Match, match, no match, no match...

Moikkamoi, viime postauksesta on nyt kaks viikkoa aikaa ja nyt on sitten alkanut tapahtua.. Älkää silti nuolasko ennen kun tipahtaa.

Menin edellislauantaina sähköpostiin ja siellä oli meili jonka otsikko oli "Host Family Match". Pieni paniikki meinas tulla, mutta sain tärinästä huolimatta itseni kirjattua CC:n sivuille. Sain tiedot perheestä, joka kuulosti todella lupaavalta. Sijainti California, kaksi lasta ja mukavan tuntuinen hakemus kaikin puolin. Kun menin uudestaan parin päivän päästä CC.n sivuille, perheen hakemus oli kadonnut. Olin kyllä tietoinen, että noin voi käydä, mutta tulin silti vähän surulliseksi. Perheethän saavat varattua muutamankin au pairin samaan aikaan, joten ei mussa välttämättä ollut mitään suurempaa vikaa, toivottavasti. Nooh, torstaina oli taas tullut Family Match, josta en osannut olla niin iloinen. Ensinnäkin kolme lasta, se tuntuu vähän liian paljolta. Vuosi on pitkä aika olla sellaisessa työssä, joka tuntuu jo ennen sen alkua pelottavalta. Sijainti olisi ollu Pennsylvania, aika lähellä Philadelphiaa, joten se oli plussaa. Ei tätäkään kannata hurrata liikaa, eilen jo pienessä paniikissa mietin, että mitä kysyn perheeltä kun he soittavat, arvatkaapa, oliko perheen hakemus vielä mun sivuillani.. No EI OLLUT. prkl.

Mun pari kaveria on ollut au pairina, heidän ensimmäiset matchit ovat olleet ne perheet, joihin he ovat sitten menneet töihinkin. Taisin unelmoida itsellekkin sellasta, että ensimmäinen perhe olisi SE perhe. Nyt pitää tsempata itseään siihen, että noi perheet ei ottanu mua sen takia, koska mulla on se unelmaperhe jossain siellä odottelemassa. :) Toisaalta olis ihanaa saada se perhe jo, että osaisi alkaa valmistella asioita, mutta pelkään sitä puhelua yli kaiken. Miten voin tietää mitä mun kuuluu kysyä? Mitä, jos en ymmärrä mitä ne kertoo mulle TAI jos ne ei ymmärrä mua. Haha, tää on unelma-aikaa ja samalla painajaista.

Palailen taas, kun tapahtuu jotain kivaa :)

"Onneksi olkoon"

Moikkamoi, kattelen tässä Lady Gagan konserttia telkkarista ja on se vaan aikamoinen SUPERSTARA. Mutta asiaan, sain hakemuksen lähetettyä itse asiassa tasan viikko sitten. CC:lta oli heti soiteltu suosittelijat läpi ja jo viiden päivän päästä sain tunnukset Extranettiin, joka on nettisivu, jossa ne perheet au pairejaan etsii. Nyt sitten odotellaan.. no ei, pitäisi tehdä se au pair video, mutta kun ei ole itsellä kunnon videokameraa niin en saa sitä kyllä heti tehtyä. Sain myös postissa kirjeen, jossa on paljon kaikkea luettavaa, mutta kivoin oli kyllä ensimmäinen lause: "Onneksi olkoon, sinut on hyväksytty au pairiksi." JEEE, nyt se on siis todellista.

Ei pysty keskittymään kun on katottava Gagan konserttia :D

Nyt olis nelisen kuukautta aikaa hoitaa kaikki asiat. Hammaslääkärin yritin varata viime viikolla, aika jäätävä vastaus tuli: "Joo se menee tohon ens joulukuuhun"... toivon, että oon sillon jo ollut Jenkeissä muutaman kuukauden, joten ei kiitos! Sitten lääkäriaika pitäisi varata, mutta kun lääkärintodistus ei saa olla kuutta kuukautta vanhempi. Myös rikosrekisteri pitää tilata netistä... hmm, mitäs muuta.. kansainvälinen ajokortti... viisumiaika, mutta se onneksi on vasta kun perhe on varmistunut.. Paljon pieniä juttuja, jotka pitää muistaa. :)

Nyt odottelen matcheja, ei tiedä yhtään, että pitäisikö jännittää vai mitä ajattelisi. Kyllä kieltämättä vähän jännitti, kun avasin sähköpostin tänään. Sinne tulee heti ilmoitus, kun joku perhe on kiinnostunut musta! Taidanpa tästä lähteä nukkumaan, huomenna pitkäpitkä työpäivä ja on jäänyt viikonlopustakin aika paljon univelkaa.

Hyvää yötä, terkuin Laura

Tästä se lähtee

Moikka! Nyt siis ensimmäinen postaus uuteen blogiin. Blogin aihe on nyt lähiaikoina jännittäminen! Muutaman kuukauden päästä toivottavasti kerron au pair-elämästäni Amerikassa. Tänään on lähetetty hakemus CC:lle ja he ottavat yhteyttä, kun ovat saaneet sen luettua. Voisin kertoa hieman itsestäni ja siitä, mitä oon nyt tehnyt ennen kuin sain hakemuksen lähetettyä.

Olen siis parikymppinen tyttö, joka haluaa elämältä nyt jotain, kun se vielä on mahdollista. Ei tässä elämässä tälläkään hetkellä vikaa ole, välillä tuntuu et menee uskomattoman hyvin ja oon onnellinen. Mut tiedän, että mua tulee harmittamaan, jossen nyt lähde. Joten, ensin tilasin Cultural Carelta esitteen, mikä meni vähän ohi koska luin sen nopeesti kiireessä. Kerran aloin sitten miettiä (F:n painostuksesta....) taas koko au pair-asiaa. Laitoin nimeni infotilaisuuteen osallistuviin. Turussa oli paras mahdollinen, niin sinne sitte kuuntelemaan. Info oli hyvä, siellä tuli tärkeet asiat mun mielestä esille. Tietysti olis tehny mieli kysyä et MIKSI? MITEN? KUKA?. Infon jälkeen oli haastattelu, joka oli lyhyt, mutta jossa puhuttiin hiukan englantia. Se oli se jännitys-kohta ;) mutta siitäki selvittiin. Ennen tätä tilaisuutta olin jo alottanut tekemään hakemusta netissä. Siinä onkin sitten se suurin homma. Pitää miettiä, mitkä asiat haluaa itsestä esille, mitä vastaa, ettei kuulostaisi dorgalta. Kuvien valinta, kaikki kuvat tuntuu sisältävän jotain, mitä en haluis ensimmäisenä näyttää tulevalle host familylle, oli vaikeeta. Suositukset tietysti ottaa kanssa oman aikansa, mutta itse sain tosi nopeesti ne, kiitos kaikille siitä. Nyt sitten odotetaan ja jännitetään. hui!

Kirjottelen tässä nyt välillä, että miten on edennyt hakuprosessi. Postauksia saattaa tulla ja tuleekin välillä muista aiheista, mutta yritän pitää tän blogin lähinnä au pair-painotteisena.

Nyt nukkumaan, terkuin Laura