Moikka, aika vaan rientää. Viime postauksesta on jo kaks viikkoa aikaa ja tuntuu, ettei kahdessa viikossa oo kerenny tekee mitään. Nyt olis vielä kaksi kokonaista viikkoa ennen kun tulee lähtö. Mulla oli perjantaina viiminen työpäivä ja oli vähän haikeet fiilikset. Tuskin olisin tosta työpaikasta muuten lähtenyt pois, jollei tätä au pair juttua olis tullut. Lauantaina mulla oli ns. sukulaisten läksiäiset. Joillekkin piti jo sanoa, että nähdään vuoden päästä, tuntu se vähän hassulta. No, onneks ei kuitenkaan (toivottavasti) tartte sanoo lopullisesti hyvästejä kellekään. Janne ja pojat lähti maanantaina Thaimaahan ja tuntuu ku koko viikko olis mennyt ihan siivillä. Yllättävän hyvin ollaan saatu pidettyä yhteyttä. Mut olis se kiva päästä itekkin jo lähtee, ettei tarttis täällä murehtia.
Nyt alkaa viimisten asioiden hoito ja järjestely. Muuttoilmotus pitää tehdä, lukiossa pitäis käydä juttelemassa ja tuhat muuta pientä asiaa... puhelinlasku, netti ja tää hemmetin kämppä. Vaikka täältä on viety monta isoo pahvilaatikollista tavaraa pois tuntuu, että sitä kamaa on silti ihan järkyttävästi. Matkalaukussa on jo aika paljon tavaraa, joten sen pakkaamisen ei pitäis olla kovin hankalaa. Vähän on vielä hakusessa tuliaiset perheelle, suklaata ja muita karkkeja ajattelin kyllä viedä. Lapsille vien mummun tekemät sukat ja hanskat. Jotain kivaa pientä niille pitäis keksiä lisäksi. Vanhemmille mulla ei oo mitään ideaa, toisaalta marimekko olis kiva mutta täytyy miettiä. Onhan tässä ihan ruhtinaallisesti aikaa ;)
Nyt on ens viikko aika pitkälti buukattu kavereitten näkemisellä. Maanantaina on työpaikan pikkujoulut, tiistaina syömään yhen kaverin kanssa, keskiviikkona päivällä lounaalle ja illalla tulee Turusta kaveri yöksi. Torstaina lähenkin sitten viettämään iskälle joulua ja sieltä olis tarkotus tulla tiistaina. Jollon onkin enää viikko lähtöön. Mihin tää aika menee???
Sain alkuviikosta kivan yllätyksen kun sain tietää, että mun kanssa lähtee suomalainen tyttö samalla lennolla. Jeejee, nyt on yks huoli vähemmän, ei tartte yksin selvitä siitä lennosta. Tänään puhuin perheen kanssa skypessä ja he vakuuttelivat siellä, että odottavat mua innoissaan. On ne lapset kyllä super ihania, ainakin näin ruudun välityksellä :)
Nyt yritän mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna hoidella tuhat ja yks asiaa. Unohdan varmasti puolet, mitä mun piti tehdä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti