The perfect weekend

Moikkamoi!

Edellis viikonloppuna mulla oli ihan täydellinen viikonloppu. Lauantai aamulla lähdin Cityyn yhdentoista aikaa ja sain Harlemin kohdalla päähänpistoksen, että jään jo siellä pois. En oikeen oo koskaan käynyt kunnolla Harlemissa ja se on kuitenkin iso alue Cityä, joten pakkohan se oli katsastaa. Rakastuin Harlemiin, kaikki ihmiset hymyili ja huus kadun toiselta puolelta kehuja. Yritin olla mahdollisimman newyorker, ehkä sellanen ihan pienehkö pelko persuksissa siellä Harlemin kaduilla, kun olin tosiaan ainut valkoihonen suurimmaksi osaksi.

@ Harlem

 @ Central Park

 Bagel, Snapple ja Christian Grey

 Kävelin Central Parkin ihan pohjoiseen osaan, jossa päätin lähteä Manhattanin länsi puolelle. Kävin hakemassa bagelin, parhaan ikinä. Sellanen vähän raaka ja voita päällä ja mmm! Sitä oikeeta New Yorkia tuli nähtyä ja voin kertoo, että rakastun päivä päivältä enemmän tähän kaupunkiin. Oon siis löytänyt elämäni rakkauden. Tulee aika kalliiksi tää meidän suhde pidemmän päälle kun ainoastaan mä voin lentää toisen luo ;) Menin tosiaan Upper West Sidelle, se on sellanen kiva alue, jossa asuu normaaleja ihmisiä, tietty ne kämpät on kalliita, mutta siis kuitenkin normaaleilla ihmisilläkin on varaa asua siellä. Hain itelleni frozen yogurtin mansikoilla ja lähdin kävelee alaspäin.

 Central Parkin läpi menevä tie..

86th Streetin kohdalla Petra soitti, että hän haluis sittenkin olla itä puolella Manhattania, no mähän lähdin sitten Central Parkin läpi kävelemään takas sinne itäpuolelle. Käveltiin Upper East Sidella sitten ylös ja alas ettien ensin Starbucksia ja sen jälkeen mulle sushipaikkaa. Söin maailman parasta sushia!! Vaikka se marketti sushikin on hyvää niin nyt ymmärrän, mitä se oikee sushi on. Petra ei innostunut suhsista, joten käytiin hakemassa hänelle pitsaa. Olisin halunnut ostaa yhden valkosipulileivän sieltä pitsapaikasta, mutta koska yhdellä dollarilla sai VIISI, oli mun pakko ottaa ne kaikki ;) Aiheutin pientä naureskelua kun toistin varmaan kymmenen kertaa siinä tiskillä lauseen DOLLARILLA VIISI???... Joku nuorehko mies sanoi mulle, ota nyt vaan ne viisi, tulee halvemmaksi... Mmm, ja pirun paljon epäterveellisemmäksi myös.

 Museo

 SUSHi ja se oli pinkkiä <3

No kun oltiin molemmat kylläsiä niin päätettiin mennä istuskelemaan yhteen pubiin. Tapasin maailman ihanimman rouvan, joka kehu mut maasta taivaisiin ja kerto mulle kaikkea hauskaa. Esim, että jenkkimiehet on mother fuckereita, mutta senhän mä jo tiesin haha, ei vaiskaan. Juotiin yhdet ja päätettiin lähteä käppäilemään alaspäin, mutta sade yllätti meijät muutaman korttelin päässä, joten mentiin kaakaolle. Tavattiin taas aivan ihana mies (joka oli hieman hintihkö..) ja jäätiin juttelemaan hänen kanssaan yli tunniksi. Hän kertoi meille tästä ylirikkaitten amerikkalaisten elämästä ja kertoi mistä meidän pitäis kävellä, että nähtäis ne arvokkaimmat asunnot Upper East Sidellä. No sieltähän me käveltiin tietysti, oli ihanaa yhdentoista aikaa nauttia Nycistä, kun alko jo olla vähän rauhallisempaa ja tihkutti vähäsen. Päätettiin käydä Apple Storessa vielä matkan varrella, ensimmäinen kerta kun oon ollut elektroniikka "ostoksilla" kahdeltatoista yöllä. Otin junan kotiin puol yhdeltä, joten omassa sängyssä olin puol kahden aikaan ja uni maistui!

Sama museo yöllä

Yritin tehdä Google Mapsilla sen lenkin mitä kävelin niin tajuutte, että missä oon oikein mennyt, ei ehkä ihan tasan tarkkaan näin kävelty, mutta aika lähelle... Tai siis minä kävelin suurimmaks osaksi..

Sunnuntaina heräsin yhden aikaan ja päätin ottaa kahdelta junan Cityyn. Hain meksikolaista ruokaa, menin Bryant Parkiin istuskelemaan ja syömään. Oli ihan äärettömän lämmin ja sain vielä kesän viimiset rusketusrajat. Siitä käppäilin muutaman korttelin alaspäin ja hain Starbucksista teetä (Suomessa inhosin teetä???) ja lähdin kävelemään pienen mutkan kautta takasin Grand Centralille. Olin Cityssä vaan viitisen tuntia, mutta oli ihana ilma ja oli ihan kiva vaan olla yksin ja ulkona täältä talosta. Grand Centralilla mun viereen istu iso musta mies ja aluksi olin vähän peloissani, mutta hän alkoi jutella mulle ja sen jälkeen puhuttiinkin puolisentoista tuntia taukoomatta. Hän oli kehonrakentaja ja aito newyorkilainen ja oli ihanaa puhua ja kysellä kaikkea. Hän oli tosi kiinnostunut Suomesta ja muutenkin meillä juttu luisti tosi hyvin. Istuttiin junassa vierekkäin ja matka meni älyttömän nopeesti. Tää on just Amerikassa parasta, vaikka olisit yksin, et ikinä tuu olemaan kauan yksin kun ihmiset aina haluu jutella. Varsinkin jos joku kysyy ihan jotain perusasiaa ja kun vastaan, niin mun aksentista huomaa heti, että oon muualta eikä yleensä nää ole kuullut tätä suomalaisten aksenttia, joten he on tosi kiinnostuneita. Kun tulin kotiin, olin ihan älyttömän hyvällä tuulella, mun viikonloppu oli ihan älyttömän ihana. Paljonpaljon kävelyä ja paljon uusien ihmisten kanssa puhumista. En olis yhdeksän kuukautta sitten uskonut, että miten paljon sitä kasvaa ihmisenä, ei vaan se englannin taito, mutta muutenkin.

Koululainen..

Moikkamoimoimoi!

Mulla olis vaikka kuinka kivoja kuvia viime viikonlopusta laittaa tänne, mutta koska ostin keskiviikkona uuden koneen, ne on kaikki vanhalla koneella ja nyt yritän opetella käyttämään tätä mun uutta Omenaa niin teen sen viikonloppu postauksen paremmalla ajalla ja kuvien kera :)

Tää viikko on mennyt taas tosi nopeesti. Maanantaina mulla oli aamulla tapaaminen mun pt:n kanssa, haha, eli siis treenattiin. Enemmänkin se meni kyllä juoruiluksi, oltiin tultu samalla junalla lauantaina takas kotiin Citystä, mutta ei oltu nähty... Toinen hidastava tekijä oli toi mun jalka, joka ei tosiaan oo menny yhtään paremmaksi. Tällä viikolla oon tosiaan käyny salilla vaan kaks kertaa, koska se sattuu paljon, saas nyt nähä. Annan viikon sille vielä aikaa ja sit on varmaan pakko mennä näyttää sitä johonki.. Maanantai oli tavallinen autolla ajo ilta taas, tytön haku koulusta ja tennikseen vieminen ja pojan tennis illalla. Nukuin autossa sen aikaa kun hän oli harkoissa, kaikki aika täytyy ottaa hyödyksi!

Tiistaina normaali aamu, mutta sen jälkeen lähdin ekaa kertaa kouluun, wuhuuuuu! EIKU. No ei, se on ihan jees, käyn tosiaan tossa lähi collegessa, ajan jonku 20 min sinne. Enkkua opiskellaan siis se kolmisen tuntia kerralla ja onhan se tosi hyödyllistä, jotenki vaan toi opiskelu ja luokassa istuminen ei oo se mieluisin asia. Tiistai-illalla tehtiin lasten kanssa kotona subeja ruoaksi, kyllä entinen subi työntekijä nyt kotonakin niitä pystyy tekemään helposti! ;) Illalla kävin polkasees salilla vielä reilun tunnin pyörällä, mut toi jalka ei tykänny kauheesti edes siitä...

Keskiviikkona lapset oli kotona koko päivän, koska oli joku juutalaisten pyhäpäivä ja koulut oli kiinni. Mun oli tarkotus mennä zumbaan, mutta kun aamulla heräsin ja astuin ekan askeleen tällä jalalla niin jäi zumbat siihen. Me siivoiltiin, tehtiin ruokaa ja katottiin telkkaria lasten kanssa. Kolmen aikaa vein heidät harkkoihin ja lähdin ite ostamaan mun uutta vauvaa. Niissä Applen liikkeissä on aina ihan sikana porukkaa ja niitä työntekijöitä, no enkös mä sitten saanut sen nörteimmän (=rumimman ja ällöimmän) myyjän, joka halus halata mua viimiseksi kun lähdin sieltä. Niin mun tuuria! Hain lapset treeneistä, jonka jälkeen poika opetti mua käyttämään tätä konetta (en siis osaa vieläkään... ahah). Illalla autoin mun hostisää maalaamaan meijän alakertaa, maalattiin varmaan nelisen tuntia ja aika paljon saatiin aikaseksi.

Torstaina normi aamu taas, jotenkin en tajunnut, että se koulu ihan oikeesti alko jo! Joten jäin koneelle ja sit myöhästyinkin hiukan sieltä kurssilta, mutta onneks se opettaja on tosi kiva! Tehtiin ryhmätöitä ja puhuttiin ja puhuttiin. En kerennyt syömäään aamupalaa edes aamulla, joten viiminen tunti meni vähän ohi kun keskityin siihen, että kuinka kova nälkä mulla on! Hain siitä viereisestä meksikolaisesta lounaan itelleni ja tein samalla läksyt kun söin sen. Ahkera koululainen ;) Iltapäivällä skypettelin Juttan kanssa pitkästä aikaa ja on se vaan niin ihanaa kun on paras ystävä!! Lapset tuli koulusta ja poika olis halunnut alkaa maalata ja mä tiesin, että hän kyllästyy ensimmäisen puolen tunnin jälkeen ja siitä meille sitten tuli riita kun en antanut hänen maalata. Ollaan alettu muutenkin riitelemään tosi paljon, ollaan siis tosi hyviä kavereita, mutta joka päivä tulee joku pieni (yleensä isokin) riita. En todellakaan sano, että vika olis hänessä pelkästään, kyllä mäkin osaan olla todella ärsyttävä, mutta ehkä se on se, että se ns. vieraskoreus on kadonnut kokonaan. Illalla kun kuskasin häntä niin meillä oli taas ihan äärettömän hauskaa ja tanssittiin autossa niin, että liikennevaloissa muut naureskeli meille. Kahdeksan jälkeen lähdin vielä kahden saksalaistytön kanssa au pair tapaamiseen. He kysyivät haluunko lähtee istuskelemaan johonkin ja tein väärän päätöksen ja lähdin. Miten ne jaksaa oikeesti? Käyvät kuulemma joka ilta jossain ja tulevat kolmen aikaa kotiin arkisin, mitä ihmettä, mun on ainakin pakko nukkua, että jaksan tehdä jotain... No olin yhdentoista aikaa kotona, muut tytöt jatkoivat vielä seuraavaan kaupunkiin istuskelemaan...

Oon sika rakastunut tähän mun koneeseen, kirjotit tällä nyt ekaa kertaa jonkun pidemmän jutun ja ai että!!! lovelove. Ei ehkä ihan halvin läppäri, mutta tää onkin sijotus, vai mitä äiti? ;)

Suukkoja!!

Myrskyn jälkeen on poutasää..

Moikkamoi!!

Mua ihan hävettää tää mun laiskuus tän blogin kanssa!! Nyt teen tällasen kolmen viikon päivityksen, että pääsen realiajassa kirjottaa tänne.

Eli viikonloppuja:

-kävin Bostonissa moikkaamassa suomalaista Annaa pari päivää
-Coney Islandilla etelä-amerikkalaisten kanssa
-fiilistelya ja turistina olemista aah niin rakkaassa Cityssä
-hengailua Bryan Parkissa lounasta syöden
-tapasin vihdoin monen kuukauden jälkeen ruotsalaisen Annan ja vietin hänen kanssaa koko päivän
-Paulan kanssa kunnon raivokännit ja siitä selviytyminen
-vasemman jalan paskaksi pistäminen kyseisenä iltana
-tornado, jota karkuun juostiin kellariin koko perheen kanssa
-sen jälkeinen maailman paras meksikolainen ruoka ja kahden tunnin sulattelu lenkki meksikolaisessa seurassa

Arkipäivinä:

-sitä herätyskellon vihaamista aamusin
-lasten herätystä ja aamupalan tekoa
-kamppailua ittensä kanssa mennäkkö salille vai nukkumaan (sali voittaa 85%)
-se nautinto kun jääkin nukkumaan
-se nautino kun tajuaa lähteneensä salille
-skypetystä
-SIIVOAMISTA, siivoamista ja siivoamista
-autolla ajoa
-ruoan tekemistä
-liian paljon videoita youtubest ja liian vähän niitä tärkeitä juttuja tehtynä koneella
-suunnittelua mun loppuajalle täällä
-lasten kanssa hauskanpitoa ja välillä tappelua
-matikan tehtäviä enkuksi


Eli kaikennäköstä on tullut tehtyä, mutta ei kuitenkaan mitään! Arkea ja sitte niitä viikonloppuja, jollon pitäis ns. tehdä jotain mutta haluu vaan rentoutua ja imeä sen NYC:n ilmapiirin sisäänsä, että muistais sen kun sinne ei enää junalla pääse.

Kirjottelen tätä perjantai-iltana, oottelen et voin hakea tytön kaveriltaan ja oon sika väsynyt, mutta lupasin kuskata tänään häntä. Tää viikko on ollut jotenkin tosi hankala. En tiedä johtuuko se siitä viikonloppusesta juhlimisesta ja jäätävästä darrasta minkä itelleni aiheutin vai jostain muusta. Tää perhe on ihana, mulla ei oo mitään ongelmia näiden kanssa, mutta ei vaan jaksa! Yksinkertasesti alkaa tulla korvista ulos au pairius. Haluisin päästä ns oikeihin töihin ja saada kunnon palkkaa ja elää sitä omaa elämää. Oon maailman ilosin, että oon täällä mut samalla en malta oottaa, että pääsen Suomeen.

Toinen on ehkä tää mun jalka, ei mitään vakavaa, jalkapöytä vaan ei oikeen toimi ja se harmittaa ku menee salille, joka on iltasin mun ainut rentoutumispaikka (MITÄ, sanoinko oikeesti noi, minä.. hahah).

Nyt tän ja eilisen oon ollut paremmalla tuulella, eilen sain avautuu skypessä ja tänään kun katoin postin niin mulle oli lähetetty BISSBISS lakuja :) Rakas iskänihän ei tiedä, mikä on bissbiss laku, mutta onneksi joku muu tietää. Sain nyt sen verran lakuja, mitä mulla on viikkoja jäljellä ja mukana tuli lappu, että jos syön yhden lakun viikossa niin se on vähän kuin joulukalenteri, nauroin ehkä hiukan! Piristi päivää.. Myös se, että mulle jäätiin kiinni mun blogin lukemisesta sai mut hyvälle tuulelle ja se, että mulla on toivottavasti EHKÄ seuraa (melkein jopa mistä valita) mun viimiseksi kuukaudeksi tänne Suomesta! Mikä oliskaan parempaa kun viettää mun viimiset viikot Kalifornian rannalla makoillen ihanan ystävän kanssa?? :)

Myöskin se, että melkein varasin lennot Itävaltaan ja Miamiin saa mut hyvälle tuulelle ja nyt ihmettelenkin, miten olin niiiiiin surullinen alkuviikosta. Kummasti ne mielialat vaihtuu täällä. Olin myöskin kiva täti kun laitoin mun lemppari poitsulle legoja postissa ja aiheutin taas pahennusta niissä postimiehissä kun tulin tyhmien kysymyksieni kanssa! JA kaiken lisäksi, miten mä edes pystyin olemaan huonolla tuulella...nyt muistin: MUSTA TULI KUMMITÄTI <3 Perhetuttu sai tytön ja mullehan suotiin kunnia! Okei nyt hymyilen tyhmästi täällä... säälittävää hahah!

Nyt lähen hakemaan tota tyttöä ja LUPAAN, että jatkan blogin päivitystä paremmin :)

Tähän loppuun vielä biisi, jonka sanat on niin totta ja joka on soinu tänään ja eilen radiossa taukoomatta. Okei oon ehkä ihan vähän myös rakastunut näihin poikiin, haittaaks vaikka ne on 19 vuotiaita?

Live While We're Young

Suukkoja kaikille kivoille, laittakaa kommentteja (varsinkin te sala stalkkerit ;) )

Mitä tapahtuuu...

Mooi!

Lupasin ottaa vissiin kiinni täs blogissa, mut emmää kerkee kiireiltäni mukamas...

Eli palaillaan periaatteessa kaks viikkoa taaksepäin maanantaihin, josta mulla ei oo mitään hajua! Oli lasten viiminen vapaa viikko ja meillä oli kauheesti suunnitelmia koko viikoksi, mutta koska tyttö pääsi uuteen tennisryhmään, ei voitu lähteä mihinkään, koska hänen harjotukset oli aina keskellä päivää.. En muista tarkalleen, mitä minäkin päivänä tapahtui. Joka päivä kuskailin tyttöä ja pojalle yritin keksiä kaikkea pientä tekemistä. Mä ite siivoilin kotia, maanantaina viikonlopun jälkeinen siivous ja perjantaina siivous viikonlopulle ja muina päivinä sellasta yleistä järjestelyä. Pyykkiä pesin joka päivä, maanantaisin ja torstaisin tytön, tiistaisin ja perjantaisin pojan, keskiviikkosin vaihdan lakanat ja pesen omat vaatteet! Alkaa olla aika rutiinia jo, mutta toisaalta tykkään tästä kun tiedän mitä tehdä millonkin. Joka päivä kävin salilla ja keskiviikko iltana kun menin salille ja näin mun pt:n eikä hänellä ollut mitään tekemistä, päätettiin tehdä extempore tunti ja sainkin kunnon treenin illalle. Yleensä oon käynyt hänen kanssaan treenaamassa aamupäivisin, mutta meijän aikataulut ei sopinut yksiin koko viikolla niin meinattiin jättää viikko välistä. Onneksi kävi näin hyvin ja sainkin treenattua hänen kanssaan.

Kerroin tälle perheelle tän kyseisen viikon perjantaina, että en aio jatkaa, suurin syy tosiaan se koulu ja sinne hakeminen ja toivottavasti pääseminenkin. He ottivat ihan hyvin mun uutisen vastaan ja ymmärsivät hyvin, eikä oo jälkeenpäinkään millään tavalla tullu negatiivista ilmapiiriä. Tykkään kyllä ihan mielettömästi tästä mun perheestä, mutta nyt on vaan sellanen olo, että vuosi on tarpeeksi mulle täällä.

Tulipa nyt tynkä postaus, mutta mulla on tää viikko ihan pimennossa! :)

Erilaista arkea

Moikkamoiii.

Edellis viikon torstaina meillä oli ns. vapaapäivä. Kävin aamupäivällä salilla ja treenasin pt:n kanssa 45 minuuttia, heitti päästä, eikä kulkenut lainkaan niin sovittiin ettei yritetä väkisin. Suihkun kautta kauppaan, mietiskelin siinä, että muutama kuukausi sitten mulla meni siellä kaupassa vielä kaks tuntia ja nyt olin hoitanut koko kauppareissun alle kahteen tuntiin. Heitin tytön kaverilleen ja sain ottaa muutaman tunnin päikkärit, joten olokin parani. Illalla tein lapsille makaroonilaatikkoa ja kun heidän isä vei heidät treeneihin ja mulla oli hyvä olo, päätin lähteä zumbaan illalla.

Perjantaina aamulla herättiin yhdeksän aikaa ja heitin pojan hänen kaverilleen. Tytön kaveri tuotiin meille ja me lähdettiin eläintarhaan!! Niin siistiä, en muista koska oisin ollut viimeks. Mentiin Bronx Zoohon ja siellä oli kirahveja, norsuja, leijonia ja satoja erilaisia lintuja. Tosi siistiä, mutta olis pikkasen viileempi saanut olla! Käveltiin sellanen nelisen tuntia ympäriinsä, ennen kun oli aika lähtee. Ja mähän tosiaan ajoin sinne, et nyt on tullut ajettua Bronxissakin. Illalla tehtiin lasten kanssa spagettitacoja, ennen kun mä lähdin vielä salille.

Lauantaina aamulla lähdin Cityyn ja tapasin Petran taas Grand Centralilla. Päätettiin lähteä Greenwich Villageen. Käytiin syömässä ihanassa kreikkalaisessa paikassa lounasta ja tutustuttiin maailman ihanimpaan rouvaan, joka on asunut Nycissä vuodeata -76 asti. Hän antoi meille vinkkejä, missä kannattaa käydä ja niitä me sitten noudatettiin. Ensin käveltiin Hudson joen rantaan ja käppäiltiin siellä muutama kortteli alaspäin, ennen kun päätettiin lähtee tarkastaa se kuuluisa Gay Street. Otettiin sieltä suunnaks Nolita, eli North Little Italy, jossa oli maailman söpöimpiä pikku ruokapaikkoja ja putiikkeja. Poikettiin muutaman sisään, mutta ne hinnat oli kanssa niin söpöjä, että mitään ei tarttunut mukaan. Paitsi, käveltiin yhden karkkikaupan ohi ja näin siellä Fazerin sinisiä niin olihan sitä pakko poiketa sisään. Ja siellä olikin vaikka mitä kaikkea suomalaista ja ruotsalaista namia ja ruokaa... Ja sitte me käveltiin ja käveltiin ja käveltiin... Oltiin takas Grand Centralilla joskus yhdentoista aikaa ja voin kertoa, että jalat oli aivan poikki ku pääsin kotiin...

Sunnuntaina skypettelin Juttan kanssa hetken aamulla ja mietin, että lähtiskö sitä Cityyn vai salille, mutta koska ilma oli niin kiva päätin lähteä Cityyn. Treffasin Petran ja kaks saksalaista tyttöä Apple kaupan edessä ja käytiin vähän kuolailemassa uusia läppäreitä ja puhelimia. Päätettiin mennä käymään Central Parkissa, mutta sitten alko nälkä kurnimaan hetken istuskelun jälkeen, niin lähdettiin sinne Shake Shack:n. Elämäni parhain hampurilainen ja olin ilonen, etten ottanut ranskalaisia, koska se purilainen oli jättimäinen! Mua rupes ärsyttää se saksan puhuminen, joten otin aikasin junan kotiin ja olin ilonen, että tein niin ni pääsin aikasin nukkumaan! :)

Oon taas vähän jääny tän blogin kanssa, aika menee vaan niin pirun nopeesti, en voi uskoo että on jo syyskuu ja mulla on enää muutama hassu kuukausi aikaa täällä....