannukakku paikka, mutta sieltä saa melkein mitä tahansa. Juoruttiin melkein kolmisen tuntia, kunnes tajuttiin mitä kello on ja, että huomenna on taas aikanen aamu molemmilla. Kivat päivä ollut siis, kello on kylläkin jo melkein kakstoista, että vähän turhan myöhäseen menee tää nukkumaan meno, mutta Kauniita unia kaikille ja hauskaa keskiviikkoa teille jotka jo heräilette siellä Suomen päässä!! :)

Now you're in New York

Moikkamoi!

Mun jalat on niin rikki koko viikonlopusta, että kestää varmaan koko ens viikko palautua! Kerrotaanpas siis mitä kaikkea oon touhunnu.

Perjantaina mulla oli mun perus aamu, paitsi, etten pystyny liikuttamaan mitään lihaksia, olin niin rikki. Tarkotus oli mennä salille, mutta ei pystynyt. Hengailin siis kotona (nukuin...) ja kahdeltatoista alotin työt, eli odotin televisionkorjajia saapuvaksi. Yritin tehdä siinä jotain töitä samalla kun he korjailivat telkkareita. Mulla oli vaan kokoajan sellanen olo, että oon tiellä joten majottauduin keittiön pöydälle koneen ja vihkon kanssa. Kolme tuntia suunnilleen meni tehdessä Must To Do In New York-listaa. Siitä tuli aika mielenkiintonen ja pitkä. Viiden aikaan korjaajat lähti ja mä lähin kauppaan. Kun saavuin oli koko perhe just lähössä pois, joten olin vapaa jo seittemältä, enkä oikeestaan ollu ees nähny lapsia. No mukava yllätys, koska olin valmistautunut olee koko illan kotona. Lähdin sitten neljän muun au pairin kanssa keilaamaan. Oli sairaan hauskaa kyllä, mutta vähän alko tulla väsy kun kello oli kakstoista kun keilattiin. Puoli kahden aikaan olin sitten kotona, koska mut jätettiin viimisenä kyydistä.

Lauantai aamuna reippaana (hahahah) ylös kahdeksan jälkeen. Oltiin sovittu mun työkaverin ja hänen MIESystävänsä kanssa, että tavataan NYC:ssa, jossa he ovat lomalla. Otin 9.14 junan ja sompailin heidän hotellilleen. Olin luvannut olla hyvä opas ja unohdin mun kartan kotiin. Haha, sain ehkä kuulla päivän aikana muutaman kerran lauseen: Kyllä Amerikan Lapa tietää, missä mennään... Oltiin suunniteltu, että mennään Brooklyniin metrolla ja kävellään takas Manhattanille Brooklyn Bridgen yli. Pienten ongelmien kautta päästiin ylittämään siltaa ja oli se kyllä kieltämättä hieno. Siitä jatkettiin 9/11 muistomerkille, oikeestaan nähtiin ne rakenteille olevat uudet tornit, ei sitä muistomerkkiä. Siellä Sanna pongas Century 21, outlet-kauppa. Siellä vierähtikin muutama tunti. Sain aika hyvin hillittyä itteni, eikä ees ollu mikään hirvee shoppailufiilis. Muutamat jutut ostin, mutta meni vaan 25 $, joten ei paha. Siitä jatkettiin Wall Streetille, joka oli ehkä vähän pettymys. Mä en oikeestaan oo koskaan ees ajatellu mitä siellä vois olla, mutta ei se ehkä maineensa arvonen ollu. Odotinko sit jotai kultaharkkoja kaduillaki vai mitä, en tiedä! Wall Streetiltä tultiin suoraan paikkaan, jossa Sanna ja MIES kävivät vaihtamassa jotain lippuja. Siitä päätettiin lähtee syömään ja löydettiinkin ihanan idyllinen pikku pizzeria, mä otin kylläkin pastaa. On tullu syötyy pitsaa vähän turhan paljon niin täällä ku kotonakin. Ruoka oli hyvää ja ei mitään järkyttävän kallistakaan. Lähdettiin kattomaan Vapauden Patsasta. Lauantai oli siitä aika inhottava päivä, että oli aivan järkyttävän kylmä. Ensimmäistä kertaa otin väärän takin ja lähdin nahkatakissa, ostin kadulta itteleni sitten New York hupparin ja tuli vähän lämpimämpi (ja olo oli ku turistilla...). Vapauden Patsas oli siellä, missä se oli viimeksikin ja on ollu aika kauan, hahah. Vaikkei se mikään ihmeellinen ookkaan, onhan se silti must to see juttu. Otettiin uudestaan suunnaksi Wall Street, koska ei nähty härkää. Käveltiin aika monta korttelia härän takia, eikä edes otettu yhteiskuvia se kanssa. KOSKA siinä oli jono, ihan oikeesti. Kiinalaiset jonotti, että pääsivät samaan kuvaan härän kanssa. Otettiin metro Penn Station:lle ja haettiin mun paketti heidän hotelliltaan. Sain kaikkee niin kivaa; mun lempparikorkkarit kotoa, housut (kolmannet samanlaiset, ne on vaan parhaat), suklaata, salmiakkia, rahaa, kirjeen äitiltä ja Juttalta pikku paketin. Käveltiin Times Squarelle, otettiin turistikuvat ja lähdettiin Grand Centralille, jossa syötiin bagelit ja Magnolia Bakery:sta cupcaket, mmm. Oli kivaa kyllä kun sain vieraita, oli kiva puhua tutuista asioista ja tietää, mitä sinne omiin ympyröihin kuuluu! Tosi kiva päivä siis ja käveltyä tuli älyttömästi. Kotona olin kymmenen aikaan, joten olin reissulla tosiaan sen 13 tuntia.

 Brooklyn Bridge

 Brooklyn Bridge ja Manhattan

Rakenteilla oleva torni

 Wall Street:llä

Joku tommone patsas, mitä kaikki muutki kuvas ni mäki sitte...

Mun kivat matkakumppanit

Se hemmetin härkä ja ne kiinalaiset...


Sunnuntai aamuna mun oli tarkotus mennä jumppaan yhdeksäksi, mutta en tiennyt, että kelloja siirretään yöllä, joten missasin molemmat jumpat. Olin sopinut, että nään ruotsi-Annan Cityssä, joten matkasin sinne taas. Natalien oli tarkotus tulla kanssa samaan aikaan, mutta ei hänkään tiennyt, että kelloja on siirretty, joten hän tuli seuraavalla junalla. Me mentiin Annan kanssa salaatille Cafe Metroon, josta tuli mun uus suosikki paikka. Vaihdettiin kaikki viimisimmät juorut ja Natalie saapukin jo sopivasti juorujen jälkeen. Päätettiin hakee viereisestä Mäkistä jälkkärit ja siinä ulkona oli joku pariskunta, joka näki kun tultiin ulos kahvilasta ja mentiin suoraan mäkkiin, he hymyilivät hiukan ja Anna vielä huikkas perään, että ei lähtenyt nälkä ekasta ruoasta. Mäkissä jutusteltiin ja naurettiin tunnin verran, jollon Annan piti mennä takas töihin. Me jatkettiin Natalien kanssa päätöntä kävelyä, kunnes keksin, että nyt kun on nätti ilma (ja mulla oli TOPPAtakki...) haluun mennä sellaselle pyöräkierrokselle Central Parkkiin. Me lähdettiin siis sinne ja saatiinkin heti hyvä tarjous yhdeltä pojalta. Hän kertoili tosi paljon Central Parkista kaikkia kivoja juttuja ja tiesi tosi paljon, missä on kuvattu mitäkin leffoja ym. Otettiin tuhat kuvaa ja se kierros oli kyllä tosi kiva (vaikkakin kalliimpi kun luulin, tosin se poika polki koko matkan ja me oltiin siellä kärryssä). Sitten haettin ekaa kertaa New Yorkin kuuluisat hot dog:t ja olihan ne hyvät. Istuskeltiin ja kateltiin ihmisiä, ei oikeen jaksanut tehdä mitään erikoista ja ilma oli ihana vaan siihen olemiseenkin. Mentiin vielä iltapalalle Sbarroon, apua tää kuullostaa nyt siltä, ettei olla tehty mitään muuta ku syöty koko päivänä, jossa alko soimaan palohälyytys. Sinne saapu sitte kokonainen paloautollinen palomiehiä, olihan sekin kokemus. Oltiin vähän kahden vaiheilla lähetäänkö kotiin vai tehdäänkö vielä jotain, koti kuitenki kutsui, Starbucksin kautta. Junassa suunniteltiin ensi viikon touhuja! Nyt meen nukkumaan, kello on puoli kymmenen. Haluun mennä huomenna jumppaan!! :)

Central Park:n kirjakauppa..

New Yorkin kallein asunto on tuolla ylhäällä, missä on noi pylväät, 88 miljoonaa dollarii

Kysyin, että mihin me muutetaan seuraavaksi

 

 Strawberry Field mansikoilla

Näkyy New Jersey:n asti

Huuuui, meil oli kivaa

My dad is better than your dad

Keskiviikko aamuna vein tytön aikasemmin kouluun, koska hänen piti mennä tapaamaan opettajaa. Kun tulin kotiin tulin suoraan omaan sänkyyn lepäilemään, ups! Heräsin yhdentoista aikaa ja touhuilin hetken aikaa kotosalla. Ulkona oli niin ihana keli, että päätin lähtee lenkille. Vedinkin kunnon hikilenkin, ylösalasylösalas noita mäkiä. Mulla oli vielä aikaa jäljellä, joten menin tonne alakertaan "salille" ja rääkkäsin mun kädet ihan loppuun. Neljäksi lähdin hakemaan lapsia tenniksestä, ne oli taas ihan hullulla tuulella, siellä tennispaikassa on jotain erikoista, koska sen jälkeen kaikki lapset on ihan sekasin ja meinaan aina räjähtää niille. Tultiin kotiin ja lapset teki läksyjä ja mä tein heidän laundryn ja siivoilin taloa. Tein meille dinneriksi jauhelihakastiketta ja spagettia. Eilinen oli kyllä kiva päivä, sen muistan, mutta en nyt muista kyllä syytä sille. Olisko ollut auringon paiste? :)

Tänään torstaina poika vuorostaan halusi mennä kouluun aiemmin ja lähdin viemään hänet puoli kahdeksalta. Tulin kotiin takasin kahdeksan aikaan ja sillon oli jo talo tyhjä. Menin vähäksi aikaa sänkyyn, mutta vannotin Juttaa pitämään mut hereillä ja whats appailtiin melkein tunti, jollon mun oli pakko lähteä zumbaan. Zumba oli ekaa kertaa rankka, täällä se zumba on enenmmänkin sellasta sheikkaamista ei niinkään urheilua, mutta tänään oli kunnon treeni. Näin tuttuja au paireja ja he jäivät vielä toiseen jumppaan, joka alko heti perään ni mä ajattelin kanssa repästä ja jäin total body tunnille. Ja se oli kyllä total body, tällä hetkellä oon niin poikki ettei mitään järkeä! Sovittiin, että käydään kaikki suihkussa kotona ja mennään Panera Breadiin lunchille. Mutta just kun olin menossa autoon soitti mun hostmom, että tyttö on tosi kipee, hänen pitää päästä heti lääkärille. En menny suihkuun, en syönyt, vaan lähdin koululle. Ja siellä tyttö oottelikin mua terkkarin kanssa. Lähettiin lääkärille päin ja tyttö oli tosi kipee. Päästiin lääkärille ja lääkkeet alko vaikuttaa niin hän alko tulee paremmalle tuulelle. Pelattiin tunnin verran sanapeliä, eli jos mä sanon book, hänen pitää sanoa key jnejne. Hostmom oli ottanut junan kotiin päin, koska halusi tietää mitä lääkärit sanoo. No meille tultiin sanomaan, että lääkärit on jossain, voidaan mennä syömään ja hostmom ilmesty juuri sillon sinne lääkärille, joten lähdettiin kaikki kolme lähellä olevaan ruokapaikkaan (kyllä, mulla oli edelleen ne hikiset treenivaattee päällä, oli hyvin kaunis olo....). Olin ollut niin nälkänen, että hotkin sen ruoan ja silti oli vielä nälkä. Jäin odottelemaan, kun he menivät lääkärin huoneeseen, koska oltiin yhdellä autolla. Kolmelta oltiin tosiaan kotona, eli lääkärireissu kesti melkein neljä tuntia!! Piano-opettaja tuli ja mä pääsin vihdoinki suihkuun. Tein lapsille pizzaa dinneriksi (pakastepizzaa, haha) ja aloin lukemaan pojan kirjaa. Joka on ihan sairaan hyvä, vaikkakin tarkotettu ehkä vähän nuoremmille kun mä, mutta siinä on aika helppoa se englanti niin haluun lukea sitä. Meillä oli tosi hauskaa tytön kanssa kun hän teki läksyjä ja mä luin kirjaa ja juteltiin kaikista tyttöjen jutuista. Illalla leikkasin mun hostmomin hiukset ja hän oli niin ilonen. Tuli itellekin tosi hyvä mieli ja oli niin pieni vaiva! Illalla skypettelin vielä iskän kanssa ja voin sanoa, että mulla on maailman paras iskä!! Vaikka aamulla olin aivan räjähtämispisteessä sen mun nälän ja pelon takia (että mikä tytöllä taas on), ilta loppu oikeestaan aivan loistavasti. Sanoinkin tytölle, että mulla oli tosi kiva päivä sun kanssa, harmi vaan, että sun piti eka tulla kipeeksi. Ja hän vastasi, että meidän pitäis enemmän hengailla kahestaan! Se on niin söpö.

Nyt meen nukkumaan, huomenna on jo perjantai ja sitten on lauantai ja sillon tulee mun eka Suomi-vieras. Pirttihirmu!!! Jeeee. Tai no, eihän se mun vieraaksi tule, vaan rakastumaan New York:n, mutta nähdään kuitenkin. Ps. Tänään kun olin tankkaamassa autoa, mulla oli kuuma topissa!!!! Oli yli +20 astetta lämmintä, mites Suomessa? ;)

Viikonloppu (uusi postaus kokonaan)

Moikkamoi, nyt on viikonlopusta selvitty niin henkisesti kun fyysisestikkin ja jaksaa kirjottaa!

Lauantaina tosiaan lähdin Cityyn yksin ilman mitään päämäärää. Oli luvattu kaatosadetta ja kauheeta tuulta, mutta jouduin tulee vaihtamaan toppatakin nahkatakiksi ja ottamaan aurinkolasit mukaan. Junassa kattelin mun pikku New York opasta ja löysinkin sieltä kivaa ilmasta tekemistä. Ajattelin, että nyt en mee lähellekkää Times Squarea vaan käyn jossain muualla. No olin mä silti aika turisti, mutta kuitenkin. Otin ensimmäisenä suunnaksi 5th Avenuen, jossa siis kaikki merkkiliikkeet on. Ohitin ne tietty, ei näillä palkoilla viitsi ees kattoa mitään Louis Vuittonia päinkään. Päätin mennä poikkeemaan St. Patrick's Cathedraliin, joka on siis (tarkistan googlesta..) no tästä klikkaamalla löytyy tietoa. Oli hienon näkönen kyllä ja ihana tunnelma siellä sisällä kun ei kuulunut Nyc:n metelit. Vähän aikaa siellä kävelin ja nappailin muutamat kuvatkin. Sieltä lähdin kadun toiselle puolelle Nyc:n isoimpaan (mun mielestä joku on sanonut näin, en oo ihan varma) H&M:n purkamaan mun raivoa ihmisiä kohtaan. Ja ai, että oli ihanaa shoppailla yksin. Otin varmaan tuhat vaatetta sovituskoppiin, kaikkia sellasia, joita oon aina ihaillu, mutta en oo vittinyt ostaa. No, en ostanut suurinta osaa kuitenkaan, enimmäkseen koruja ja muita härpäkkeitä, joita en tajunnut ottaa Suomesta mukaan. Siellä kulukin kivasti muutama tunti. Päätin lähtee kattomaan Trump Tower:n, koska siinä lähellä olin, eikä vielä ollu kello paljon mitään. Ostin Starbucksista Peppermint Hot Chocolaten ja istuskelin siellä, yksi niistä työntekijöistä tuli juttelee ja kyselee kauheesti mistä oon, täällä ei tartte kauan yksin istua ja joku tulee juttelee. Lähdin sitten ostelemaan postikortteja ja kiertelemään vähän 6th Avenuelle. Päätin lähtee aikasemmin kotiin, koska olin edelleen pissed off :D (okei, shoppailu autto vähän kyllä). Kävelin Bryant Parkin läpi, kun joku mies pysäytti mut ja alko promoomaan jotain hiustenleikkuuta. Se kysy, että paljonko maksan kuukaudessa hiuksien huollosta ja sanoin, etten yhtään koska leikkaan ja värjään itte. Sen jälkeen se vaan hymyili ja toivotteli hyvät päivänjatkot. Hahaa, loser. Junassa kattelin maisemia ja kuuntelin musiikkia ja muistin kuinka ilonen oonkaan, että oon täällä ja tulin paremmalle tuulelle.

Natalie tuli mun luokse kuuden jälkeen, koska hostit tosiaan ilmotti mulle torstaina, että ovat koko viikonlopun pois niin en halunnut olla yksin. Me oltiin vähän kahden vaiheilla jäädäänkö kotiin vaan juoruumaan vai lähetäänkö kattelee Cityn valoja, ja valot voitti. Otettiin 10.14pm juna ja siitä käpsöteltiin hitaasti, mutta varmasti yhteen juhlapaikkaan. Hauskaa oli, ihmisiä oli taas ihan älyttömästi, mutta tää ei ollut ihan niin hullu paikka kun se edellinen, jossa oltiin. Nähtiin tuttuja au paireja täältä meijän suunnalta ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Otettiin taxi sitten kolmen paikkeilla Grand Centralille ja siellä venailtiin, että juna saapuu! :) (kirjotan nyt ei niin tarkkaa kertomusta kun viimeksi, ettei mun vanhojen vanhempien sydämet pysähdä....) Mutta sanotaanko näin, että iltaan mahtu paljon outoja tekstareita, paljon uusia ihmisiä, tuntemattoman ihmisen ruokien syönti, liian paljon taksilla ajelua ja siitä maksamista, yksi liian humalainen itävaltalainen blondi, yksi ei niin humalainen suomalainen paniikissa oleva blondi, help me-puheluja ja taas yksi ei niin järkevä kaupunginosa Nyc:ssä!! Hahaa!! Kotiin kuitenki päästiin ihmisten aikaa (sunnuntaina), mutta ilta oli hauska ja ikimuistonen, vaikka aika hmm.. hankala :)

 Tässä olis se kirkko sisältä

Se oli oikeesti aika iso, näytti pieneltä ulkoopäin, mut sitä käytävää vaan jatku ja jatku

Sinne sai sytyttää kynttilän jonkun muistolle, jos halusi. En sytyttänyt, mutta ajatuksissa oli kyllä yks tuttava <3

 Ulkoo päin, oli melkee mahdoton saada toi koko torni (?) kuvaan

Kävelin Magnolia Bakery:n ohi, näitä me sillon Mirvan kanssa syötiin edellis viikolla!

Nyc <3

Home sweet home, no ei ihan, vasta seuraavalla pysäkillä, vaikka Scarsdalessa asunkin!

Ainoat kuvat, joissa näytetään ihmisiltä, on otettu kotoota, muissa on julkasukelvotonta materiaalia!!

<3 <3 Parasta



Sunnuntaina oli tarkotus mennä Cityyn, mutta ei sitten jaksettukkaan. Natalie nukkui melkein koko päivän mun sängyssä ja mä skypettelin Fian kanssa ja suunniteltiin vähän niiden tänne tuloa. Jee, ei oo kun kuukaus enää ni nähdään!!! Koko sunnuntai meni aika horroksessa...

Maanantaina aamulla oli tosi reipas olo, kerrankin. Päätin sitten lähteä zumbaan 9.15 ja oli aika kivaa. Olin oikeesti ylpee itestäni, maanantai aamu ja mä olin urheilemassa. Tulin nopeesti kotiin ja suihkussa käymään, ja lähdin sinne isoon kauppaan, osteskelin taas kaikennäköstä... Mut olin oikeest ilonen, löysin ekaa kertaa kaikki mitä hostvanhemmat oli lappuun laittanut, ja vielä oikein JEE! Lapset tuli kotiin ja touhuttiin meijän perusjuttuja, tein dinnerin: perunamuussia ja pekoniherkkusieni juttuja. Namnam. Lapsilla oli vielä tennis kahdeksalta niin katoin sitten niiden harjotukset. Tultiin kotiin ja menin nukkumaan kerrankin kymmenen jälkeen jo!!

Eräs anonyymi (todellinen anonyymi) pyysi kuvia siitä kaupasta niin tässä olisi

Kiva pikku leipähylly, jossa tosiaan on pelkkää valkosta pullamössöleipää, muut on muilla hyllyillä

Osta kakku, anonyymi-siskoni, noi on ihan sika halpojakin vielä

Tän kuvan pointti on tuolla alhaalla, siellä oikeesti elää lintuja ihan sikana ja siellä ne tallustelee ihmisen joukossa.

( Tiistaina) Ulkona on ihan sairaan ihana ilma ja mua oikeen harmittaa, etten oo laittanukkaa nokkaani ulos tänää, mutta olin nin väsynyt aamulla ettei pystynyt. Nyt alan tekee noille lapsille mansikkasmoothieta. // Jatkan tästä nyt koko illan tapahtumat tähän uuteen muokattuun versioon //. En tehnykkään smoothieta, koska meillä ei ollu yogurttia, mutta päätin tehdä mansikkapiirakan. Kävin apteekki (kyllä, näillä myydään sielläkin ruokaa) -ruokakaupassa hakemassa sokeria ja juttelin yhden ihanan rouvan kanssa! Se oli niin ihana, se sano että oon niin slim, että mun pitääkin syödä piirakkaa. Todella slim....melkein näkyy läpi. Tein mansikkapiirakan sitten kotiin päästyäni, mutta ei ollu mikään ihan paras mahdollinen. Ihan jees, mutta antaa lasten syödä loput.Sen jälkeen tein lapsille dinnerit, pojalle pelkistetty, tytölle edellisen illan kiinalaiset ja vähän jotain lisukkeita ja mä söin edellis illan dinnerin jämät. Olin saanut kaikki hommat tehtyä, pistin lasten pyykit pyörimään ja menin kuntoilemaan. Se on välillä niin kivaa, mutta ei aina. Toivon, että mun liikunta innostuis kestäis nyt, eikä laskis ku aasin häntä kuten yleensä.

Nyt kirjottelen tätä postausta ja mun on pakko jakaa yks keskustelu tähän:

Laura: How long you have been thinking about this stupid joke??
Natalie: Haista vittu!!

Niin minäkin sinua rakkaani!! Oppi on ainakin mennyt perille, haha. Nyt meen nukkumaan, huomen aamulla ois tarkotus lähtee jumppaan, toivottavast oon viel aamulla samaa mieltä :) Kauniita unia kaikille.