Moimoimoi!
Viime viikon maanantaihin siis... Nukuttiin lasten kanssa vähän pidempään ja ai, että tuntu hyvältä kun sai nukkua kymmeneen asti! Iltapäivällä pelailtiin ulkona, ennen kun vein pojan yhdeksi kouluun. Tein meille dinnerin jo valmiiksi iltapäivällä, perus makaroonilaatikkoa, mutta kaikki tykkää siitä ja se on helppoa ni teen sitä mielelläni ;) Hain pojan neljältä pois ja siivoilin ja tein pyykkejä muutaman tunnin. Illalla kävin pyörähtääs salilla, mutta ei oikeen luonnistanu kun yskä keskeytti kaikki sarjat. Olin mä siellä tunnin verran, parempi sekään kun ettei ollenkaan!
Tiistai aamuna nukuttiin taas yhdeksään asti, ennen kun herättelin lapset. Lähdettiin lasten ja yhden heidän kaverinsa kanssa Cityyn koko päiväksi. Vaikka meillä oli kyllä tosi kiva päivä, ehkä enemmän nautin silti siellä yksikseni pyörimisestä. Kokoajan piti olla valppaana, että missä ne kävelee ja päästäänkö kaikki kerralla tien yli. Ensimmäisenä suunnattiin karkkikauppaan, joka oli ihan jäätävän iso. Löysin sieltä jopa lakritsia ja ostin ehkä vähäsen vahingossa. No ei, täällä Jenkeissä on se hyvä, että näiden karkit on aivan järkyttäviä, joten ei oo tullut pahemmin syötyä (siis niitä karkkeja.... ;) ). Lapset tietysti löysivät kaikkea hyvää itelleen ja oltiin koko porukka aika ilosia kun astuttiin ulos kaupasta. Soitettiin hostmomille ja hän ehdotti lounasta, joten käveltiin hänen työpaikalleen ja mentiin syömään hänen ehdotuksesta pitsat. Ei vieläkään Rivieran voittanutta, vaikka pirun hyvää olikin. Käveltiin takasin hänen työpaikalleen ja käytiin hänen toimistollaan, ei huonot näkymät sieltä 13. kerroksesta NYC:n keskustaan! Lapset halus mennä pelailemaan Wii-kauppaan, joten vietettiin siellä tunnin verran, ennen kun suunnattiin taas kohti Grand Centralia. Oltiin kotona viiden aikaan ja vein tytön kuudeksi baseball harkoihin. Illalla katottiin koko porukka Hunger Games leffa ja oli kyllä ihan mielenkiintonen, kirja on mun mielestä parempi, mutta eiks se mee aina niin...
Keskiviikkona herättiin vasta yhdentoista aikaa, lähdettiin samalla porukalla, mitä edellisenä päivänä, altaalle. Ostin Citystä 50 Shades of Grey kirjan ja lasten uidessa, mä luin. En tiedä onks noi Suomessa niin isossa suosiossa, mitä täällä,oon nyt lukenu koko triologian ja täytyy sanoa, että ymmärrän kyllä sen suosion. Oltiin altaalla viitisen tuntia, ennen kuin alkoi sataa, joten kerättiin kimpsut ja kampsut ja tultiin kotiin. Tein meille ruoaksi kanarisottoa ja illalla lähdin zumbaan.
Tuntuu, että aika on mennyt taas ihan älyttömän nopeesti, kohta on syyskuu ja mulla alkaa enkun kurssi ja lapsilla koulu. Toisaalta odotan, että pääsisin jo Suomeen, siellä on niin kivoja juttuja toivottavasti odottamassa (tai no, onks koulu kiva juttu??), mutta sitten taas haluun viettää täällä vielä mahdollisimman paljon kivoja hetkiä..
keskiviikko 29. elokuuta 2012
tiistai 28. elokuuta 2012
This is going to be LEGEN, wait for it... DARY!!
Moimoimoi,
edellis viikonloppuun siis jäätiin... Mun olo oli jo lauantaina vähän parempi, mutta päätin jäädä kotiin lepäilemään ja kattelemaan leffoja. Skypetteli Suomeen hetken aikaa, jonka jälkeen mun itävaltalainen uus kaveri tuli kylään. Me juteltiin monen monta tuntia ja tilattiin kiinalaista kotiin ja syötiin ja naurettiin ja syötiin lisää. Oli kiva päivä, vaikka en astunut jalallakaan ulos ovesta!
Sunnuntaina oli jo normaali olo, joten päätin lähteä Cityyn. Treffasin Petran, joka on siis tää itävaltalainen tyttö, ja käytiin ostamassa smoothiet Grand Centralilta. Ei vieläkään oo sen peanut butter smoothien voittanutta, mutta yritän olla tekemättä sitä kauheen usein... Periaattessahan se on ihan terveellinen, muttei ehkä joka päivä syötynä. Meillä ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmaa, mutta kun lähettiin ulos, huomattiin että siellä oli markkinat 5th Avenuella, joten lähdettiin siis sinne. Ne on aika samanlaisia ne markkinat kun Suomessa, paljon koruja, nahkajuttuja, karkkeja ym. Mutta sitten täällä myydään tuoreita hedelmiä, erilaisia ruokia ja tuorepuristettua sitruunamehua. Meillä on aina Petran kanssa eri aikaa nälkä, joten yleensä käydään kahdessa paikassa syömässä, mä syön ensin ja Petra syö vasta illalla.
Namnam
HIMYM-pubi
Joten kun mulla tuli nälkä halusin mennä pubiin, joka on ns. sen How I Met Your Mother - sarjan baari. Sitä sarjaa ei siis ilmeisesti oo kuvattu siellä, mutta kuitenkin se on vahvasti samanlainen ja siellä on paljon kaikkii HIMYM-juttuja. Mun oli pakko ostaa t-paita yllätyslahjaksi Suomeen lähetettäväksi ja reippaana tyttönä pyysin yhtä ruotsalaista poikaa kokeilemaan sitä ja mun innottaman hänkin osti sen paidan! =) Siitä lähettiin pikkuhiljaa kävelemään Petran haluumaan ruokapaikkaan, eli siihen kuuluisaan Shake Shack:n. Yleensä siellä on monta kymmentä metriä pitkä jono, joten mä en oo ikinä syöny siellä, mutta tietysti just ku olin ite syönyt, se jono oli ihan olematon. Petran ruoan jälkeen päätettiin olla hetki turisteja ja poiketa Times Squarelle, jossa komedialippujen myyjä heti hyökkäs meidän kimppuun, mutta hän olikin mukava sellainen ja juteltiin melkein tunnin verran ja hän kirjotteli baareja ylös, missä meidän kannattaisi käydä. Ostettiin me ne liputkin sitten, kun oli niin hyvät myyntipuheet. Starbucksin kautta Grand Centralille ja kotiin, jotta jakso sitten taas painaa yhden työviikon... :)
Haha, käytiin tosiaan MOMA:n kaupassa, mutta ei itse museossa lainkaan!!
edellis viikonloppuun siis jäätiin... Mun olo oli jo lauantaina vähän parempi, mutta päätin jäädä kotiin lepäilemään ja kattelemaan leffoja. Skypetteli Suomeen hetken aikaa, jonka jälkeen mun itävaltalainen uus kaveri tuli kylään. Me juteltiin monen monta tuntia ja tilattiin kiinalaista kotiin ja syötiin ja naurettiin ja syötiin lisää. Oli kiva päivä, vaikka en astunut jalallakaan ulos ovesta!
Sunnuntaina oli jo normaali olo, joten päätin lähteä Cityyn. Treffasin Petran, joka on siis tää itävaltalainen tyttö, ja käytiin ostamassa smoothiet Grand Centralilta. Ei vieläkään oo sen peanut butter smoothien voittanutta, mutta yritän olla tekemättä sitä kauheen usein... Periaattessahan se on ihan terveellinen, muttei ehkä joka päivä syötynä. Meillä ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmaa, mutta kun lähettiin ulos, huomattiin että siellä oli markkinat 5th Avenuella, joten lähdettiin siis sinne. Ne on aika samanlaisia ne markkinat kun Suomessa, paljon koruja, nahkajuttuja, karkkeja ym. Mutta sitten täällä myydään tuoreita hedelmiä, erilaisia ruokia ja tuorepuristettua sitruunamehua. Meillä on aina Petran kanssa eri aikaa nälkä, joten yleensä käydään kahdessa paikassa syömässä, mä syön ensin ja Petra syö vasta illalla.
Joten kun mulla tuli nälkä halusin mennä pubiin, joka on ns. sen How I Met Your Mother - sarjan baari. Sitä sarjaa ei siis ilmeisesti oo kuvattu siellä, mutta kuitenkin se on vahvasti samanlainen ja siellä on paljon kaikkii HIMYM-juttuja. Mun oli pakko ostaa t-paita yllätyslahjaksi Suomeen lähetettäväksi ja reippaana tyttönä pyysin yhtä ruotsalaista poikaa kokeilemaan sitä ja mun innottaman hänkin osti sen paidan! =) Siitä lähettiin pikkuhiljaa kävelemään Petran haluumaan ruokapaikkaan, eli siihen kuuluisaan Shake Shack:n. Yleensä siellä on monta kymmentä metriä pitkä jono, joten mä en oo ikinä syöny siellä, mutta tietysti just ku olin ite syönyt, se jono oli ihan olematon. Petran ruoan jälkeen päätettiin olla hetki turisteja ja poiketa Times Squarelle, jossa komedialippujen myyjä heti hyökkäs meidän kimppuun, mutta hän olikin mukava sellainen ja juteltiin melkein tunnin verran ja hän kirjotteli baareja ylös, missä meidän kannattaisi käydä. Ostettiin me ne liputkin sitten, kun oli niin hyvät myyntipuheet. Starbucksin kautta Grand Centralille ja kotiin, jotta jakso sitten taas painaa yhden työviikon... :)
maanantai 27. elokuuta 2012
Normi päivät
Moikkamoi,
Edellis viikon maanantaina lapsilla alko molemmilla yhteinen tennisleiri. Aamulla vein heidät yhdeksäksi tenniskentälle, josta ajoin takas kotiin ja pesemään pyykkiä ja siivoomaan. Skypettelin muistaakseni Lindan kanssa reilun tunnin, voi sisko raukkaa, kun on mennyt rikkomaan vanhan koipensa ;) Aika hurahti älyttömän nopeesti jo ja kohta kello olikin kolme ja piti lähteä hakemaan lapsia. Illalla siivoilin tätä taloa ja tein meille lohta ja perunamuussia ruoaksi. Valehtelematta parasta ruokaa ikinä se lohi!!
Tiistaina aamulla taas lapset yhdeksäksi tennikseen, jonka jälkeen lähdin salille jumppaan. Tykkäsin jumpasta tosi paljon, mutta otin liian pienet painot, eikä jälkeenpäin enää ollut riittävästi isoja painoja, joten vähän jäi puolikkaaseen treeniin. Tulin kotiin ja nautin sitä mun ihan ikiomaa tekemää lohta niin lounaaks ku dinneriksiki, lapsille tein hampurilaisia, sen jälkeen kun olin hakenut heidät kotiin kolmen jälkeen. Illalla olin saanut kaikki hommat hoidettua, joten aamupäiväsen "pettymyksen" takia, lähdin uusiksi salille. Mun pt:n kulmat nousi ja hän näytti peukkua kun näki mut samana päivänä toisen kerran salilla, kannatti siis lähteä. Vedin itteni super loppuun sekuntikellon avulla ja hyvä, että jaksoin nousta rappuset omaan kerrokseen, voin kertoa, että uni maistui.
Keskiviikkona lapset taas aamulla tennikseen ja sieltä zumbaan, jossa oli se hyvä ohjaaja. Hän on niin ihana, kun tulee sheikkaamaan muiden eteen ja kannustaa kunnolla. Zumban jälkeen kotiin suihkuun ja skypeen. Välillä tää välimatka ja arjen ärsyttävät asiat vaikuttaa siihen skypettelyynkin, oot maailman ilosin, että voit jutella ja nähdä, mutta toisaalta kaikista pikku asioista saa riidan aikaseksi! Mutta ilman skypeä olisin aika pulassa, välillä tuntuu, etten oo ees poissa kotoota, kun pystyy nähdä kaikki rakkaat ihmiset kuitenkin :) Kävin hakees lapset kotiin kolmen jälkeen ja tehtiin ruokaa pojan kanssa meille. Illalla vein tytön kaverin luo ja hain hänet yhdeksän jälkeen kotiin. Mulla oli koko viikon ollut sellane ärsyttävä hakkaava yskä, mutta ei kuumetta. Keskiviikko iltana tuli vähän enemmän huono-olo, joten menin super aikasin nukkumaan.
Torstaina vein lapset tennikseen ja tiesin jo, että ei kannatais mennä salille, mutta olin sopinut pt-tunnin, joten oli muka pakko. Taas oli treeniä selvästi koveennettu ja tehtiin kellon kanssa hommia. Puol minsaa liikettä, 15 sekunttii lepo jnejne. Ei meinannu jaksaa painaa loppuun saakka, mutta sain kehuja kun ehdotin, että teen vielä yhden sarjan lisää. "That is the attitude what I like" (suom. Pidän asenteestasi..) pt:n sanomana sai taas jaksamaan loppuun saakka. Hain lapset kotiin iltapäivällä ja tajusin, että noniin, sieltä se kuume ym tulee ja koko loppu illan makasinkin sängyssä ja vedin troppeja.
Perjantai aamuna olo oli ihan jees, vein lapset tennikseen ja tulin kotiin ja skypeen. Hain lapset iltapäivällä tenniksestä ja taas alko olo huononemaan. Tein meille nopeen ruoan ja sain hostdaddylta luvan mennä nukkumaan, joten kirja kainaloon ja päätä tyynyyn, mikä ihana tapa viettää perjantai-ilta...
Edellis viikon maanantaina lapsilla alko molemmilla yhteinen tennisleiri. Aamulla vein heidät yhdeksäksi tenniskentälle, josta ajoin takas kotiin ja pesemään pyykkiä ja siivoomaan. Skypettelin muistaakseni Lindan kanssa reilun tunnin, voi sisko raukkaa, kun on mennyt rikkomaan vanhan koipensa ;) Aika hurahti älyttömän nopeesti jo ja kohta kello olikin kolme ja piti lähteä hakemaan lapsia. Illalla siivoilin tätä taloa ja tein meille lohta ja perunamuussia ruoaksi. Valehtelematta parasta ruokaa ikinä se lohi!!
Tiistaina aamulla taas lapset yhdeksäksi tennikseen, jonka jälkeen lähdin salille jumppaan. Tykkäsin jumpasta tosi paljon, mutta otin liian pienet painot, eikä jälkeenpäin enää ollut riittävästi isoja painoja, joten vähän jäi puolikkaaseen treeniin. Tulin kotiin ja nautin sitä mun ihan ikiomaa tekemää lohta niin lounaaks ku dinneriksiki, lapsille tein hampurilaisia, sen jälkeen kun olin hakenut heidät kotiin kolmen jälkeen. Illalla olin saanut kaikki hommat hoidettua, joten aamupäiväsen "pettymyksen" takia, lähdin uusiksi salille. Mun pt:n kulmat nousi ja hän näytti peukkua kun näki mut samana päivänä toisen kerran salilla, kannatti siis lähteä. Vedin itteni super loppuun sekuntikellon avulla ja hyvä, että jaksoin nousta rappuset omaan kerrokseen, voin kertoa, että uni maistui.
Keskiviikkona lapset taas aamulla tennikseen ja sieltä zumbaan, jossa oli se hyvä ohjaaja. Hän on niin ihana, kun tulee sheikkaamaan muiden eteen ja kannustaa kunnolla. Zumban jälkeen kotiin suihkuun ja skypeen. Välillä tää välimatka ja arjen ärsyttävät asiat vaikuttaa siihen skypettelyynkin, oot maailman ilosin, että voit jutella ja nähdä, mutta toisaalta kaikista pikku asioista saa riidan aikaseksi! Mutta ilman skypeä olisin aika pulassa, välillä tuntuu, etten oo ees poissa kotoota, kun pystyy nähdä kaikki rakkaat ihmiset kuitenkin :) Kävin hakees lapset kotiin kolmen jälkeen ja tehtiin ruokaa pojan kanssa meille. Illalla vein tytön kaverin luo ja hain hänet yhdeksän jälkeen kotiin. Mulla oli koko viikon ollut sellane ärsyttävä hakkaava yskä, mutta ei kuumetta. Keskiviikko iltana tuli vähän enemmän huono-olo, joten menin super aikasin nukkumaan.
Torstaina vein lapset tennikseen ja tiesin jo, että ei kannatais mennä salille, mutta olin sopinut pt-tunnin, joten oli muka pakko. Taas oli treeniä selvästi koveennettu ja tehtiin kellon kanssa hommia. Puol minsaa liikettä, 15 sekunttii lepo jnejne. Ei meinannu jaksaa painaa loppuun saakka, mutta sain kehuja kun ehdotin, että teen vielä yhden sarjan lisää. "That is the attitude what I like" (suom. Pidän asenteestasi..) pt:n sanomana sai taas jaksamaan loppuun saakka. Hain lapset kotiin iltapäivällä ja tajusin, että noniin, sieltä se kuume ym tulee ja koko loppu illan makasinkin sängyssä ja vedin troppeja.
Perjantai aamuna olo oli ihan jees, vein lapset tennikseen ja tulin kotiin ja skypeen. Hain lapset iltapäivällä tenniksestä ja taas alko olo huononemaan. Tein meille nopeen ruoan ja sain hostdaddylta luvan mennä nukkumaan, joten kirja kainaloon ja päätä tyynyyn, mikä ihana tapa viettää perjantai-ilta...
tiistai 21. elokuuta 2012
Sä oot niin täydellinen, että harmittaa..
Jee, edes vähän saadaan tätä kiinni!
Viikko sitten lauantaina olin super reipas ja menin aamulla zumbaan... LAUANTAI aamuna, kyllä! Oli vähän turhan aerobicmainen kun oli eri ohjaaja, mutta hiki tuli ja se on kaikist tärkeintä. Nopeesti kotiin suihkuun ja skypetreffeille. Skypessä vierähti taas reilu pari tuntia, mutta mikäs siinä kun "seura" on mahtavaa. Lähdin pienen laittautumisen jälkeen Cityyn ja tapasin itävaltalaisen Petran. Käveltiin ympäri Nyciä sellanen viitisen tuntia. Käytiin kattelemassa Hudson joella, käveltiin sen vartta kymmenisen korttelia etelään ja käytiin syömässä. Mä halusin subin ja Petra hampurilaisen, joten käytiin kahdessa eri paikassa! :) Kotona olin yhdentoista aikaan ja oli mukava mennä omaan sänkyyn pötköttelemään.
Sunnuntaina kun aamulla heräsin, sato kaatamalla. Eipä tehnyt mieli lähteä mihinkään, joten kävin alakerrassa tekemässä herkku aamupalan ja tulin yläkertaan kattomaan How I Met Your Motheria varmaan viitisen jaksoa. Kahden jälkeen päätin lähtee salille polkee pyörää muutamaks tunniksi ja ajattelin, että koska mun perhe oli koko päivän pois, käyn tilaamassa ittelleni kunnon dinnerin läheisestä meksikolaisesta. Söin sen hyvällä omallatunnolla treenin jälkeen, mutta niinkun aina ennenki, se ruoka on vaan niin mahtavaa, että vaikka olis jo täynnä, on pakko syödä kaikki. Eli sen jälkeen makoilin muutaman tunnin mun mahan vieressä ja katoin lisää HIMYM:ä! Yks meksikolainen aupair poika soitti ja kysyi, haluunko nähdä ja koska kello oli vasta vähän jälkeen seittemän, ehdotin, että lähdetään kävelylle. Oli tosi mukava nähdä ja jutella ja käveltiin sellanen viitisen kilsaa. Kymmenen aikaan olin takas kotosalla ja oli ihana mennä nukkumaan aikasin.
Kiva viikonloppu, tuli käytyä Cityssä, muttei tullut ostettua mitään tyhmiä, tuli kuntoiltua ja syötyä hyvin ja nähtyä kivoja kavereita!
Löysin äsken tällasen biisin, en tiedä yhtään onko tää Suomessa radiosoitossa, mut osu ja uppos...
Kristiina Wheeler - Vuoden tyttöystävä
Viikko sitten lauantaina olin super reipas ja menin aamulla zumbaan... LAUANTAI aamuna, kyllä! Oli vähän turhan aerobicmainen kun oli eri ohjaaja, mutta hiki tuli ja se on kaikist tärkeintä. Nopeesti kotiin suihkuun ja skypetreffeille. Skypessä vierähti taas reilu pari tuntia, mutta mikäs siinä kun "seura" on mahtavaa. Lähdin pienen laittautumisen jälkeen Cityyn ja tapasin itävaltalaisen Petran. Käveltiin ympäri Nyciä sellanen viitisen tuntia. Käytiin kattelemassa Hudson joella, käveltiin sen vartta kymmenisen korttelia etelään ja käytiin syömässä. Mä halusin subin ja Petra hampurilaisen, joten käytiin kahdessa eri paikassa! :) Kotona olin yhdentoista aikaan ja oli mukava mennä omaan sänkyyn pötköttelemään.
Sunnuntaina kun aamulla heräsin, sato kaatamalla. Eipä tehnyt mieli lähteä mihinkään, joten kävin alakerrassa tekemässä herkku aamupalan ja tulin yläkertaan kattomaan How I Met Your Motheria varmaan viitisen jaksoa. Kahden jälkeen päätin lähtee salille polkee pyörää muutamaks tunniksi ja ajattelin, että koska mun perhe oli koko päivän pois, käyn tilaamassa ittelleni kunnon dinnerin läheisestä meksikolaisesta. Söin sen hyvällä omallatunnolla treenin jälkeen, mutta niinkun aina ennenki, se ruoka on vaan niin mahtavaa, että vaikka olis jo täynnä, on pakko syödä kaikki. Eli sen jälkeen makoilin muutaman tunnin mun mahan vieressä ja katoin lisää HIMYM:ä! Yks meksikolainen aupair poika soitti ja kysyi, haluunko nähdä ja koska kello oli vasta vähän jälkeen seittemän, ehdotin, että lähdetään kävelylle. Oli tosi mukava nähdä ja jutella ja käveltiin sellanen viitisen kilsaa. Kymmenen aikaan olin takas kotosalla ja oli ihana mennä nukkumaan aikasin.
Kiva viikonloppu, tuli käytyä Cityssä, muttei tullut ostettua mitään tyhmiä, tuli kuntoiltua ja syötyä hyvin ja nähtyä kivoja kavereita!
Löysin äsken tällasen biisin, en tiedä yhtään onko tää Suomessa radiosoitossa, mut osu ja uppos...
Kristiina Wheeler - Vuoden tyttöystävä
maanantai 20. elokuuta 2012
One more night
Moikkamoimoi,
(SORI, kun tää vähän viivästyi, mutta oon ollut kipeenä melkein viikon ja vaan maannu peiton alla.. yritän nyt muistella mitä ihmettä oon tehny...)
Edellis viikon maanantaina siis vein pojat leirille tonne reilun puolen tunnin päähän. Tulin kotiin, herättelin tytön ja vein hänet yhdeksitoista tenniskentälle. Ulkona oli ihan älyttömän kuuma ja mä pysyttelinkin sisällä ja skypettelin Suomeen hetken aikaa. Hain tytön kahdelta kotiin ja hän oli ihan järkyttävässä kunnossa, ilman lippistä kolme tuntia ulkona. No muutama tunti menikin sitten vessassa kun hän halaili vessanpönttöä ja kävi kylmässä suihkussa jne. Auringonpistos luultavasti, mutta onneksi meni ohi nopeasti. Lähdin hakemaan poikia leiriltä ja heitin muut pojat kotiin ja sitten me tultiin mun pojan kanssa kattomaan tyttöä ja hän oli jo onneksi vähän parempi. Syötiin tacoja namnam. Illalla pesin vielä muutaman koneellisen pyykkiä ja katoin tytön kanssa leffaa alhaalla.
Tiistaina taas pojat leirille yhdeksäksi, kotiin takasin ja tyttö hereille ja hänelle paljon vettä ja lippis päähän ja heitin hänet tenniskentälle. Kävin hakemassa ostarilta sushia ja ostamassa enkun kielioppikirjan, kun tulin takas, oli mulla parkkisakko. Olin hienosti maksanu väärän paikan. Ensin ajattelin, että no mä maksan sen et ei se ole kun 10$, mut sit tajusin, että meen käväsee siellä toimistolla ja kertomassa tilanteen ja hahaa ei tartte maksaa mitää. Taputtelin itteeni selkään, että kannattaa heti hoitaa noi asiat kuntoon (äiti, rasti seinään....). Tulin siis kotiin ja söin sushia ja avasin sen enkun kirjan ja tein jopa muutamat tehtävät. Kahdelta hain tytön kotiin ja hän oli paljon parempi, kuin edellisenä päivänä. Tultiin kotiin ja syötiin välipalaa, ennen kun lähdin taas hakemaan poikia. Tytöllä oli baseball peli ja heitin hänet puoli kuudeksi kentälle. Sen jälkeen tulin kotiin ja tein illallisen valmiiksi. Kahden lepopäivän jälkeen ei tehnyt yhtään mieli lähteä salille, mutta muutaman hyvän biisin jälkeen alko fiilis parantua. Tunnin verran yritin touhuta siellä salilla, mutta ei vaan yksinkertasesti jaksanu, henkisesti. No parempi sekään kuin ei mitään.
Keskiviikkona taas pojat leirille, jonka jälkeen ajoin suoraan salille ja zumbaan. Soitin tytölle kaksi kertaa kotiin, että hän herää. Ensin kymmenen kymmeneltä, ja kymmenen minuutin torkutuksen jälkeen kymmentä yli kymmenen. Tulin zumban jälkeen kotiin ja nappasin tytön mukaan ja vein hänet tennikseen. Tulin kotiin ja suihkuun ja skypettelin hetken Suomeen, ennen kun lähdin taas hakemaan tyttöä. Tultiin tytön kanssa kotiin ja siivoilin hetken, ja taas poikia hakemaan leiriltä. Ilmat oli ihan älyttömän lämpöset, odottelen melkein jo, että koska se syksy saapuukaan. Illalla kateltiin telkkaria ja syötiin dinneriä.
Torstaina taas poikien kuskaus leirille ja kotiin herättämään tyttö ja hänen kuskaus tennikseen. Mä lähdin itte salille ja treenasin mun pt:n kanssa. Hän selvästikkin rankentaa niitä treenejä joka kerta ja nyt tehtiin jo vähän sykkeennostatustakin. Mutta sen jälkeen oli kyllä hyvä olo, kun oli saanut hien kunnolla pintaan. Käväsin kotona suihkussa ja hain tytön kotiin. Taaskin palloilin sellasen tunnin verran kotona, ennen kuin oli aika lähteä hakemaan poikia. Kävin siis hakemassa heidät ja vein heidät toisen kaverin luokse, olin siis ns, taksikuski koko illan.
Perjantaina oli viiminen päivä poikien leiriä, joten heidät vein sinne ja tyttö taas tennikseen. Otin päiväunet perjantain kunniaksi ja rehellisesti sanottuna, ei mitään hajua, mitä muuta tein päivällä. Mutta tytön hain kotiin kahdelta ja poikia lähdin hakemaan puol neljän aikaan. Illalla tein perinteisen perjantai siivouksen, että on mukavaa alottaa viikonloppu. Maanantai ja perjantai on ne melkein työntäyteisimmät päivät.
Nyt tuli taas pieni tauko tähän blogiin, mutta oon tosiaan ollu hiukan kipee. Ei kuumetta muuta kun iltasin ja jäätävä pääkipu, yskä ja flunssa. Johtuu varmaan tosta auton ilmastoinnista...
(SORI, kun tää vähän viivästyi, mutta oon ollut kipeenä melkein viikon ja vaan maannu peiton alla.. yritän nyt muistella mitä ihmettä oon tehny...)
Edellis viikon maanantaina siis vein pojat leirille tonne reilun puolen tunnin päähän. Tulin kotiin, herättelin tytön ja vein hänet yhdeksitoista tenniskentälle. Ulkona oli ihan älyttömän kuuma ja mä pysyttelinkin sisällä ja skypettelin Suomeen hetken aikaa. Hain tytön kahdelta kotiin ja hän oli ihan järkyttävässä kunnossa, ilman lippistä kolme tuntia ulkona. No muutama tunti menikin sitten vessassa kun hän halaili vessanpönttöä ja kävi kylmässä suihkussa jne. Auringonpistos luultavasti, mutta onneksi meni ohi nopeasti. Lähdin hakemaan poikia leiriltä ja heitin muut pojat kotiin ja sitten me tultiin mun pojan kanssa kattomaan tyttöä ja hän oli jo onneksi vähän parempi. Syötiin tacoja namnam. Illalla pesin vielä muutaman koneellisen pyykkiä ja katoin tytön kanssa leffaa alhaalla.
Tiistaina taas pojat leirille yhdeksäksi, kotiin takasin ja tyttö hereille ja hänelle paljon vettä ja lippis päähän ja heitin hänet tenniskentälle. Kävin hakemassa ostarilta sushia ja ostamassa enkun kielioppikirjan, kun tulin takas, oli mulla parkkisakko. Olin hienosti maksanu väärän paikan. Ensin ajattelin, että no mä maksan sen et ei se ole kun 10$, mut sit tajusin, että meen käväsee siellä toimistolla ja kertomassa tilanteen ja hahaa ei tartte maksaa mitää. Taputtelin itteeni selkään, että kannattaa heti hoitaa noi asiat kuntoon (äiti, rasti seinään....). Tulin siis kotiin ja söin sushia ja avasin sen enkun kirjan ja tein jopa muutamat tehtävät. Kahdelta hain tytön kotiin ja hän oli paljon parempi, kuin edellisenä päivänä. Tultiin kotiin ja syötiin välipalaa, ennen kun lähdin taas hakemaan poikia. Tytöllä oli baseball peli ja heitin hänet puoli kuudeksi kentälle. Sen jälkeen tulin kotiin ja tein illallisen valmiiksi. Kahden lepopäivän jälkeen ei tehnyt yhtään mieli lähteä salille, mutta muutaman hyvän biisin jälkeen alko fiilis parantua. Tunnin verran yritin touhuta siellä salilla, mutta ei vaan yksinkertasesti jaksanu, henkisesti. No parempi sekään kuin ei mitään.
Keskiviikkona taas pojat leirille, jonka jälkeen ajoin suoraan salille ja zumbaan. Soitin tytölle kaksi kertaa kotiin, että hän herää. Ensin kymmenen kymmeneltä, ja kymmenen minuutin torkutuksen jälkeen kymmentä yli kymmenen. Tulin zumban jälkeen kotiin ja nappasin tytön mukaan ja vein hänet tennikseen. Tulin kotiin ja suihkuun ja skypettelin hetken Suomeen, ennen kun lähdin taas hakemaan tyttöä. Tultiin tytön kanssa kotiin ja siivoilin hetken, ja taas poikia hakemaan leiriltä. Ilmat oli ihan älyttömän lämpöset, odottelen melkein jo, että koska se syksy saapuukaan. Illalla kateltiin telkkaria ja syötiin dinneriä.
Torstaina taas poikien kuskaus leirille ja kotiin herättämään tyttö ja hänen kuskaus tennikseen. Mä lähdin itte salille ja treenasin mun pt:n kanssa. Hän selvästikkin rankentaa niitä treenejä joka kerta ja nyt tehtiin jo vähän sykkeennostatustakin. Mutta sen jälkeen oli kyllä hyvä olo, kun oli saanut hien kunnolla pintaan. Käväsin kotona suihkussa ja hain tytön kotiin. Taaskin palloilin sellasen tunnin verran kotona, ennen kuin oli aika lähteä hakemaan poikia. Kävin siis hakemassa heidät ja vein heidät toisen kaverin luokse, olin siis ns, taksikuski koko illan.
Perjantaina oli viiminen päivä poikien leiriä, joten heidät vein sinne ja tyttö taas tennikseen. Otin päiväunet perjantain kunniaksi ja rehellisesti sanottuna, ei mitään hajua, mitä muuta tein päivällä. Mutta tytön hain kotiin kahdelta ja poikia lähdin hakemaan puol neljän aikaan. Illalla tein perinteisen perjantai siivouksen, että on mukavaa alottaa viikonloppu. Maanantai ja perjantai on ne melkein työntäyteisimmät päivät.
Nyt tuli taas pieni tauko tähän blogiin, mutta oon tosiaan ollu hiukan kipee. Ei kuumetta muuta kun iltasin ja jäätävä pääkipu, yskä ja flunssa. Johtuu varmaan tosta auton ilmastoinnista...
tiistai 14. elokuuta 2012
Ollakko vai eikö olla...
Moikkamoi,
mulla on toi viime viikon postaus valmis ja julkasen sen huomenna, mutta nyt on pakko kirjottaa tällanen pieni mietintä/mielipiteiden kysely...
Mähän oon ollu täällä jo huimat seitsemän ja puol kuukautta, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti niinkun ehkä ootte huomannut. Viime perjantaina sanoin ohimennen tolle mun hostmomille, että voitaisko joku päivä istua alas ja keskustella tulevaisuudesta, lähinnä tarkotin, että onko tulossa lomia, joulua jne. Ja ehkä vähän tätä miten hän sen ymmärsi, eli sitä jatkanko mä au pairina olemista kauemmin kuin sen vuoden. Mullahan olis mahdollisuus jatkaa 6, 9 tai 12 kk mun viisumia ja saisin olla au pairina. Perhe siis olis positiivisella kannalla ton 6 kuukauden kanssa. Joten mun au pair vuosi loppuis vasta 2013 heinäkuun alussa.
Ennen kun tulin käymään Suomessa, olin melko varma, että haluisin jatkaa just sen kuus kuukautta, kun tulin takas Jenkkeihin, olin ihan varma, että haluun pois mahdollisimman nopeesti. Tällä hetkellä, mulla ei ole pienintäkään hajua mitä mä haluan tai mitä mä aion tehdä.
Hyvät puolet USA:n jäämisessä olis ne, että enkku parantuis ihan uudelle tasolle ja se kokemus karttuis lisää siinä kielen käytössä, mun perhe täällä on ihan loistava, tutustuis uusiin ihmisiin ja sais uusia kokemuksia... Huonot puolet USA:n jäämisessä olis ne, että mulla on kieltämättä vähän koti-ikävä. Välillä on sellanen olo, että tää on jo niin nähty, en tarkota tätä maata tai tilanteita, mutta mun elämä täällä koostuu oikeesti aika pitkälti työnteosta, ne vapaa-ajat ei vaan korvaa sitä vitutuksen määrää välillä... En olis uskonut tätä, mutta Natalien lähdön jälkeen on ollut aika vaikeeta saada uusia kavereita ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Mulla on kyllä kavereita jne, mutta aina vertaan heitä Natalieen ja se taas "rikkoo" kaiken.
Mulle kävi ehkä vähän huonosti ton Suomen reissun kanssa, olin kymmenen päivää siellä ja kerkesin tutustumaan yhteen aika kivaan poikaan. Hän ei todellakaan oo syy, miks tulisin kotiin, mutta jotenkin se pistää miettimään, että mitä jos siinä oliskin jotain enemmän. Toinen vielä paljon painavampi syy Suomeen tulossa tammikuussa olisi koulu. Oon jostain ihmeestä saanu pienen motivaation kouluun menolle. Mutta sitä ennen pitäis tosiaan käydä ylppärikirjotuksissa ja nostaa (toivottavasti...) se enkun numero vähän paremmaksi. Joten jos jäisin tänne pidemmäksi aikaa, joutuisin joko käymään kevään aikana kolme kertaa Suomessa tai siirtämään sitä kouluun hakua vuodella. Eikä senkään jälkeen olis varma, että sinne pääsis ensimmäisellä yrityksellä.
Joten kieltämättä oon todella hukassa mitä teen. Välillä saan sellasia ahaa-elämyksiä, että tottakai mä jään tänne, oonko ihan hullu kun edes mietin Suomeen lähtöä, mutta seuraavassa hetkessä taas tajuan, että Suomi on oikeesti mun kotimaa. Sanoin mun hostäidille, että en todellakaan oo varma kumpaankaan suuntaan, mutta lupasin kertoa ennen tämän kuun loppua. Eli mulla on tässä kaks viikkoa aikaa päättää ja mitä pikemmin päätän sitä parempi tietysti.
Joten miksi siis kirjotan tänne, no haluan tietysti muiden mielipiteitä... Eli mitä sä tekisit mun tilanteessa? Tiedän, että tätä lukee moni tuttu ja tuntematon niin nyt oikeesti kaipaisin niitä kommentteja. Jos et osaa sanoa, mitä tekisit niin uudet näkökulmatkin on todella tervetulleita :)
mulla on toi viime viikon postaus valmis ja julkasen sen huomenna, mutta nyt on pakko kirjottaa tällanen pieni mietintä/mielipiteiden kysely...
Mähän oon ollu täällä jo huimat seitsemän ja puol kuukautta, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti niinkun ehkä ootte huomannut. Viime perjantaina sanoin ohimennen tolle mun hostmomille, että voitaisko joku päivä istua alas ja keskustella tulevaisuudesta, lähinnä tarkotin, että onko tulossa lomia, joulua jne. Ja ehkä vähän tätä miten hän sen ymmärsi, eli sitä jatkanko mä au pairina olemista kauemmin kuin sen vuoden. Mullahan olis mahdollisuus jatkaa 6, 9 tai 12 kk mun viisumia ja saisin olla au pairina. Perhe siis olis positiivisella kannalla ton 6 kuukauden kanssa. Joten mun au pair vuosi loppuis vasta 2013 heinäkuun alussa.
Ennen kun tulin käymään Suomessa, olin melko varma, että haluisin jatkaa just sen kuus kuukautta, kun tulin takas Jenkkeihin, olin ihan varma, että haluun pois mahdollisimman nopeesti. Tällä hetkellä, mulla ei ole pienintäkään hajua mitä mä haluan tai mitä mä aion tehdä.
Hyvät puolet USA:n jäämisessä olis ne, että enkku parantuis ihan uudelle tasolle ja se kokemus karttuis lisää siinä kielen käytössä, mun perhe täällä on ihan loistava, tutustuis uusiin ihmisiin ja sais uusia kokemuksia... Huonot puolet USA:n jäämisessä olis ne, että mulla on kieltämättä vähän koti-ikävä. Välillä on sellanen olo, että tää on jo niin nähty, en tarkota tätä maata tai tilanteita, mutta mun elämä täällä koostuu oikeesti aika pitkälti työnteosta, ne vapaa-ajat ei vaan korvaa sitä vitutuksen määrää välillä... En olis uskonut tätä, mutta Natalien lähdön jälkeen on ollut aika vaikeeta saada uusia kavereita ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Mulla on kyllä kavereita jne, mutta aina vertaan heitä Natalieen ja se taas "rikkoo" kaiken.
Mulle kävi ehkä vähän huonosti ton Suomen reissun kanssa, olin kymmenen päivää siellä ja kerkesin tutustumaan yhteen aika kivaan poikaan. Hän ei todellakaan oo syy, miks tulisin kotiin, mutta jotenkin se pistää miettimään, että mitä jos siinä oliskin jotain enemmän. Toinen vielä paljon painavampi syy Suomeen tulossa tammikuussa olisi koulu. Oon jostain ihmeestä saanu pienen motivaation kouluun menolle. Mutta sitä ennen pitäis tosiaan käydä ylppärikirjotuksissa ja nostaa (toivottavasti...) se enkun numero vähän paremmaksi. Joten jos jäisin tänne pidemmäksi aikaa, joutuisin joko käymään kevään aikana kolme kertaa Suomessa tai siirtämään sitä kouluun hakua vuodella. Eikä senkään jälkeen olis varma, että sinne pääsis ensimmäisellä yrityksellä.
Joten kieltämättä oon todella hukassa mitä teen. Välillä saan sellasia ahaa-elämyksiä, että tottakai mä jään tänne, oonko ihan hullu kun edes mietin Suomeen lähtöä, mutta seuraavassa hetkessä taas tajuan, että Suomi on oikeesti mun kotimaa. Sanoin mun hostäidille, että en todellakaan oo varma kumpaankaan suuntaan, mutta lupasin kertoa ennen tämän kuun loppua. Eli mulla on tässä kaks viikkoa aikaa päättää ja mitä pikemmin päätän sitä parempi tietysti.
Joten miksi siis kirjotan tänne, no haluan tietysti muiden mielipiteitä... Eli mitä sä tekisit mun tilanteessa? Tiedän, että tätä lukee moni tuttu ja tuntematon niin nyt oikeesti kaipaisin niitä kommentteja. Jos et osaa sanoa, mitä tekisit niin uudet näkökulmatkin on todella tervetulleita :)
perjantai 10. elokuuta 2012
The Notebook
JEE, sain edes hiukan kiinni tästä blogista ja sain tän taas ajan tasalle! :)
Viime lauantaina mulla oli kauheet suunnitelmat, että lähden aikasin salille ja treenaan oikeen kunnolla ja sitten oon tosi aktiivinen koko päivän. Niin, mites kävikään.. heräsin yhdeltätoista ja yhden aikaa huomasin, etten ollut liikkunutkaan mun sängystä vaan olin jämähtänyt koneelle, tekemään en mitään. Joten perse ylös penkistä ja puol kahdelta olin sitten polkemassa kuntopyörällä. Tuolla salilla niissä kaikissa lämmittelylaitteissa on omat pienet telkkarit ja jos tuot kuulokkeet, pystyt kattomaan vaan sitä omaa ohjelmaa. MTV:ltä tuli just Teen Mom maraton, joten huomaamattani (tunsin kyllä jaloissani....) poljin kaks ja puol tuntia, samalla kun katoin telkkaria. Ei huono ollenkaan, mutta en jaksanut kyllä salin puolelle enää raahautua. Soittelin Paulan kanssa, mutta siellä oli jo niin kova meno missä hän oli, että päätin olla tylsä ja jäädä kotiin kattomaan The Notebook leffan. Okei, moni ihminen on kehunut sitä ja sanonut, että se on surullinen, mutta emmää kestä kui paljon itkin kun se loppui. Hyvät näyttelijät ja ihana tarina. Sen jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan ja mietiskellä tätä omaa elämää ja sitä miten epäreilua se välillä on. No, aina ei voi saada kaikkea, eikä ainakaan näköjään samaan aikaan...
Sunnuntaiksi olin sopinut näkeväni uuden au pair tytön, joka itseasiassa on kotoisin Itävallasta ja tuli Natalien vanhaan perheeseen. Oli ihan mielenkiintosta kuulla toisenkin ihmisen mietteitä samasta perheestä ja muutenkin jutella jonkun uuden ihmisen kanssa. Tuli aika ihmeellinen olo, kun Petra (tämä tyttö siis) sanoi, että korjaa sitten jos hän tekee jotain virheitä kun sun englanti on niin hyvää. Itellä on sellainen olo, että on kun pikkulapsi kun puhuu, mutta kai se kieli edes vähän on kehittynyt. Mun oli tietysti ensimmäiseksi näytettävä hänelle Nycistä THE VAPIANO, eli mun ja Natalien vakkari ruokapaikka. Eikä ollut pettymys, se ruoka vaan on hyvää. Sain hymyilemällä special annoksen ja kokki nimes sen mun mukaan... Ne kokit on niin loistavia kun ne lirkuttelee jokaiselle tytölle ja tekee kaikille special annoksia. Mutta toisaalta, sain tosi hyvää ruokaa niin mikäs siinä. Istuttiin Vapianossa muutama tunti ja tutustuttiin toisiimme ja oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Kävin näyttämässä mun Suomi-puhelinta yhdessä liikkeessä, se kun ei yhdistä nettiin ja tää poika sanoi, että Samsungin liike on Central Parkin kulmassa, käy siellä, ne osaa korjata. No me oltiin joka tapauksessa menossa Times Squarelle, joten ei sellanen kolmenkymmenen korttelin lisäkävely enää tuntunut missään....paitsi sitten kun tajuttiin, ettei se liike enää ole siellä. Lähdettiin ehkä pikkasen väsyneinä takasin Grand Centralille ja kierrettiin kaikki kaupat läpi, koska molemmilla hiersi kengät, mutta MISTÄÄN ei löytynyt fläbäreitä. Oltiin jo neljän korttelin päässä, kun alkoi satamaan kaatamalla. Ukkosti ja salamoi ja se veden määrä, en oo ikinä nähnyt sellasta sadetta. Ooteltiin siinä yhden katoksen alla parikyt minuuttia, mutta kun junan lähtöön oli enää se vartti, päätettiin uhrautua. Onneks oli lämmintä vettä, kastuttiin meinaan ihan läpimäriksi. Kotiin tulin yhdeksän jälkeen ja kattelin muutaman jakson HIMYMIä, ennen kuin menin nukkumaan.
Kiva ja aika rauhallinen viikonloppu siis! :) Nyt ehkä hiukan kuumottais toi juhlimaan lähtö, saas nähdä miten ens viikonloppuna, jos repäsis...
Viime lauantaina mulla oli kauheet suunnitelmat, että lähden aikasin salille ja treenaan oikeen kunnolla ja sitten oon tosi aktiivinen koko päivän. Niin, mites kävikään.. heräsin yhdeltätoista ja yhden aikaa huomasin, etten ollut liikkunutkaan mun sängystä vaan olin jämähtänyt koneelle, tekemään en mitään. Joten perse ylös penkistä ja puol kahdelta olin sitten polkemassa kuntopyörällä. Tuolla salilla niissä kaikissa lämmittelylaitteissa on omat pienet telkkarit ja jos tuot kuulokkeet, pystyt kattomaan vaan sitä omaa ohjelmaa. MTV:ltä tuli just Teen Mom maraton, joten huomaamattani (tunsin kyllä jaloissani....) poljin kaks ja puol tuntia, samalla kun katoin telkkaria. Ei huono ollenkaan, mutta en jaksanut kyllä salin puolelle enää raahautua. Soittelin Paulan kanssa, mutta siellä oli jo niin kova meno missä hän oli, että päätin olla tylsä ja jäädä kotiin kattomaan The Notebook leffan. Okei, moni ihminen on kehunut sitä ja sanonut, että se on surullinen, mutta emmää kestä kui paljon itkin kun se loppui. Hyvät näyttelijät ja ihana tarina. Sen jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan ja mietiskellä tätä omaa elämää ja sitä miten epäreilua se välillä on. No, aina ei voi saada kaikkea, eikä ainakaan näköjään samaan aikaan...
Sunnuntaiksi olin sopinut näkeväni uuden au pair tytön, joka itseasiassa on kotoisin Itävallasta ja tuli Natalien vanhaan perheeseen. Oli ihan mielenkiintosta kuulla toisenkin ihmisen mietteitä samasta perheestä ja muutenkin jutella jonkun uuden ihmisen kanssa. Tuli aika ihmeellinen olo, kun Petra (tämä tyttö siis) sanoi, että korjaa sitten jos hän tekee jotain virheitä kun sun englanti on niin hyvää. Itellä on sellainen olo, että on kun pikkulapsi kun puhuu, mutta kai se kieli edes vähän on kehittynyt. Mun oli tietysti ensimmäiseksi näytettävä hänelle Nycistä THE VAPIANO, eli mun ja Natalien vakkari ruokapaikka. Eikä ollut pettymys, se ruoka vaan on hyvää. Sain hymyilemällä special annoksen ja kokki nimes sen mun mukaan... Ne kokit on niin loistavia kun ne lirkuttelee jokaiselle tytölle ja tekee kaikille special annoksia. Mutta toisaalta, sain tosi hyvää ruokaa niin mikäs siinä. Istuttiin Vapianossa muutama tunti ja tutustuttiin toisiimme ja oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Kävin näyttämässä mun Suomi-puhelinta yhdessä liikkeessä, se kun ei yhdistä nettiin ja tää poika sanoi, että Samsungin liike on Central Parkin kulmassa, käy siellä, ne osaa korjata. No me oltiin joka tapauksessa menossa Times Squarelle, joten ei sellanen kolmenkymmenen korttelin lisäkävely enää tuntunut missään....paitsi sitten kun tajuttiin, ettei se liike enää ole siellä. Lähdettiin ehkä pikkasen väsyneinä takasin Grand Centralille ja kierrettiin kaikki kaupat läpi, koska molemmilla hiersi kengät, mutta MISTÄÄN ei löytynyt fläbäreitä. Oltiin jo neljän korttelin päässä, kun alkoi satamaan kaatamalla. Ukkosti ja salamoi ja se veden määrä, en oo ikinä nähnyt sellasta sadetta. Ooteltiin siinä yhden katoksen alla parikyt minuuttia, mutta kun junan lähtöön oli enää se vartti, päätettiin uhrautua. Onneks oli lämmintä vettä, kastuttiin meinaan ihan läpimäriksi. Kotiin tulin yhdeksän jälkeen ja kattelin muutaman jakson HIMYMIä, ennen kuin menin nukkumaan.
Kiva ja aika rauhallinen viikonloppu siis! :) Nyt ehkä hiukan kuumottais toi juhlimaan lähtö, saas nähdä miten ens viikonloppuna, jos repäsis...
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Kiva viikko
Moimoimoi,
Jäin siis viime viikon maanantaihin, tyttö oli mun kanssa kotosalla koko viikon, pojalla jatkui edelleen sama leiri. Kävin viemässä hänet yhdeksäksi bussille, jonka jälkeen tulin kotiin ja touhuiltiin tytön kanssa kotosalla kaikkea, katteltiin telkkaria, otettiin päikkärit, siivoilin viikonlopun jälkiä ja pesin pyykkiä Heti huomasi, että tyttö on tullut takasin, kun se likapyykin määrä triplaantui. Taisin skypetellä nopeesti Suomeen, ennen kuin hain pojan takas kotiin. Illalla syötiin kanaa ja riisiä ala Laura ja hyvää oli. Illalla lähdin pariksi tunniksi salille vähän nostamaan rautaa (kuullostaapa ammattimaiselta!).
Tiistaina taas poika leirille aamulla, jonka jälkeen tulin koko päiväksi kotiin, koska meille tuli putkimies ja hän oli täällä kahdeksan tuntia ja mä täällä sitten hengailin ja "vahdin" häntä. No, katottiin tytön kanssa leffa koneelta ja syötiin herkkuja. Illalla kävin hakemassa pojan ja vaihdoin lasten lakanat, kun vihdoinkin saatiin vesi taas kulkemaan putkissa. Illalla lähdin taas reippaana salille ja se on oikeestaan ihan kivaa :)
Keskiviikkona taas poika leirille aamulla, sen jälkeen tulin kotiin ja herätin tytön ja lähdin zumbaan. Aika räväkkä täti oli ohjaamassa ja oli kyllä kieltämättä super hauskaa ja rankkaa. Takas kotiin ja suihkuun nopeesti, tyttö halus lähteä kaverilleen joten heitin hänet sinne. Päivällä otin pitkästä aikaa päiväunet ja teki hyvää. Kävin hakemassa pojan leiriltä ja tytön kaverinsa luota ja tehtiin meille dinneriksi spagettitacoja. Ehkä oudoin ruoka ikinä, enkä mä oikein välitä siitä joten teen aina itelleni jotain muuta. Keitän siis spagettia ja lisään tomaattikastiketta ja laitan ne tacon väliin ja noi lapset on aivan hulluina niihin.
Torstaina poika meni taas leirille ja mä menin salille puol yhdeksäksi ja treenasin mun pt:n kanssa. Nyt oli jo vähän rankempaa, tykkäsin kyllä. Siinä hiukan tutustuttiin enemmän kun hän venytteli mua ja ihan mielenkiintosta tietää vähän hänestä ja hän kyseli Suomesta ja mun elämästä täällä. Tulin kotiin ja jalat oli aika loppu, mutta pakko oli lähteä kauppaan. Tyttö lähti mun kanssa ja hän valikoikin kärryyn tuhat sellasta juttua mitä mä en ollut koskaan edes nähnyt. Oli aika hyvä kun tultiin kotiin ja saatiin kaikki tavarat sisälle niin hän sanoi, että onpa tää kaupassakin käynti rankkaa.... hymähdin siihen, että niin ja mietis kun yleensä teen tän kaiken yksin! No, ostettiin kyllä isot määrät kaikkea ja nyt kelpaa taas vääntää ruokaa :) Illalla pojalla oli baseball peli, jota mentiin tytön kanssa kattomaan.
Perjantaina vein pojan taas leirille aamulla ja hän meni sieltä suoraan kaverille, joten me mentiin tytön kanssa makoilemaan altaalle pariksi tunniksi. Oli ihan kiva käydä hakemassa vähän väriä pintaan, mutta ei siellä kauaa pysty olemaan kun on niin kuuma. Tultiin siis takas kotiin ja syötiin mansikoita ja kermavaahtoa ja kateltiin telkkaria. Kävin hakemassa pojan kotiin ja tein meille ruoaksi kasvislaatikkoa. Mua yritettiin kovasti houkutella ulos ja olin jo melkein lähdössä, mutta sitten jämähdin sängylle ja huomasin, että kello on jo melkein yhdeksän ja jäin ihanasti kotiin :)
Jäin siis viime viikon maanantaihin, tyttö oli mun kanssa kotosalla koko viikon, pojalla jatkui edelleen sama leiri. Kävin viemässä hänet yhdeksäksi bussille, jonka jälkeen tulin kotiin ja touhuiltiin tytön kanssa kotosalla kaikkea, katteltiin telkkaria, otettiin päikkärit, siivoilin viikonlopun jälkiä ja pesin pyykkiä Heti huomasi, että tyttö on tullut takasin, kun se likapyykin määrä triplaantui. Taisin skypetellä nopeesti Suomeen, ennen kuin hain pojan takas kotiin. Illalla syötiin kanaa ja riisiä ala Laura ja hyvää oli. Illalla lähdin pariksi tunniksi salille vähän nostamaan rautaa (kuullostaapa ammattimaiselta!).
Tiistaina taas poika leirille aamulla, jonka jälkeen tulin koko päiväksi kotiin, koska meille tuli putkimies ja hän oli täällä kahdeksan tuntia ja mä täällä sitten hengailin ja "vahdin" häntä. No, katottiin tytön kanssa leffa koneelta ja syötiin herkkuja. Illalla kävin hakemassa pojan ja vaihdoin lasten lakanat, kun vihdoinkin saatiin vesi taas kulkemaan putkissa. Illalla lähdin taas reippaana salille ja se on oikeestaan ihan kivaa :)
Keskiviikkona taas poika leirille aamulla, sen jälkeen tulin kotiin ja herätin tytön ja lähdin zumbaan. Aika räväkkä täti oli ohjaamassa ja oli kyllä kieltämättä super hauskaa ja rankkaa. Takas kotiin ja suihkuun nopeesti, tyttö halus lähteä kaverilleen joten heitin hänet sinne. Päivällä otin pitkästä aikaa päiväunet ja teki hyvää. Kävin hakemassa pojan leiriltä ja tytön kaverinsa luota ja tehtiin meille dinneriksi spagettitacoja. Ehkä oudoin ruoka ikinä, enkä mä oikein välitä siitä joten teen aina itelleni jotain muuta. Keitän siis spagettia ja lisään tomaattikastiketta ja laitan ne tacon väliin ja noi lapset on aivan hulluina niihin.
Torstaina poika meni taas leirille ja mä menin salille puol yhdeksäksi ja treenasin mun pt:n kanssa. Nyt oli jo vähän rankempaa, tykkäsin kyllä. Siinä hiukan tutustuttiin enemmän kun hän venytteli mua ja ihan mielenkiintosta tietää vähän hänestä ja hän kyseli Suomesta ja mun elämästä täällä. Tulin kotiin ja jalat oli aika loppu, mutta pakko oli lähteä kauppaan. Tyttö lähti mun kanssa ja hän valikoikin kärryyn tuhat sellasta juttua mitä mä en ollut koskaan edes nähnyt. Oli aika hyvä kun tultiin kotiin ja saatiin kaikki tavarat sisälle niin hän sanoi, että onpa tää kaupassakin käynti rankkaa.... hymähdin siihen, että niin ja mietis kun yleensä teen tän kaiken yksin! No, ostettiin kyllä isot määrät kaikkea ja nyt kelpaa taas vääntää ruokaa :) Illalla pojalla oli baseball peli, jota mentiin tytön kanssa kattomaan.
Perjantaina vein pojan taas leirille aamulla ja hän meni sieltä suoraan kaverille, joten me mentiin tytön kanssa makoilemaan altaalle pariksi tunniksi. Oli ihan kiva käydä hakemassa vähän väriä pintaan, mutta ei siellä kauaa pysty olemaan kun on niin kuuma. Tultiin siis takas kotiin ja syötiin mansikoita ja kermavaahtoa ja kateltiin telkkaria. Kävin hakemassa pojan kotiin ja tein meille ruoaksi kasvislaatikkoa. Mua yritettiin kovasti houkutella ulos ja olin jo melkein lähdössä, mutta sitten jämähdin sängylle ja huomasin, että kello on jo melkein yhdeksän ja jäin ihanasti kotiin :)
maanantai 6. elokuuta 2012
Skarppaus, skype, sushi
Moikkamoi,
en ymmärrä miten tää aika menee näin nopeesti! Ihan ku mulla ei muka ois aikaa kirjottaa tänne blogiin... aina vaan muistan tän joskus kaheltatoista illalla ja siirrän sen seuraavalle päivälle.
Joten pitää siis palata kaks viikkoa ajassa taaksepäin.. Vein pojan leirille, tulin kotiin ja siivoilin viikonlopun jälkiä vähäsen. Kävin viemässä auton johonkin vuosihuoltoon ja päätin kävästä apteekissa (jotka siis on täällä ns marketteja) ja matkalla kävelin kuntosalin ohi. Tunti myöhemmin mulla oli sovittu puoleksi vuodeksi jäsenyys, olin tutustunu mun personal traineriin ja unohtanu koko apteekin. Kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja takasin salille. Katteltiin vähän painoja ja liikkeitä mitä voisin tehdä, oli aika kivaa kun joku vieressä kokoajan neuvoo mitä pitää oikeesti tehdä ja paljonko. Hain auton, kävin kotona suihkussa ja hain pojan kotiin. Illalla tein meille ruokaa ja pelailtiin jotai baseball peliä yhdessä.
Tiistaina heitin pojan taas leirille, tulin kotiin ja otin tunnin päikkärit, ennen kun lähdin jumppaan. Jumpan jäkeen tulin kotiin ja skypettelin ensin äidin ja myöhemmin yhden kaverin kanssa. Poika tuli leiriltä kuuden aikaan, jollon mulla oli jo ruuat valmiina.
Keskiviikkona vein pojan taas yhdeksäksi leirille, jonka jälkeen tulin hetkeksi kotiin ja lähdin salille ja ekalle tunnille mun pt:n kanssa. Tunnin verran sain kunnon rääkkiä, mut sen jälkeen oli hyvä olo ja se, että joku muu venyttää sua on ihan kivaa. Kotiin nopeesti suihkuun, jonka jälkeen lähdin käymään asioilla ja kaupassa (ostin ehkä vahingossa sushia mmm). Illalla pojalla oli peli ja oli ensimmäinen hänen pelinsä jonka katsoin kokonaan. Oli kyllä ihan mielenkiintosta, mutta lopussa alkoi sataa niin oli vähän inhottavaa.
Torstaina taas poika leirille aamulla ja sen jälkeen oli pakko ottaa päikkärit. Skypettelin Suomeen muutaman tunnin, ennen kun hain pojat takas kotiin. Tehtiin hampurilaisia pojan kanssa ja oli kyllä hauskaa. Illalla lähdin vielä lenkille ja kuuntelemaan JukkaPoikaa.
Perjantaina oli poikien viiminen leiripäivä, kuskasin aamulla heidät taas leirille. Kävin kaupassa ostamassa maitoa, jotta pystyin tekemään itelleni aamupalaa. Oon ihan hurahtanut peanutbutter smoothieen! Yks banaani, muutama jääpala, lasillinen maitoa ja PEANUTBUTTERIA ja blenderiin, maailman paras aamupala ja nälkä pysyy poissa monta tuntia. Illalla menin nukkumaan aika aikasin ja kattelin telkkaria koneelta.
Lauantaina heitin pojan "kouluun", kävin nopeesti kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdin salille. Salin jälkeen tulin nopeesti kotiin suihkuun, ja hain taas pojan. Me koristeltiin kotia jonkun verran, koska tyttö oli tulossa kotiin ja hänellä oli ollut synttärit. Heti kun tytsy astu ovesta sisään niin tuli sellanen olo, että koti on taas kunnollinen, kyllä se tekee aika paljon kun yksi on kokonaan poissa kaks viikkoa. Hän kertoili tarinoita leiriltä ja purettiin hänen tavaroitaan. Tulin omaan huoneeseen ja mun piti ottaa nopeet skypet ja hetken päästä huomasin, että olin ollut skypessä neljä tuntia. Mua pyydettiin mukaan kun tyttö leikkasi synttärikakkunsa, joten sain maistaa ekaa kertaa kotona tehtyä juustokakkua ja oli kyllä hyvää! Illalla katoin taas koneelta telkkaria, oon koukuttunut sellaseen New Yorkissa kuvattuun sarjaan kun How I Met Your Mother ja se on hyvää treeniä, kun ei oo sanotuksia. Eli katon siis monta jaksoa illassa, niinkun tapana on jos koukuttuu johonkin.
Sunnuntaina mun oli tarkotus mennä salille, mutta Paula soitti ja pyysi mut mukaan White Plainsiin. Kävästiin hakemassa sushit ja mentiin kattomaan leffaan Step Up Revolution, sairaan hyvä leffa, ei voi sanoa muuta. Ne tanssijat on ihan uskomattomia, vaikkakin sen juonen tietää jo ensi minuuteilta lähtien. Päätettiin ottaa auto alle ja lähteä biitsille. Ilman GPS:ssää, vaan kaks suomalaista suuntavaistoa ja todella huono karttakirja. JA mehän löydettiin biitsille, ilma ei kyllä ollut mikään maailman paras, hengailtiin hetki siellä ja päätettiin, että kun on lämpimämpi ilma tullaan koko päiväksi. Kotiin päin kun lähdettiin, ajeltiin vähän siellä sun täällä, ennen kun hoksasin, että mähän tiedän missä ollaan ja osasin kotiin. Tuli aika hyvä mieli, oltiin kuitenkin aika kaukana.
Oon ollut nyt vähän huono blogin kirjottaja, aina kun oon koneella, oon melkein skypessä ja nyt se, että lapset on aika paljon kotona vie mun vapaa-aikaa JA mun lisääntynyt kuntoilu tietysti ;) Mutta lupaan, että skarppaan ja kirjottelen viime viikon mahdollisimman pian, että olis vähän helpompi kirjotella kun tulee reaaliajassa! Terkkuja kaikille! :)
en ymmärrä miten tää aika menee näin nopeesti! Ihan ku mulla ei muka ois aikaa kirjottaa tänne blogiin... aina vaan muistan tän joskus kaheltatoista illalla ja siirrän sen seuraavalle päivälle.
Joten pitää siis palata kaks viikkoa ajassa taaksepäin.. Vein pojan leirille, tulin kotiin ja siivoilin viikonlopun jälkiä vähäsen. Kävin viemässä auton johonkin vuosihuoltoon ja päätin kävästä apteekissa (jotka siis on täällä ns marketteja) ja matkalla kävelin kuntosalin ohi. Tunti myöhemmin mulla oli sovittu puoleksi vuodeksi jäsenyys, olin tutustunu mun personal traineriin ja unohtanu koko apteekin. Kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja takasin salille. Katteltiin vähän painoja ja liikkeitä mitä voisin tehdä, oli aika kivaa kun joku vieressä kokoajan neuvoo mitä pitää oikeesti tehdä ja paljonko. Hain auton, kävin kotona suihkussa ja hain pojan kotiin. Illalla tein meille ruokaa ja pelailtiin jotai baseball peliä yhdessä.
Tiistaina heitin pojan taas leirille, tulin kotiin ja otin tunnin päikkärit, ennen kun lähdin jumppaan. Jumpan jäkeen tulin kotiin ja skypettelin ensin äidin ja myöhemmin yhden kaverin kanssa. Poika tuli leiriltä kuuden aikaan, jollon mulla oli jo ruuat valmiina.
Keskiviikkona vein pojan taas yhdeksäksi leirille, jonka jälkeen tulin hetkeksi kotiin ja lähdin salille ja ekalle tunnille mun pt:n kanssa. Tunnin verran sain kunnon rääkkiä, mut sen jälkeen oli hyvä olo ja se, että joku muu venyttää sua on ihan kivaa. Kotiin nopeesti suihkuun, jonka jälkeen lähdin käymään asioilla ja kaupassa (ostin ehkä vahingossa sushia mmm). Illalla pojalla oli peli ja oli ensimmäinen hänen pelinsä jonka katsoin kokonaan. Oli kyllä ihan mielenkiintosta, mutta lopussa alkoi sataa niin oli vähän inhottavaa.
Torstaina taas poika leirille aamulla ja sen jälkeen oli pakko ottaa päikkärit. Skypettelin Suomeen muutaman tunnin, ennen kun hain pojat takas kotiin. Tehtiin hampurilaisia pojan kanssa ja oli kyllä hauskaa. Illalla lähdin vielä lenkille ja kuuntelemaan JukkaPoikaa.
Perjantaina oli poikien viiminen leiripäivä, kuskasin aamulla heidät taas leirille. Kävin kaupassa ostamassa maitoa, jotta pystyin tekemään itelleni aamupalaa. Oon ihan hurahtanut peanutbutter smoothieen! Yks banaani, muutama jääpala, lasillinen maitoa ja PEANUTBUTTERIA ja blenderiin, maailman paras aamupala ja nälkä pysyy poissa monta tuntia. Illalla menin nukkumaan aika aikasin ja kattelin telkkaria koneelta.
Lauantaina heitin pojan "kouluun", kävin nopeesti kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdin salille. Salin jälkeen tulin nopeesti kotiin suihkuun, ja hain taas pojan. Me koristeltiin kotia jonkun verran, koska tyttö oli tulossa kotiin ja hänellä oli ollut synttärit. Heti kun tytsy astu ovesta sisään niin tuli sellanen olo, että koti on taas kunnollinen, kyllä se tekee aika paljon kun yksi on kokonaan poissa kaks viikkoa. Hän kertoili tarinoita leiriltä ja purettiin hänen tavaroitaan. Tulin omaan huoneeseen ja mun piti ottaa nopeet skypet ja hetken päästä huomasin, että olin ollut skypessä neljä tuntia. Mua pyydettiin mukaan kun tyttö leikkasi synttärikakkunsa, joten sain maistaa ekaa kertaa kotona tehtyä juustokakkua ja oli kyllä hyvää! Illalla katoin taas koneelta telkkaria, oon koukuttunut sellaseen New Yorkissa kuvattuun sarjaan kun How I Met Your Mother ja se on hyvää treeniä, kun ei oo sanotuksia. Eli katon siis monta jaksoa illassa, niinkun tapana on jos koukuttuu johonkin.
Sunnuntaina mun oli tarkotus mennä salille, mutta Paula soitti ja pyysi mut mukaan White Plainsiin. Kävästiin hakemassa sushit ja mentiin kattomaan leffaan Step Up Revolution, sairaan hyvä leffa, ei voi sanoa muuta. Ne tanssijat on ihan uskomattomia, vaikkakin sen juonen tietää jo ensi minuuteilta lähtien. Päätettiin ottaa auto alle ja lähteä biitsille. Ilman GPS:ssää, vaan kaks suomalaista suuntavaistoa ja todella huono karttakirja. JA mehän löydettiin biitsille, ilma ei kyllä ollut mikään maailman paras, hengailtiin hetki siellä ja päätettiin, että kun on lämpimämpi ilma tullaan koko päiväksi. Kotiin päin kun lähdettiin, ajeltiin vähän siellä sun täällä, ennen kun hoksasin, että mähän tiedän missä ollaan ja osasin kotiin. Tuli aika hyvä mieli, oltiin kuitenkin aika kaukana.
Oon ollut nyt vähän huono blogin kirjottaja, aina kun oon koneella, oon melkein skypessä ja nyt se, että lapset on aika paljon kotona vie mun vapaa-aikaa JA mun lisääntynyt kuntoilu tietysti ;) Mutta lupaan, että skarppaan ja kirjottelen viime viikon mahdollisimman pian, että olis vähän helpompi kirjotella kun tulee reaaliajassa! Terkkuja kaikille! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)