Dance your own dance

Moikkamoi, ei ihan onnistunut toi ennen Kanadaa postaus, nyt ollaan siis kotona ja hauskaa oli, kerron siitä myöhemmin!

Viime viikko meni aika pitkälti siivotessa. Meille on tulossa vieraita ja he majottuvat mun kerroksessa, joten pieni pakko pistää kaikki paikat kuntoon. Salilla kävin maanantaina ja tiistaina ja torstaina. Torstai on nykyään mun lempipäivä, koska tulee Grey's Anatomy ja se puoltoista menee aivan loistavasti siinä polkiessa sitä kuntopyörää. Toi jalka vähän vaivaa vielä, joten yritin ottaa mahdollisimman rauhallisesti, mutta se on tosi ärsyttävää kun menee salille ja sittei voikkaan tehdä paljon mitään.

Tiistaina yks toinen personal trainer kysy, että tarttenko apua, että hän voi nyrkkeillä mun kanssa. Se oli ihan sairaan hauskaa. Kädet ei kylläkään kestänyt puoltatuntia kauemmin ja sen jälkeen olin ihan poikki, mutta sain kehuja!!

Tiistaina ja torstaina aamupäivällä olin koulussa ja se on kyllä ihan kivaa, täytyy myöntää. Se opettaja on tosi kiva ja hyvä. Ja hän ymmärtää, että ollaan töissä täällä ja välillä voi tulla jotain erikoistapauksia. Nyt huomaan myös, etten ehkä oo ihan niin huono enää siinä enkussa, mitä oon ollut. Tottakai siellä on paljon sellasia asioita ja varsinkin sanoja, mistä mulla ei ole mitään hajua, mutta kysymällähän sitä oppii.

Keskiviikkona kävin kaupassa ja ostin ÄLYTTÖMÄSTI kamaa, oli tosi kivaa kun sato kaatamalla niin kantaa niitä kamoja autosta sisälle, sellanen ilmanen suihku siinä samalla.

Tytöllä oli joka päivä tennistä, joten siihen menee aika paljon aikaa kun joudun hakemaan hänet koulusta ja tullaan nopeesti kotiin ja hän vaihtaa vaatteet ja sitten taas lähdetään. Pojalla on keskiviikkosin juoksuharkat ja tiistaisin ja keskiviikkosin iltakoulua.

En muista, mitä tapahtu minäkin päivänä, kun alkaa päivät mennä sekasin, pitäis kirjottaa realiajassa TIEDÄN!! Mutta nyt jos saisin ton Kanada postauksen mahdollisimman pian tänne ni saisin taas vähän kiinni täs blogissa.

En voi uskoo, että siihen kun lähden täältä on samanverran aikaa, kun siihen kun lähdin kesällä Suomesta. Niin paljon on kerennyt tapahtua niitten viikkojen aikana mitä oon täälllä ollu mutta silti se tuntuu niin lyhyeltä ajalta. Pelottavaa...

Nyt lähden kohta salille koska on torstai ja Grey's Anatomy tulee telkkarista! Pienet ilot mulla ;)

In your face

Moi!

Sillon ku alotin tän blogin pitämisen tätä ei lukenut yhtään ketään. Nään aina paljonko mitä postausta on luettu (en tietenkään nää kuka on lukenut tai muutakaan persoonallisia juttuja, älkää huoliko) ja monta kävijää mun blogilla on viikossa ja kuukaudessa jne. Mä tiedän, että tätä lukee monet tutut, jotka oikeesti tuntee mut mutta myös sellaset ihmiset, jotka ei mua tunne. Halusin alusta asti kirjottaa mahdollisimman rehellisesti kaiken ja yrittää kirjottaa mahdollisimman paljon, välillä se on vähän lipsunut kieltämättä ja asioista vois kertoa tarkemmin, mutta joistain jutuista on jo tullut niin arkipäivää, etten edes ymmärrä sitä erilaisuutta enää...

Alkukuukausina ihmettelin, kun ihmiset ei kysellyt, että mitä mulle kuuluu ja kun mä kysyin heiltä, mitä kuuluu ja jatkettiin juttelua ja kerroin jotain, mitä mulle on tapahtunut, niin moni vastasi: "Joo, luin sen jo sun blogista." Hmm, okei... mä en todellakaan kirjota tänne kaikkea mitä mulle tapahtuu, koska ensinnäkin se on täysin mahdotonta, enkä edes halua. En peariaatteessa salaile asioita, mutta jätän jotain ihan tarkotuksella kertomatta. Perheestä yritän kertoa mahdollisimman vähän yksityiskohtia tietysti, joten enemmän ne postaukset keskittyy niihin viikonloppuihin...

Ja tästä päästäänkin siihen asiaan... On ehkä ihan hiukan raivostuttavaa lukea sähköposteja, jossa kerrotaan, että mitä saan tänne kirjottaa ja mitä en... Täähän on mun blogi ja mun elämä. En kirjota tätä pelkästään muille, kirjotan tätä myös itelleni. Haluun että mulla on joku paikka mistä voin muistella, mitä kaikkea mulle tapahtu täällä ollessa. Oon laittanut tarkotuksella itelleni muutamia juttuja tänne, että muistan paremmin, joista tiedän, että kukaan muu ei tajua yhtään mitään.

Omg, oon 21-vuotias aikuinen, joka viettää elämänsä vuotta Amerikassa, mitä te luulette, että mä täällä teen. Istun kotona ja virkkaan... HELL NO! Mä biletän ja mielelläni biletänki. Täällä on tyttöjä, jotka ryyppää monta kertaa viikossa ja mä pyörittelen silmiäni niille, mutta jos mä nyt joka toinen viikonloppu käyn ulkona ja rellestän niin se on musta ihan normaalia. Ja se, että kerron niin näistä meidän illoista johtuu siitä, että tiedän siellä olevan ihmisiä, joita kiinnostaa juhliminen täällä. Jos ei kiinnosta, ei ole pakko lukea! ;)

Ja tiedän, että joku siellä ajattelee, että kannattaa ajatella, mitä sinne nettiin kirjottaa ja niinhän mä ajattelenkin, en kerro kenestäkään muusta kuin itestäni ja mun mielestä oon ihan normaali nuori aikuinen ja käyttäydyn niin. Joskus tulee tehtyä tyhmiä juttuja, ja jaan ne täällä, mutta haluisin tietää yhden ainoon ihmisen, joka ei olis joskus elämässään tyrinyt?

Tykkään kirjottaa tänne ja haluisin kertoa paljon enemmän juttuja mutta aika ja muutamat muutkin asiat estää... Joten kerron ne asiat jotka haluan ja parhaaksi nään! :)

Suukkoja mun sähköpostikamuille, tunnistatte kyllä ittenne, ootte silti rakkaimpia ikinä! :)

PS. Huomenan tulee luultavasti tän viikon postaus! Lähden perjantai lauanta välisenä yönä KANADAAN, joten yritän kovasti tehdä sen huomenna päivällä tai tänään illalla, ettei jäis roikkumaan. Oon Kanadassa vaan maanantaihin asti, mutta ihanaa saada pikkuloma!

Merimies on eri mies ;)

Moikkamoi!

Tajusin, että tähän tulee nyt kaks viikonloppua putkeen eli tosi hämäävää varmaan teille, haha!

Viime perjantaina mulla oli normi aamu, jonka jälkeen otin lyhyet päikkärit ja aloin siivota. Siivosin auton, pesin vessat ja siivosin alakerran tosi hyvin. Lapset tuli koulusta, pojan vein yökylään neljältä ja tytön vein kaverilleen puol kuudelta, kuudelta olinki jo vapaa kun viikkasin hiukan pyykkejä. Lähdin salille polkee puolekstoista tunniksi, tää jalka ei oikee edelleenkää kestä mitään hirveen raskasta... Kävin hakees proteiinismoothien ja tein pikavalmistautumisen, koska Paula tuli hakemaan mua puoli yhdeksältä. Mentiin White Plainsiin, käytiin halvalla dinnerillä Delissä ja juoruiltiin kaikki mahdollinen.  Käytiin apteekista hakemassa viinipullo ja mentiin auton takapenkille pitämään alottelujuhlat. Yhdentoista aikaan päätettiin lähtee pubiin ja käveltiin lähimpään mahdolliseen. Istuttiin tiskille ja viiden minuutin päästä oltiinkin jo saatu seuraa, vähän eri meininki kun Suomessa. Mä ajauduin keskusteluun aiheena jääkiekko ja NHL, tiedänkö aiheesta jotain, hmm en! Rangers ja Boston Bruins on ainoot joukkueet, jotka osaan mainita ja tiedän logon (haha onks se edes logo...). Päätettiin vaihtaa pubia ja tutustuttiin taas lisää ihmisiin. Joku skeittaripoika tuli juttelemaan mulle ja kertoi, että Lenny Kravitz esiintyy lauantaina ilmaseksi White Plainsissa, että meidän pitäs ehdottomasti tulla. Hän myös lupasi esitellä mulle Losia tammikuussa, jos sinne eksyn! Päätettiin lähteä koko porukka pitsalle ja sitten mentiin pelaamaan pöytäjalkkista yhden lähellä asuvan luo. Jooh, siinä oli taas mun mestarinäyte mun sporttisuudesta. Kello alko tulla jo neljää, joten päätettiin Paulan kanssa häippästä. Mutta siinä kun käveltiin autolle, tajuttiin, ettei kumpikaan oo ajokunnossa, joten mikä parempaa kun nukkua autossa muutama tunti. Haettiin samaisesta Delistä, missä käytiin edellisenä iltana, kahdeksan pintaan bagelit ja se myyjä tunnisti meidät ja naureskeli, että ulkomuoto on vähän eri kun illalla! No ei, oli tosi kiva ilta ja molemmat pysy fiksuna koko illan, ei ylilyöntejä! :)

Lauantaina nukuin kahteen saakka, Paula tuli taas hakemaan mua viiden aikaa ja mentiin sinne Lenny Kravitzin konserttiin! En nyt todellakaan mikään fani ole, mutta olihan se ihan uskomaton keikka. Ja sieltä sai ilmasta ruokaa!! Ja kaikkea muutakin ilmasta, se oli aika coolia. Yhdeksän aikaa päätettiin lähteä takas Hartsdaleen, johon jätettiin auto ja otettiin juna Cityyn. Mun kaikki vaatteet oli ihan hirveitä, joten halusin käydä ostamassa jotain uutta ja onneks löysinki kivan uuden paidan. Meinas vähän fiilis laskea, kun ei meinattu saada taksia ja kello oli jo puol kakstoista, ei oltu juotu mitään ja nälkäkin alko tulla. No onneks vihdoinkin saatiin se taksi ja meikä reippaasti vaihto vaatteet siellä takapenkillä ja söin samalla... Onneksi meidän promoottorikin oli myöhässä, joten fiilis vähän nousi ja kun päästiin baariin sisälle se oli ihan täynnä. Oltiin samassa paikassa kun viimeksi Cityssä ja mulla tuli mieleen se viime kerta kun tein PIENEN ylilyönnin, joten juotin Paulalle mun juomat ja join ite mehua. Siinä meidän porukassa oli kaks söpöä armeijapoikaa, joilla oli uniformut päällä (en vieläkään tiedä syytä miksi, mut ilmeisesti oli joku erikoispäivä...) ja jotenkin toinen meistä ajautui pieneen suuteloon sen toisen pojan kanssa ja noh, minä ja se toinen saatiin hyvät naurut. Joku niissä uniformuissa vetää, koska kymmenet naiset tuli juttelemaan tälle pojalle, mutta hän oli koko illan mun kanssa, aika söpöä! :) Neljän aikaan sanoin, että alan olee tosi väsynyt, ja päätettiin lähteä koko porukka samalla taksilla. Pojat jäi eri asemalla kun me, joten käveltiin Mäkkärin kautta Grand Centralille ja otettiin puoli kuudelta juna kotiin. Vaikka en juonut yhtään, oli pakko laittaa herätys junassa, ettei nukuta pysäkin ohi. Seittemältä olin omassa sängyssä ja super ilonen, ilta oli ihan loistava vaikka vietinkin sen ihan tuntemattoman kanssa!

Sunnuntaina oli ihana herätä ilman krapulaa, vaikkakin nousin vasta yhden aikaan... Päätin lähteä Cityyn, vaikkei ketään ollut tulossa mun kanssa. Oon nyt tajunnut, että mulla ei oikeesti oo enää ihan hirveesti aikaa täällä ja haluun "käyttää" mun viikonloput. Kävelin ihan Manhattanin itäosaan ja siellä muutaman korttelin alaspäin. Mun jalka ei kauheesti tykännyt edellisillan korkkareilla kävelystä ja tästä sunnuntai reippailusta, joten päätin hakee jfrozen yogurtin ja lukee kirjaa hetken. Jotenkin mun jalat vei mut Macy:ssille ja ostinkin itelleni jotain kivaa... Päätin lähetä hakemaan ruokaa ja lähteä kotiin samalla.  Kotona olin joskus kahdeksan jälkeen ja hetken hengailin perheen kanssa ennen kun menin nukkumaan! Toinen ihan sairaan kiva viikonloppu jo putkeen, vaikka nyt tulikin juhlittua kaks päivää putkeen, ei tullut ylilyöntejä eikä kauheeta krapulaa, urheilin ja pidin hauskaa!! :)

Suuukkoja!

The perfect weekend

Moikkamoi!

Edellis viikonloppuna mulla oli ihan täydellinen viikonloppu. Lauantai aamulla lähdin Cityyn yhdentoista aikaa ja sain Harlemin kohdalla päähänpistoksen, että jään jo siellä pois. En oikeen oo koskaan käynyt kunnolla Harlemissa ja se on kuitenkin iso alue Cityä, joten pakkohan se oli katsastaa. Rakastuin Harlemiin, kaikki ihmiset hymyili ja huus kadun toiselta puolelta kehuja. Yritin olla mahdollisimman newyorker, ehkä sellanen ihan pienehkö pelko persuksissa siellä Harlemin kaduilla, kun olin tosiaan ainut valkoihonen suurimmaksi osaksi.

@ Harlem

 @ Central Park

 Bagel, Snapple ja Christian Grey

 Kävelin Central Parkin ihan pohjoiseen osaan, jossa päätin lähteä Manhattanin länsi puolelle. Kävin hakemassa bagelin, parhaan ikinä. Sellanen vähän raaka ja voita päällä ja mmm! Sitä oikeeta New Yorkia tuli nähtyä ja voin kertoo, että rakastun päivä päivältä enemmän tähän kaupunkiin. Oon siis löytänyt elämäni rakkauden. Tulee aika kalliiksi tää meidän suhde pidemmän päälle kun ainoastaan mä voin lentää toisen luo ;) Menin tosiaan Upper West Sidelle, se on sellanen kiva alue, jossa asuu normaaleja ihmisiä, tietty ne kämpät on kalliita, mutta siis kuitenkin normaaleilla ihmisilläkin on varaa asua siellä. Hain itelleni frozen yogurtin mansikoilla ja lähdin kävelee alaspäin.

 Central Parkin läpi menevä tie..

86th Streetin kohdalla Petra soitti, että hän haluis sittenkin olla itä puolella Manhattania, no mähän lähdin sitten Central Parkin läpi kävelemään takas sinne itäpuolelle. Käveltiin Upper East Sidella sitten ylös ja alas ettien ensin Starbucksia ja sen jälkeen mulle sushipaikkaa. Söin maailman parasta sushia!! Vaikka se marketti sushikin on hyvää niin nyt ymmärrän, mitä se oikee sushi on. Petra ei innostunut suhsista, joten käytiin hakemassa hänelle pitsaa. Olisin halunnut ostaa yhden valkosipulileivän sieltä pitsapaikasta, mutta koska yhdellä dollarilla sai VIISI, oli mun pakko ottaa ne kaikki ;) Aiheutin pientä naureskelua kun toistin varmaan kymmenen kertaa siinä tiskillä lauseen DOLLARILLA VIISI???... Joku nuorehko mies sanoi mulle, ota nyt vaan ne viisi, tulee halvemmaksi... Mmm, ja pirun paljon epäterveellisemmäksi myös.

 Museo

 SUSHi ja se oli pinkkiä <3

No kun oltiin molemmat kylläsiä niin päätettiin mennä istuskelemaan yhteen pubiin. Tapasin maailman ihanimman rouvan, joka kehu mut maasta taivaisiin ja kerto mulle kaikkea hauskaa. Esim, että jenkkimiehet on mother fuckereita, mutta senhän mä jo tiesin haha, ei vaiskaan. Juotiin yhdet ja päätettiin lähteä käppäilemään alaspäin, mutta sade yllätti meijät muutaman korttelin päässä, joten mentiin kaakaolle. Tavattiin taas aivan ihana mies (joka oli hieman hintihkö..) ja jäätiin juttelemaan hänen kanssaan yli tunniksi. Hän kertoi meille tästä ylirikkaitten amerikkalaisten elämästä ja kertoi mistä meidän pitäis kävellä, että nähtäis ne arvokkaimmat asunnot Upper East Sidellä. No sieltähän me käveltiin tietysti, oli ihanaa yhdentoista aikaa nauttia Nycistä, kun alko jo olla vähän rauhallisempaa ja tihkutti vähäsen. Päätettiin käydä Apple Storessa vielä matkan varrella, ensimmäinen kerta kun oon ollut elektroniikka "ostoksilla" kahdeltatoista yöllä. Otin junan kotiin puol yhdeltä, joten omassa sängyssä olin puol kahden aikaan ja uni maistui!

Sama museo yöllä

Yritin tehdä Google Mapsilla sen lenkin mitä kävelin niin tajuutte, että missä oon oikein mennyt, ei ehkä ihan tasan tarkkaan näin kävelty, mutta aika lähelle... Tai siis minä kävelin suurimmaks osaksi..

Sunnuntaina heräsin yhden aikaan ja päätin ottaa kahdelta junan Cityyn. Hain meksikolaista ruokaa, menin Bryant Parkiin istuskelemaan ja syömään. Oli ihan äärettömän lämmin ja sain vielä kesän viimiset rusketusrajat. Siitä käppäilin muutaman korttelin alaspäin ja hain Starbucksista teetä (Suomessa inhosin teetä???) ja lähdin kävelemään pienen mutkan kautta takasin Grand Centralille. Olin Cityssä vaan viitisen tuntia, mutta oli ihana ilma ja oli ihan kiva vaan olla yksin ja ulkona täältä talosta. Grand Centralilla mun viereen istu iso musta mies ja aluksi olin vähän peloissani, mutta hän alkoi jutella mulle ja sen jälkeen puhuttiinkin puolisentoista tuntia taukoomatta. Hän oli kehonrakentaja ja aito newyorkilainen ja oli ihanaa puhua ja kysellä kaikkea. Hän oli tosi kiinnostunut Suomesta ja muutenkin meillä juttu luisti tosi hyvin. Istuttiin junassa vierekkäin ja matka meni älyttömän nopeesti. Tää on just Amerikassa parasta, vaikka olisit yksin, et ikinä tuu olemaan kauan yksin kun ihmiset aina haluu jutella. Varsinkin jos joku kysyy ihan jotain perusasiaa ja kun vastaan, niin mun aksentista huomaa heti, että oon muualta eikä yleensä nää ole kuullut tätä suomalaisten aksenttia, joten he on tosi kiinnostuneita. Kun tulin kotiin, olin ihan älyttömän hyvällä tuulella, mun viikonloppu oli ihan älyttömän ihana. Paljonpaljon kävelyä ja paljon uusien ihmisten kanssa puhumista. En olis yhdeksän kuukautta sitten uskonut, että miten paljon sitä kasvaa ihmisenä, ei vaan se englannin taito, mutta muutenkin.

Koululainen..

Moikkamoimoimoi!

Mulla olis vaikka kuinka kivoja kuvia viime viikonlopusta laittaa tänne, mutta koska ostin keskiviikkona uuden koneen, ne on kaikki vanhalla koneella ja nyt yritän opetella käyttämään tätä mun uutta Omenaa niin teen sen viikonloppu postauksen paremmalla ajalla ja kuvien kera :)

Tää viikko on mennyt taas tosi nopeesti. Maanantaina mulla oli aamulla tapaaminen mun pt:n kanssa, haha, eli siis treenattiin. Enemmänkin se meni kyllä juoruiluksi, oltiin tultu samalla junalla lauantaina takas kotiin Citystä, mutta ei oltu nähty... Toinen hidastava tekijä oli toi mun jalka, joka ei tosiaan oo menny yhtään paremmaksi. Tällä viikolla oon tosiaan käyny salilla vaan kaks kertaa, koska se sattuu paljon, saas nyt nähä. Annan viikon sille vielä aikaa ja sit on varmaan pakko mennä näyttää sitä johonki.. Maanantai oli tavallinen autolla ajo ilta taas, tytön haku koulusta ja tennikseen vieminen ja pojan tennis illalla. Nukuin autossa sen aikaa kun hän oli harkoissa, kaikki aika täytyy ottaa hyödyksi!

Tiistaina normaali aamu, mutta sen jälkeen lähdin ekaa kertaa kouluun, wuhuuuuu! EIKU. No ei, se on ihan jees, käyn tosiaan tossa lähi collegessa, ajan jonku 20 min sinne. Enkkua opiskellaan siis se kolmisen tuntia kerralla ja onhan se tosi hyödyllistä, jotenki vaan toi opiskelu ja luokassa istuminen ei oo se mieluisin asia. Tiistai-illalla tehtiin lasten kanssa kotona subeja ruoaksi, kyllä entinen subi työntekijä nyt kotonakin niitä pystyy tekemään helposti! ;) Illalla kävin polkasees salilla vielä reilun tunnin pyörällä, mut toi jalka ei tykänny kauheesti edes siitä...

Keskiviikkona lapset oli kotona koko päivän, koska oli joku juutalaisten pyhäpäivä ja koulut oli kiinni. Mun oli tarkotus mennä zumbaan, mutta kun aamulla heräsin ja astuin ekan askeleen tällä jalalla niin jäi zumbat siihen. Me siivoiltiin, tehtiin ruokaa ja katottiin telkkaria lasten kanssa. Kolmen aikaa vein heidät harkkoihin ja lähdin ite ostamaan mun uutta vauvaa. Niissä Applen liikkeissä on aina ihan sikana porukkaa ja niitä työntekijöitä, no enkös mä sitten saanut sen nörteimmän (=rumimman ja ällöimmän) myyjän, joka halus halata mua viimiseksi kun lähdin sieltä. Niin mun tuuria! Hain lapset treeneistä, jonka jälkeen poika opetti mua käyttämään tätä konetta (en siis osaa vieläkään... ahah). Illalla autoin mun hostisää maalaamaan meijän alakertaa, maalattiin varmaan nelisen tuntia ja aika paljon saatiin aikaseksi.

Torstaina normi aamu taas, jotenkin en tajunnut, että se koulu ihan oikeesti alko jo! Joten jäin koneelle ja sit myöhästyinkin hiukan sieltä kurssilta, mutta onneks se opettaja on tosi kiva! Tehtiin ryhmätöitä ja puhuttiin ja puhuttiin. En kerennyt syömäään aamupalaa edes aamulla, joten viiminen tunti meni vähän ohi kun keskityin siihen, että kuinka kova nälkä mulla on! Hain siitä viereisestä meksikolaisesta lounaan itelleni ja tein samalla läksyt kun söin sen. Ahkera koululainen ;) Iltapäivällä skypettelin Juttan kanssa pitkästä aikaa ja on se vaan niin ihanaa kun on paras ystävä!! Lapset tuli koulusta ja poika olis halunnut alkaa maalata ja mä tiesin, että hän kyllästyy ensimmäisen puolen tunnin jälkeen ja siitä meille sitten tuli riita kun en antanut hänen maalata. Ollaan alettu muutenkin riitelemään tosi paljon, ollaan siis tosi hyviä kavereita, mutta joka päivä tulee joku pieni (yleensä isokin) riita. En todellakaan sano, että vika olis hänessä pelkästään, kyllä mäkin osaan olla todella ärsyttävä, mutta ehkä se on se, että se ns. vieraskoreus on kadonnut kokonaan. Illalla kun kuskasin häntä niin meillä oli taas ihan äärettömän hauskaa ja tanssittiin autossa niin, että liikennevaloissa muut naureskeli meille. Kahdeksan jälkeen lähdin vielä kahden saksalaistytön kanssa au pair tapaamiseen. He kysyivät haluunko lähtee istuskelemaan johonkin ja tein väärän päätöksen ja lähdin. Miten ne jaksaa oikeesti? Käyvät kuulemma joka ilta jossain ja tulevat kolmen aikaa kotiin arkisin, mitä ihmettä, mun on ainakin pakko nukkua, että jaksan tehdä jotain... No olin yhdentoista aikaa kotona, muut tytöt jatkoivat vielä seuraavaan kaupunkiin istuskelemaan...

Oon sika rakastunut tähän mun koneeseen, kirjotit tällä nyt ekaa kertaa jonkun pidemmän jutun ja ai että!!! lovelove. Ei ehkä ihan halvin läppäri, mutta tää onkin sijotus, vai mitä äiti? ;)

Suukkoja!!

Myrskyn jälkeen on poutasää..

Moikkamoi!!

Mua ihan hävettää tää mun laiskuus tän blogin kanssa!! Nyt teen tällasen kolmen viikon päivityksen, että pääsen realiajassa kirjottaa tänne.

Eli viikonloppuja:

-kävin Bostonissa moikkaamassa suomalaista Annaa pari päivää
-Coney Islandilla etelä-amerikkalaisten kanssa
-fiilistelya ja turistina olemista aah niin rakkaassa Cityssä
-hengailua Bryan Parkissa lounasta syöden
-tapasin vihdoin monen kuukauden jälkeen ruotsalaisen Annan ja vietin hänen kanssaa koko päivän
-Paulan kanssa kunnon raivokännit ja siitä selviytyminen
-vasemman jalan paskaksi pistäminen kyseisenä iltana
-tornado, jota karkuun juostiin kellariin koko perheen kanssa
-sen jälkeinen maailman paras meksikolainen ruoka ja kahden tunnin sulattelu lenkki meksikolaisessa seurassa

Arkipäivinä:

-sitä herätyskellon vihaamista aamusin
-lasten herätystä ja aamupalan tekoa
-kamppailua ittensä kanssa mennäkkö salille vai nukkumaan (sali voittaa 85%)
-se nautinto kun jääkin nukkumaan
-se nautino kun tajuaa lähteneensä salille
-skypetystä
-SIIVOAMISTA, siivoamista ja siivoamista
-autolla ajoa
-ruoan tekemistä
-liian paljon videoita youtubest ja liian vähän niitä tärkeitä juttuja tehtynä koneella
-suunnittelua mun loppuajalle täällä
-lasten kanssa hauskanpitoa ja välillä tappelua
-matikan tehtäviä enkuksi


Eli kaikennäköstä on tullut tehtyä, mutta ei kuitenkaan mitään! Arkea ja sitte niitä viikonloppuja, jollon pitäis ns. tehdä jotain mutta haluu vaan rentoutua ja imeä sen NYC:n ilmapiirin sisäänsä, että muistais sen kun sinne ei enää junalla pääse.

Kirjottelen tätä perjantai-iltana, oottelen et voin hakea tytön kaveriltaan ja oon sika väsynyt, mutta lupasin kuskata tänään häntä. Tää viikko on ollut jotenkin tosi hankala. En tiedä johtuuko se siitä viikonloppusesta juhlimisesta ja jäätävästä darrasta minkä itelleni aiheutin vai jostain muusta. Tää perhe on ihana, mulla ei oo mitään ongelmia näiden kanssa, mutta ei vaan jaksa! Yksinkertasesti alkaa tulla korvista ulos au pairius. Haluisin päästä ns oikeihin töihin ja saada kunnon palkkaa ja elää sitä omaa elämää. Oon maailman ilosin, että oon täällä mut samalla en malta oottaa, että pääsen Suomeen.

Toinen on ehkä tää mun jalka, ei mitään vakavaa, jalkapöytä vaan ei oikeen toimi ja se harmittaa ku menee salille, joka on iltasin mun ainut rentoutumispaikka (MITÄ, sanoinko oikeesti noi, minä.. hahah).

Nyt tän ja eilisen oon ollut paremmalla tuulella, eilen sain avautuu skypessä ja tänään kun katoin postin niin mulle oli lähetetty BISSBISS lakuja :) Rakas iskänihän ei tiedä, mikä on bissbiss laku, mutta onneksi joku muu tietää. Sain nyt sen verran lakuja, mitä mulla on viikkoja jäljellä ja mukana tuli lappu, että jos syön yhden lakun viikossa niin se on vähän kuin joulukalenteri, nauroin ehkä hiukan! Piristi päivää.. Myös se, että mulle jäätiin kiinni mun blogin lukemisesta sai mut hyvälle tuulelle ja se, että mulla on toivottavasti EHKÄ seuraa (melkein jopa mistä valita) mun viimiseksi kuukaudeksi tänne Suomesta! Mikä oliskaan parempaa kun viettää mun viimiset viikot Kalifornian rannalla makoillen ihanan ystävän kanssa?? :)

Myöskin se, että melkein varasin lennot Itävaltaan ja Miamiin saa mut hyvälle tuulelle ja nyt ihmettelenkin, miten olin niiiiiin surullinen alkuviikosta. Kummasti ne mielialat vaihtuu täällä. Olin myöskin kiva täti kun laitoin mun lemppari poitsulle legoja postissa ja aiheutin taas pahennusta niissä postimiehissä kun tulin tyhmien kysymyksieni kanssa! JA kaiken lisäksi, miten mä edes pystyin olemaan huonolla tuulella...nyt muistin: MUSTA TULI KUMMITÄTI <3 Perhetuttu sai tytön ja mullehan suotiin kunnia! Okei nyt hymyilen tyhmästi täällä... säälittävää hahah!

Nyt lähen hakemaan tota tyttöä ja LUPAAN, että jatkan blogin päivitystä paremmin :)

Tähän loppuun vielä biisi, jonka sanat on niin totta ja joka on soinu tänään ja eilen radiossa taukoomatta. Okei oon ehkä ihan vähän myös rakastunut näihin poikiin, haittaaks vaikka ne on 19 vuotiaita?

Live While We're Young

Suukkoja kaikille kivoille, laittakaa kommentteja (varsinkin te sala stalkkerit ;) )

Mitä tapahtuuu...

Mooi!

Lupasin ottaa vissiin kiinni täs blogissa, mut emmää kerkee kiireiltäni mukamas...

Eli palaillaan periaatteessa kaks viikkoa taaksepäin maanantaihin, josta mulla ei oo mitään hajua! Oli lasten viiminen vapaa viikko ja meillä oli kauheesti suunnitelmia koko viikoksi, mutta koska tyttö pääsi uuteen tennisryhmään, ei voitu lähteä mihinkään, koska hänen harjotukset oli aina keskellä päivää.. En muista tarkalleen, mitä minäkin päivänä tapahtui. Joka päivä kuskailin tyttöä ja pojalle yritin keksiä kaikkea pientä tekemistä. Mä ite siivoilin kotia, maanantaina viikonlopun jälkeinen siivous ja perjantaina siivous viikonlopulle ja muina päivinä sellasta yleistä järjestelyä. Pyykkiä pesin joka päivä, maanantaisin ja torstaisin tytön, tiistaisin ja perjantaisin pojan, keskiviikkosin vaihdan lakanat ja pesen omat vaatteet! Alkaa olla aika rutiinia jo, mutta toisaalta tykkään tästä kun tiedän mitä tehdä millonkin. Joka päivä kävin salilla ja keskiviikko iltana kun menin salille ja näin mun pt:n eikä hänellä ollut mitään tekemistä, päätettiin tehdä extempore tunti ja sainkin kunnon treenin illalle. Yleensä oon käynyt hänen kanssaan treenaamassa aamupäivisin, mutta meijän aikataulut ei sopinut yksiin koko viikolla niin meinattiin jättää viikko välistä. Onneksi kävi näin hyvin ja sainkin treenattua hänen kanssaan.

Kerroin tälle perheelle tän kyseisen viikon perjantaina, että en aio jatkaa, suurin syy tosiaan se koulu ja sinne hakeminen ja toivottavasti pääseminenkin. He ottivat ihan hyvin mun uutisen vastaan ja ymmärsivät hyvin, eikä oo jälkeenpäinkään millään tavalla tullu negatiivista ilmapiiriä. Tykkään kyllä ihan mielettömästi tästä mun perheestä, mutta nyt on vaan sellanen olo, että vuosi on tarpeeksi mulle täällä.

Tulipa nyt tynkä postaus, mutta mulla on tää viikko ihan pimennossa! :)

Erilaista arkea

Moikkamoiii.

Edellis viikon torstaina meillä oli ns. vapaapäivä. Kävin aamupäivällä salilla ja treenasin pt:n kanssa 45 minuuttia, heitti päästä, eikä kulkenut lainkaan niin sovittiin ettei yritetä väkisin. Suihkun kautta kauppaan, mietiskelin siinä, että muutama kuukausi sitten mulla meni siellä kaupassa vielä kaks tuntia ja nyt olin hoitanut koko kauppareissun alle kahteen tuntiin. Heitin tytön kaverilleen ja sain ottaa muutaman tunnin päikkärit, joten olokin parani. Illalla tein lapsille makaroonilaatikkoa ja kun heidän isä vei heidät treeneihin ja mulla oli hyvä olo, päätin lähteä zumbaan illalla.

Perjantaina aamulla herättiin yhdeksän aikaa ja heitin pojan hänen kaverilleen. Tytön kaveri tuotiin meille ja me lähdettiin eläintarhaan!! Niin siistiä, en muista koska oisin ollut viimeks. Mentiin Bronx Zoohon ja siellä oli kirahveja, norsuja, leijonia ja satoja erilaisia lintuja. Tosi siistiä, mutta olis pikkasen viileempi saanut olla! Käveltiin sellanen nelisen tuntia ympäriinsä, ennen kun oli aika lähtee. Ja mähän tosiaan ajoin sinne, et nyt on tullut ajettua Bronxissakin. Illalla tehtiin lasten kanssa spagettitacoja, ennen kun mä lähdin vielä salille.

Lauantaina aamulla lähdin Cityyn ja tapasin Petran taas Grand Centralilla. Päätettiin lähteä Greenwich Villageen. Käytiin syömässä ihanassa kreikkalaisessa paikassa lounasta ja tutustuttiin maailman ihanimpaan rouvaan, joka on asunut Nycissä vuodeata -76 asti. Hän antoi meille vinkkejä, missä kannattaa käydä ja niitä me sitten noudatettiin. Ensin käveltiin Hudson joen rantaan ja käppäiltiin siellä muutama kortteli alaspäin, ennen kun päätettiin lähtee tarkastaa se kuuluisa Gay Street. Otettiin sieltä suunnaks Nolita, eli North Little Italy, jossa oli maailman söpöimpiä pikku ruokapaikkoja ja putiikkeja. Poikettiin muutaman sisään, mutta ne hinnat oli kanssa niin söpöjä, että mitään ei tarttunut mukaan. Paitsi, käveltiin yhden karkkikaupan ohi ja näin siellä Fazerin sinisiä niin olihan sitä pakko poiketa sisään. Ja siellä olikin vaikka mitä kaikkea suomalaista ja ruotsalaista namia ja ruokaa... Ja sitte me käveltiin ja käveltiin ja käveltiin... Oltiin takas Grand Centralilla joskus yhdentoista aikaa ja voin kertoa, että jalat oli aivan poikki ku pääsin kotiin...

Sunnuntaina skypettelin Juttan kanssa hetken aamulla ja mietin, että lähtiskö sitä Cityyn vai salille, mutta koska ilma oli niin kiva päätin lähteä Cityyn. Treffasin Petran ja kaks saksalaista tyttöä Apple kaupan edessä ja käytiin vähän kuolailemassa uusia läppäreitä ja puhelimia. Päätettiin mennä käymään Central Parkissa, mutta sitten alko nälkä kurnimaan hetken istuskelun jälkeen, niin lähdettiin sinne Shake Shack:n. Elämäni parhain hampurilainen ja olin ilonen, etten ottanut ranskalaisia, koska se purilainen oli jättimäinen! Mua rupes ärsyttää se saksan puhuminen, joten otin aikasin junan kotiin ja olin ilonen, että tein niin ni pääsin aikasin nukkumaan! :)

Oon taas vähän jääny tän blogin kanssa, aika menee vaan niin pirun nopeesti, en voi uskoo että on jo syyskuu ja mulla on enää muutama hassu kuukausi aikaa täällä....

Mää sain lakritsia

Moimoimoi!

Viime viikon maanantaihin siis... Nukuttiin lasten kanssa vähän pidempään ja ai, että tuntu hyvältä kun sai nukkua kymmeneen asti! Iltapäivällä pelailtiin ulkona, ennen kun vein pojan yhdeksi kouluun. Tein meille dinnerin jo valmiiksi iltapäivällä, perus makaroonilaatikkoa, mutta kaikki tykkää siitä ja se on helppoa ni teen sitä mielelläni ;) Hain pojan neljältä pois ja siivoilin ja tein pyykkejä muutaman tunnin. Illalla kävin pyörähtääs salilla, mutta ei oikeen luonnistanu kun yskä keskeytti kaikki sarjat. Olin mä siellä tunnin verran, parempi sekään kun ettei ollenkaan!

Tiistai aamuna nukuttiin taas yhdeksään asti, ennen kun herättelin lapset. Lähdettiin lasten ja yhden heidän kaverinsa kanssa Cityyn koko päiväksi. Vaikka meillä oli kyllä tosi kiva päivä, ehkä enemmän nautin silti siellä yksikseni pyörimisestä. Kokoajan piti olla valppaana, että missä ne kävelee ja päästäänkö kaikki kerralla tien yli. Ensimmäisenä suunnattiin karkkikauppaan, joka oli ihan jäätävän iso. Löysin sieltä jopa lakritsia ja ostin ehkä vähäsen vahingossa. No ei, täällä Jenkeissä on se hyvä, että näiden karkit on aivan järkyttäviä, joten ei oo tullut pahemmin syötyä (siis niitä karkkeja.... ;) ). Lapset tietysti löysivät kaikkea hyvää itelleen ja oltiin koko porukka aika ilosia kun astuttiin ulos kaupasta. Soitettiin hostmomille ja hän ehdotti lounasta, joten käveltiin hänen työpaikalleen ja mentiin syömään hänen ehdotuksesta pitsat. Ei vieläkään Rivieran voittanutta, vaikka pirun hyvää olikin. Käveltiin takasin hänen työpaikalleen ja käytiin hänen toimistollaan, ei huonot näkymät sieltä 13. kerroksesta NYC:n keskustaan! Lapset halus mennä pelailemaan Wii-kauppaan, joten vietettiin siellä tunnin verran, ennen kun suunnattiin taas kohti Grand Centralia. Oltiin kotona viiden aikaan ja vein tytön kuudeksi baseball harkoihin. Illalla katottiin koko porukka Hunger Games leffa ja oli kyllä ihan mielenkiintonen, kirja on mun mielestä parempi, mutta eiks se mee aina niin...

Keskiviikkona herättiin vasta yhdentoista aikaa, lähdettiin samalla porukalla, mitä edellisenä päivänä, altaalle. Ostin Citystä 50 Shades of Grey kirjan ja lasten uidessa, mä luin. En tiedä onks noi Suomessa niin isossa suosiossa, mitä täällä,oon nyt lukenu koko triologian ja täytyy sanoa, että ymmärrän kyllä sen suosion. Oltiin altaalla viitisen tuntia, ennen kuin alkoi sataa, joten kerättiin kimpsut ja kampsut ja tultiin kotiin. Tein meille ruoaksi kanarisottoa ja illalla lähdin zumbaan.

Tuntuu, että aika on mennyt taas ihan älyttömän nopeesti, kohta on syyskuu ja mulla alkaa enkun kurssi ja lapsilla koulu. Toisaalta odotan, että pääsisin jo Suomeen, siellä on niin kivoja juttuja toivottavasti odottamassa (tai no, onks koulu kiva juttu??), mutta sitten taas haluun viettää täällä vielä mahdollisimman paljon kivoja hetkiä..

This is going to be LEGEN, wait for it... DARY!!

Moimoimoi,

edellis viikonloppuun siis jäätiin... Mun olo oli jo lauantaina vähän parempi, mutta päätin jäädä kotiin lepäilemään ja kattelemaan leffoja. Skypetteli Suomeen hetken aikaa, jonka jälkeen mun itävaltalainen uus kaveri tuli kylään. Me juteltiin monen monta tuntia ja tilattiin kiinalaista kotiin ja syötiin ja naurettiin ja syötiin lisää. Oli kiva päivä, vaikka en astunut jalallakaan ulos ovesta!

Sunnuntaina oli jo normaali olo, joten päätin lähteä Cityyn. Treffasin Petran, joka on siis tää itävaltalainen tyttö, ja käytiin ostamassa smoothiet Grand Centralilta. Ei vieläkään oo sen peanut butter smoothien voittanutta, mutta yritän olla tekemättä sitä kauheen usein... Periaattessahan se on ihan terveellinen, muttei ehkä joka päivä syötynä. Meillä ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmaa, mutta kun lähettiin ulos, huomattiin että siellä oli markkinat 5th Avenuella, joten lähdettiin siis sinne. Ne on aika samanlaisia ne markkinat kun Suomessa, paljon koruja, nahkajuttuja, karkkeja ym. Mutta sitten täällä  myydään tuoreita hedelmiä, erilaisia ruokia ja tuorepuristettua sitruunamehua. Meillä on aina Petran kanssa eri aikaa nälkä, joten yleensä käydään kahdessa paikassa syömässä, mä syön ensin ja Petra syö vasta illalla.

Namnam

 HIMYM-pubi

Joten kun mulla tuli nälkä halusin mennä pubiin, joka on ns. sen How I Met Your Mother - sarjan baari. Sitä sarjaa ei siis ilmeisesti oo kuvattu siellä, mutta kuitenkin se on vahvasti samanlainen ja siellä on paljon kaikkii HIMYM-juttuja. Mun oli pakko ostaa t-paita yllätyslahjaksi Suomeen lähetettäväksi ja reippaana tyttönä pyysin yhtä ruotsalaista poikaa kokeilemaan sitä ja mun innottaman hänkin osti sen paidan! =) Siitä lähettiin pikkuhiljaa kävelemään Petran haluumaan ruokapaikkaan, eli siihen kuuluisaan Shake Shack:n. Yleensä siellä on monta kymmentä metriä pitkä jono, joten mä en oo ikinä syöny siellä, mutta tietysti just ku olin ite syönyt, se jono oli ihan olematon. Petran ruoan jälkeen päätettiin olla hetki turisteja ja poiketa Times Squarelle, jossa komedialippujen myyjä heti hyökkäs meidän kimppuun, mutta hän olikin mukava sellainen ja juteltiin melkein tunnin verran ja hän kirjotteli baareja ylös, missä meidän kannattaisi käydä. Ostettiin me ne liputkin sitten, kun oli niin hyvät myyntipuheet. Starbucksin kautta Grand Centralille ja kotiin, jotta jakso sitten taas painaa yhden työviikon... :)

Haha, käytiin tosiaan MOMA:n kaupassa, mutta ei itse museossa lainkaan!!

Normi päivät

Moikkamoi,

Edellis viikon maanantaina lapsilla alko molemmilla yhteinen tennisleiri. Aamulla vein heidät yhdeksäksi tenniskentälle, josta ajoin takas kotiin ja pesemään pyykkiä ja siivoomaan. Skypettelin muistaakseni Lindan kanssa reilun tunnin, voi sisko raukkaa, kun on mennyt rikkomaan vanhan koipensa ;) Aika hurahti älyttömän nopeesti jo ja kohta kello olikin kolme ja piti lähteä hakemaan lapsia. Illalla siivoilin tätä taloa ja tein meille lohta ja perunamuussia ruoaksi. Valehtelematta parasta ruokaa ikinä se lohi!!

Tiistaina aamulla taas lapset yhdeksäksi tennikseen, jonka jälkeen lähdin salille jumppaan. Tykkäsin jumpasta tosi paljon, mutta otin liian pienet painot, eikä jälkeenpäin enää ollut riittävästi isoja painoja, joten vähän jäi puolikkaaseen treeniin. Tulin kotiin ja nautin sitä mun ihan ikiomaa tekemää lohta niin lounaaks ku dinneriksiki, lapsille tein hampurilaisia, sen jälkeen kun olin hakenut heidät kotiin kolmen jälkeen. Illalla olin saanut kaikki hommat hoidettua, joten aamupäiväsen "pettymyksen" takia, lähdin uusiksi salille. Mun pt:n kulmat nousi ja hän näytti peukkua kun näki mut samana päivänä toisen kerran salilla, kannatti siis lähteä. Vedin itteni super loppuun sekuntikellon avulla ja hyvä, että jaksoin nousta rappuset omaan kerrokseen, voin kertoa, että uni maistui.

Keskiviikkona lapset taas aamulla tennikseen ja sieltä zumbaan, jossa oli se hyvä ohjaaja. Hän on niin ihana, kun tulee sheikkaamaan muiden eteen ja kannustaa kunnolla. Zumban jälkeen kotiin suihkuun ja skypeen. Välillä tää välimatka ja arjen ärsyttävät asiat vaikuttaa siihen skypettelyynkin, oot maailman ilosin, että voit jutella ja nähdä, mutta toisaalta kaikista pikku asioista saa riidan aikaseksi! Mutta ilman skypeä olisin aika pulassa, välillä tuntuu, etten oo ees poissa kotoota, kun pystyy nähdä kaikki rakkaat ihmiset kuitenkin :) Kävin hakees lapset kotiin kolmen jälkeen ja tehtiin ruokaa pojan kanssa meille. Illalla vein tytön kaverin luo ja hain hänet yhdeksän jälkeen kotiin. Mulla oli koko viikon ollut sellane ärsyttävä hakkaava yskä, mutta ei kuumetta. Keskiviikko iltana tuli vähän enemmän huono-olo, joten menin super aikasin nukkumaan.

Torstaina vein lapset tennikseen ja tiesin jo, että ei kannatais mennä salille, mutta olin sopinut pt-tunnin, joten oli muka pakko. Taas oli treeniä selvästi koveennettu ja tehtiin kellon kanssa hommia. Puol minsaa liikettä, 15 sekunttii lepo jnejne. Ei meinannu jaksaa painaa loppuun saakka, mutta sain kehuja kun ehdotin, että teen vielä yhden sarjan lisää. "That is the attitude what I like" (suom. Pidän asenteestasi..) pt:n sanomana sai taas jaksamaan loppuun saakka. Hain lapset kotiin iltapäivällä ja tajusin, että noniin, sieltä se kuume ym tulee ja koko loppu illan makasinkin sängyssä ja vedin troppeja.

Perjantai aamuna olo oli ihan jees, vein lapset tennikseen ja tulin kotiin ja skypeen. Hain lapset iltapäivällä tenniksestä ja taas alko olo huononemaan. Tein meille nopeen ruoan ja sain hostdaddylta luvan mennä nukkumaan, joten kirja kainaloon ja päätä tyynyyn, mikä ihana tapa viettää perjantai-ilta...

Sä oot niin täydellinen, että harmittaa..

Jee, edes vähän saadaan tätä kiinni!

Viikko sitten lauantaina olin super reipas ja menin aamulla zumbaan... LAUANTAI aamuna, kyllä! Oli vähän turhan aerobicmainen kun oli eri ohjaaja, mutta hiki tuli ja se on kaikist tärkeintä. Nopeesti kotiin suihkuun ja skypetreffeille. Skypessä vierähti taas reilu pari tuntia, mutta mikäs siinä kun "seura" on mahtavaa. Lähdin pienen laittautumisen jälkeen Cityyn ja tapasin itävaltalaisen Petran. Käveltiin ympäri Nyciä sellanen viitisen tuntia. Käytiin kattelemassa Hudson joella, käveltiin sen vartta kymmenisen korttelia etelään ja käytiin syömässä. Mä halusin subin ja Petra hampurilaisen, joten käytiin kahdessa eri paikassa! :) Kotona olin yhdentoista aikaan ja oli mukava mennä omaan sänkyyn pötköttelemään.

Sunnuntaina kun aamulla heräsin, sato kaatamalla. Eipä tehnyt mieli lähteä mihinkään, joten kävin alakerrassa tekemässä herkku aamupalan ja tulin yläkertaan kattomaan How I Met Your Motheria varmaan viitisen jaksoa. Kahden jälkeen päätin lähtee salille polkee pyörää muutamaks tunniksi ja ajattelin, että koska mun perhe oli koko päivän pois, käyn tilaamassa ittelleni kunnon dinnerin läheisestä meksikolaisesta. Söin sen hyvällä omallatunnolla treenin jälkeen, mutta niinkun aina ennenki, se ruoka on vaan niin mahtavaa, että vaikka olis jo täynnä, on pakko syödä kaikki. Eli sen jälkeen makoilin muutaman tunnin mun mahan vieressä ja katoin lisää HIMYM:ä! Yks meksikolainen aupair poika soitti ja kysyi, haluunko nähdä ja koska kello oli vasta vähän jälkeen seittemän, ehdotin, että lähdetään kävelylle. Oli tosi mukava nähdä ja jutella ja käveltiin sellanen viitisen kilsaa. Kymmenen aikaan olin takas kotosalla ja oli ihana mennä nukkumaan aikasin.

Kiva viikonloppu, tuli käytyä Cityssä, muttei tullut ostettua mitään tyhmiä, tuli kuntoiltua ja syötyä hyvin ja nähtyä kivoja kavereita!

Löysin äsken tällasen biisin, en tiedä yhtään onko tää Suomessa radiosoitossa, mut osu ja uppos...

Kristiina Wheeler - Vuoden tyttöystävä

One more night

Moikkamoimoi,

(SORI, kun tää vähän viivästyi, mutta oon ollut kipeenä melkein viikon ja vaan maannu peiton alla.. yritän nyt muistella mitä ihmettä oon tehny...)

Edellis viikon maanantaina siis vein pojat leirille tonne reilun puolen tunnin päähän. Tulin kotiin, herättelin tytön ja vein hänet yhdeksitoista tenniskentälle. Ulkona oli ihan älyttömän kuuma ja mä pysyttelinkin sisällä ja skypettelin Suomeen hetken aikaa. Hain tytön kahdelta kotiin ja hän oli ihan järkyttävässä kunnossa, ilman lippistä kolme tuntia ulkona. No muutama tunti menikin sitten vessassa kun hän halaili vessanpönttöä ja kävi kylmässä suihkussa jne. Auringonpistos luultavasti, mutta onneksi meni ohi nopeasti. Lähdin hakemaan poikia leiriltä ja heitin muut pojat kotiin ja sitten me tultiin mun pojan kanssa kattomaan tyttöä ja hän oli jo onneksi vähän parempi. Syötiin tacoja namnam. Illalla pesin vielä muutaman koneellisen pyykkiä ja katoin tytön kanssa leffaa alhaalla.

Tiistaina taas pojat leirille yhdeksäksi, kotiin takasin ja tyttö hereille ja hänelle paljon vettä ja lippis päähän ja heitin hänet tenniskentälle. Kävin hakemassa ostarilta sushia ja ostamassa enkun kielioppikirjan, kun tulin takas, oli mulla parkkisakko. Olin hienosti maksanu väärän paikan. Ensin ajattelin, että no mä maksan sen et ei se ole kun 10$, mut sit tajusin, että meen käväsee siellä toimistolla ja kertomassa tilanteen ja hahaa ei tartte maksaa mitää. Taputtelin itteeni selkään, että kannattaa heti hoitaa noi asiat kuntoon (äiti, rasti seinään....). Tulin siis kotiin ja söin sushia ja avasin sen enkun kirjan ja tein jopa muutamat tehtävät. Kahdelta hain tytön kotiin ja hän oli paljon parempi, kuin edellisenä päivänä. Tultiin kotiin ja syötiin välipalaa, ennen kun lähdin taas hakemaan poikia. Tytöllä oli baseball peli ja heitin hänet puoli kuudeksi kentälle. Sen jälkeen tulin kotiin ja tein illallisen valmiiksi. Kahden lepopäivän jälkeen ei tehnyt yhtään mieli lähteä salille, mutta muutaman hyvän biisin jälkeen alko fiilis parantua. Tunnin verran yritin touhuta siellä salilla, mutta ei vaan yksinkertasesti jaksanu, henkisesti. No parempi sekään kuin ei mitään.

Keskiviikkona taas pojat leirille, jonka jälkeen ajoin suoraan salille ja zumbaan. Soitin tytölle kaksi kertaa kotiin, että hän herää. Ensin kymmenen kymmeneltä, ja kymmenen minuutin torkutuksen jälkeen kymmentä yli kymmenen. Tulin zumban jälkeen kotiin ja nappasin tytön mukaan ja vein hänet tennikseen. Tulin kotiin ja suihkuun ja skypettelin hetken Suomeen, ennen kun lähdin taas hakemaan tyttöä. Tultiin tytön kanssa kotiin ja siivoilin hetken, ja taas poikia hakemaan leiriltä. Ilmat oli ihan älyttömän lämpöset, odottelen melkein jo, että koska se syksy saapuukaan. Illalla kateltiin telkkaria ja syötiin dinneriä.

Torstaina taas poikien kuskaus leirille ja kotiin herättämään tyttö ja hänen kuskaus tennikseen. Mä lähdin itte salille ja treenasin mun pt:n kanssa. Hän selvästikkin rankentaa niitä treenejä joka kerta ja nyt tehtiin jo vähän sykkeennostatustakin. Mutta sen jälkeen oli kyllä hyvä olo, kun oli saanut hien kunnolla pintaan. Käväsin kotona suihkussa ja hain tytön kotiin. Taaskin palloilin sellasen tunnin verran kotona, ennen kuin oli aika lähteä hakemaan poikia. Kävin siis hakemassa heidät ja vein heidät toisen kaverin luokse, olin siis ns, taksikuski koko illan.

Perjantaina oli viiminen päivä poikien leiriä, joten heidät vein sinne ja tyttö taas tennikseen. Otin päiväunet perjantain kunniaksi ja rehellisesti sanottuna, ei mitään hajua, mitä muuta tein päivällä. Mutta tytön hain kotiin kahdelta ja poikia lähdin hakemaan puol neljän aikaan. Illalla tein perinteisen perjantai siivouksen, että on mukavaa alottaa viikonloppu. Maanantai ja perjantai on ne melkein työntäyteisimmät päivät.

Nyt tuli taas pieni tauko tähän blogiin, mutta oon tosiaan ollu hiukan kipee. Ei kuumetta muuta kun iltasin ja jäätävä pääkipu, yskä ja flunssa. Johtuu varmaan tosta auton ilmastoinnista...

Ollakko vai eikö olla...

Moikkamoi,

mulla on toi viime viikon postaus valmis ja julkasen sen huomenna, mutta nyt on pakko kirjottaa tällanen pieni mietintä/mielipiteiden kysely...

Mähän oon ollu täällä jo huimat seitsemän ja puol kuukautta, aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti niinkun ehkä ootte huomannut. Viime perjantaina sanoin ohimennen tolle mun hostmomille, että voitaisko joku päivä istua alas ja keskustella tulevaisuudesta, lähinnä tarkotin, että onko tulossa lomia, joulua jne. Ja ehkä vähän tätä miten hän sen ymmärsi, eli sitä jatkanko mä au pairina olemista kauemmin kuin sen vuoden. Mullahan olis mahdollisuus jatkaa 6, 9 tai 12 kk mun viisumia ja saisin olla au pairina. Perhe siis olis positiivisella kannalla ton 6 kuukauden kanssa. Joten mun au pair vuosi loppuis vasta 2013 heinäkuun alussa.

Ennen kun tulin käymään Suomessa, olin melko varma, että haluisin jatkaa just sen kuus kuukautta, kun tulin takas Jenkkeihin, olin ihan varma, että haluun pois mahdollisimman nopeesti. Tällä hetkellä, mulla ei ole pienintäkään hajua mitä mä haluan tai mitä mä aion tehdä.

Hyvät puolet USA:n jäämisessä olis ne, että enkku parantuis ihan uudelle tasolle ja se kokemus karttuis lisää siinä kielen käytössä, mun perhe täällä on ihan loistava, tutustuis uusiin ihmisiin ja sais uusia kokemuksia... Huonot puolet USA:n jäämisessä olis ne, että mulla on kieltämättä vähän koti-ikävä. Välillä on sellanen olo, että tää on jo niin nähty, en tarkota tätä maata tai tilanteita, mutta mun elämä täällä koostuu oikeesti aika pitkälti työnteosta, ne vapaa-ajat ei vaan korvaa sitä vitutuksen määrää välillä... En olis uskonut tätä, mutta Natalien lähdön jälkeen on ollut aika vaikeeta saada uusia kavereita ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Mulla on kyllä kavereita jne, mutta aina vertaan heitä Natalieen ja se taas "rikkoo" kaiken.

Mulle kävi ehkä vähän huonosti ton Suomen reissun kanssa, olin kymmenen päivää siellä ja kerkesin tutustumaan yhteen aika kivaan poikaan. Hän ei todellakaan oo syy, miks tulisin kotiin, mutta jotenkin se pistää miettimään, että mitä jos siinä oliskin jotain enemmän. Toinen vielä paljon painavampi syy Suomeen tulossa tammikuussa olisi koulu. Oon jostain ihmeestä saanu pienen motivaation kouluun menolle. Mutta sitä ennen pitäis tosiaan käydä ylppärikirjotuksissa ja nostaa (toivottavasti...) se enkun numero vähän paremmaksi. Joten jos jäisin tänne pidemmäksi aikaa, joutuisin joko käymään kevään aikana kolme kertaa Suomessa tai siirtämään sitä kouluun hakua vuodella. Eikä senkään jälkeen olis varma, että sinne pääsis ensimmäisellä yrityksellä.

Joten kieltämättä oon todella hukassa mitä teen. Välillä saan sellasia ahaa-elämyksiä, että tottakai mä jään tänne, oonko ihan hullu kun edes mietin Suomeen lähtöä, mutta seuraavassa hetkessä taas tajuan, että Suomi on oikeesti mun kotimaa. Sanoin mun hostäidille, että en todellakaan oo varma kumpaankaan suuntaan, mutta lupasin kertoa ennen tämän kuun loppua. Eli mulla on tässä kaks viikkoa aikaa päättää ja mitä pikemmin päätän sitä parempi tietysti.

Joten miksi siis kirjotan tänne, no haluan tietysti muiden mielipiteitä... Eli mitä sä tekisit mun tilanteessa? Tiedän, että tätä lukee moni tuttu ja tuntematon niin nyt oikeesti kaipaisin niitä kommentteja. Jos et osaa sanoa, mitä tekisit niin uudet näkökulmatkin on todella tervetulleita :)

The Notebook

JEE, sain edes hiukan kiinni tästä blogista ja sain tän taas ajan tasalle! :)

Viime lauantaina mulla oli kauheet suunnitelmat, että lähden aikasin salille ja treenaan oikeen kunnolla ja sitten oon tosi aktiivinen koko päivän. Niin, mites kävikään.. heräsin yhdeltätoista ja yhden aikaa huomasin, etten ollut liikkunutkaan mun sängystä vaan olin jämähtänyt koneelle, tekemään en mitään. Joten perse ylös penkistä ja puol kahdelta olin sitten polkemassa kuntopyörällä. Tuolla salilla niissä kaikissa lämmittelylaitteissa on omat pienet telkkarit ja jos tuot kuulokkeet, pystyt kattomaan vaan sitä omaa ohjelmaa. MTV:ltä tuli just Teen Mom maraton, joten huomaamattani (tunsin kyllä jaloissani....) poljin kaks ja puol tuntia, samalla kun katoin telkkaria. Ei huono ollenkaan, mutta en jaksanut kyllä salin puolelle enää raahautua. Soittelin Paulan kanssa, mutta siellä oli jo niin kova meno missä hän oli, että päätin olla tylsä ja jäädä kotiin kattomaan The Notebook leffan. Okei, moni ihminen on kehunut sitä ja sanonut, että se on surullinen, mutta emmää kestä kui paljon itkin kun se loppui. Hyvät näyttelijät ja ihana tarina. Sen jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan ja mietiskellä tätä omaa elämää ja sitä miten epäreilua se välillä on. No, aina ei voi saada kaikkea, eikä ainakaan näköjään samaan aikaan...

Sunnuntaiksi olin sopinut näkeväni uuden au pair tytön, joka itseasiassa on kotoisin Itävallasta ja tuli Natalien vanhaan perheeseen. Oli ihan mielenkiintosta kuulla toisenkin ihmisen mietteitä samasta perheestä ja muutenkin jutella jonkun uuden ihmisen kanssa. Tuli aika ihmeellinen olo, kun Petra (tämä tyttö siis) sanoi, että korjaa sitten jos hän tekee jotain virheitä kun sun englanti on niin hyvää. Itellä on sellainen olo, että on kun pikkulapsi kun puhuu, mutta kai se kieli edes vähän on kehittynyt. Mun oli tietysti ensimmäiseksi näytettävä hänelle Nycistä THE VAPIANO, eli mun ja Natalien vakkari ruokapaikka. Eikä ollut pettymys, se ruoka vaan on hyvää. Sain hymyilemällä special annoksen ja kokki nimes sen mun mukaan... Ne kokit on niin loistavia kun ne lirkuttelee jokaiselle tytölle ja tekee kaikille special annoksia. Mutta toisaalta, sain tosi hyvää ruokaa niin mikäs siinä. Istuttiin Vapianossa muutama tunti ja tutustuttiin toisiimme ja oli kyllä mukava uusi tuttavuus. Kävin näyttämässä mun Suomi-puhelinta yhdessä liikkeessä, se kun ei yhdistä nettiin ja tää poika sanoi, että Samsungin liike on Central Parkin kulmassa, käy siellä, ne osaa korjata. No me oltiin joka tapauksessa menossa Times Squarelle, joten ei sellanen kolmenkymmenen korttelin lisäkävely enää tuntunut missään....paitsi sitten kun tajuttiin, ettei se liike enää ole siellä. Lähdettiin ehkä pikkasen väsyneinä takasin Grand Centralille ja kierrettiin kaikki kaupat läpi, koska molemmilla hiersi kengät, mutta MISTÄÄN ei löytynyt fläbäreitä. Oltiin jo neljän korttelin päässä, kun alkoi satamaan kaatamalla. Ukkosti ja salamoi ja se veden määrä, en oo ikinä nähnyt sellasta sadetta. Ooteltiin siinä yhden katoksen alla parikyt minuuttia, mutta kun junan lähtöön oli enää se vartti, päätettiin uhrautua. Onneks oli lämmintä vettä, kastuttiin meinaan ihan läpimäriksi. Kotiin tulin yhdeksän jälkeen ja kattelin muutaman jakson HIMYMIä, ennen kuin menin nukkumaan.

Kiva ja aika rauhallinen viikonloppu siis! :) Nyt ehkä hiukan kuumottais toi juhlimaan lähtö, saas nähdä miten ens viikonloppuna, jos repäsis...

Kiva viikko

Moimoimoi,

Jäin siis viime viikon maanantaihin, tyttö oli mun kanssa kotosalla koko viikon, pojalla jatkui edelleen sama leiri. Kävin viemässä hänet yhdeksäksi bussille, jonka jälkeen tulin kotiin ja touhuiltiin tytön kanssa kotosalla kaikkea, katteltiin telkkaria, otettiin päikkärit, siivoilin viikonlopun jälkiä ja pesin pyykkiä Heti huomasi, että tyttö on tullut takasin, kun se likapyykin määrä triplaantui. Taisin skypetellä nopeesti Suomeen, ennen kuin hain pojan takas kotiin. Illalla syötiin kanaa ja riisiä ala Laura ja hyvää oli. Illalla lähdin pariksi tunniksi salille vähän nostamaan rautaa (kuullostaapa ammattimaiselta!).

Tiistaina taas poika leirille aamulla, jonka jälkeen tulin koko päiväksi kotiin, koska meille tuli putkimies ja hän oli täällä kahdeksan tuntia ja mä täällä sitten hengailin ja "vahdin" häntä. No, katottiin tytön kanssa leffa koneelta ja syötiin herkkuja. Illalla kävin hakemassa pojan ja vaihdoin lasten lakanat, kun vihdoinkin saatiin vesi taas kulkemaan putkissa. Illalla lähdin taas reippaana salille ja se on oikeestaan ihan kivaa :)

Keskiviikkona taas poika leirille aamulla, sen jälkeen tulin kotiin ja herätin tytön ja lähdin zumbaan. Aika räväkkä täti oli ohjaamassa ja oli kyllä kieltämättä super hauskaa ja rankkaa. Takas kotiin ja suihkuun nopeesti, tyttö halus lähteä kaverilleen joten heitin hänet sinne. Päivällä otin pitkästä aikaa päiväunet ja teki hyvää. Kävin hakemassa pojan leiriltä ja tytön kaverinsa luota ja tehtiin meille dinneriksi spagettitacoja. Ehkä oudoin ruoka ikinä, enkä mä oikein välitä siitä joten teen aina itelleni jotain muuta. Keitän siis spagettia ja lisään tomaattikastiketta ja laitan ne tacon väliin ja noi lapset on aivan hulluina niihin.

Torstaina poika meni taas leirille ja mä menin salille puol yhdeksäksi ja treenasin mun pt:n kanssa. Nyt oli jo vähän rankempaa, tykkäsin kyllä. Siinä hiukan tutustuttiin enemmän kun hän venytteli mua ja ihan mielenkiintosta tietää vähän hänestä ja hän kyseli Suomesta ja mun elämästä täällä. Tulin kotiin ja jalat oli aika loppu, mutta pakko oli lähteä kauppaan. Tyttö lähti mun kanssa ja hän valikoikin kärryyn tuhat sellasta juttua mitä mä en ollut koskaan edes nähnyt. Oli aika hyvä kun tultiin kotiin ja saatiin kaikki tavarat sisälle niin hän sanoi, että onpa tää kaupassakin käynti rankkaa.... hymähdin siihen, että niin ja mietis kun yleensä teen tän kaiken yksin! No, ostettiin kyllä isot määrät kaikkea ja nyt kelpaa taas vääntää ruokaa :) Illalla pojalla oli baseball peli, jota mentiin tytön kanssa kattomaan.

Perjantaina vein pojan taas leirille aamulla ja hän meni sieltä suoraan kaverille, joten me mentiin tytön kanssa makoilemaan altaalle pariksi tunniksi. Oli ihan kiva käydä hakemassa vähän väriä pintaan, mutta ei siellä kauaa pysty olemaan kun on niin kuuma. Tultiin siis takas kotiin ja syötiin mansikoita ja kermavaahtoa ja kateltiin telkkaria. Kävin hakemassa pojan kotiin ja tein meille ruoaksi kasvislaatikkoa. Mua yritettiin kovasti houkutella ulos ja olin jo melkein lähdössä, mutta sitten jämähdin sängylle ja huomasin, että kello on jo melkein yhdeksän ja jäin ihanasti kotiin :)

Skarppaus, skype, sushi

Moikkamoi,

en ymmärrä miten tää aika menee näin nopeesti! Ihan ku mulla ei muka ois aikaa kirjottaa tänne blogiin... aina vaan muistan tän joskus kaheltatoista illalla ja siirrän sen seuraavalle päivälle.

Joten pitää siis palata kaks viikkoa ajassa taaksepäin.. Vein pojan leirille, tulin kotiin ja siivoilin viikonlopun jälkiä vähäsen. Kävin viemässä auton johonkin vuosihuoltoon ja päätin kävästä apteekissa (jotka siis on täällä ns marketteja) ja matkalla kävelin kuntosalin ohi. Tunti myöhemmin mulla oli sovittu puoleksi vuodeksi jäsenyys, olin tutustunu mun personal traineriin ja unohtanu koko apteekin. Kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja takasin salille. Katteltiin vähän painoja ja liikkeitä mitä voisin tehdä, oli aika kivaa kun joku vieressä kokoajan neuvoo mitä pitää oikeesti tehdä ja paljonko. Hain auton, kävin kotona suihkussa ja hain pojan kotiin. Illalla tein meille ruokaa ja pelailtiin jotai baseball peliä yhdessä.

Tiistaina heitin pojan taas leirille, tulin kotiin ja otin tunnin päikkärit, ennen kun lähdin jumppaan. Jumpan jäkeen tulin kotiin ja skypettelin ensin äidin ja myöhemmin yhden kaverin kanssa. Poika tuli leiriltä kuuden aikaan, jollon mulla oli jo ruuat valmiina.

Keskiviikkona vein pojan taas yhdeksäksi leirille, jonka jälkeen tulin hetkeksi kotiin ja lähdin salille ja ekalle tunnille mun pt:n kanssa. Tunnin verran sain kunnon rääkkiä, mut sen jälkeen oli hyvä olo ja se, että joku muu venyttää sua on ihan kivaa. Kotiin nopeesti suihkuun, jonka jälkeen lähdin käymään asioilla ja kaupassa (ostin ehkä vahingossa sushia mmm). Illalla pojalla oli peli ja oli ensimmäinen hänen pelinsä jonka katsoin kokonaan. Oli kyllä ihan mielenkiintosta, mutta lopussa alkoi sataa niin oli vähän inhottavaa.

Torstaina taas poika leirille aamulla ja sen jälkeen oli pakko ottaa päikkärit. Skypettelin Suomeen muutaman tunnin, ennen kun hain pojat takas kotiin. Tehtiin hampurilaisia pojan kanssa ja oli kyllä hauskaa. Illalla lähdin vielä lenkille ja kuuntelemaan JukkaPoikaa.

Perjantaina oli poikien viiminen leiripäivä, kuskasin aamulla heidät taas leirille. Kävin kaupassa ostamassa maitoa, jotta pystyin tekemään itelleni aamupalaa. Oon ihan hurahtanut peanutbutter smoothieen! Yks banaani, muutama jääpala, lasillinen maitoa ja PEANUTBUTTERIA ja blenderiin, maailman paras aamupala ja nälkä pysyy poissa monta tuntia. Illalla menin nukkumaan aika aikasin ja kattelin telkkaria koneelta.

Lauantaina heitin pojan "kouluun", kävin nopeesti kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdin salille. Salin jälkeen tulin nopeesti kotiin suihkuun, ja hain taas pojan. Me koristeltiin kotia jonkun verran, koska tyttö oli tulossa kotiin ja hänellä oli ollut synttärit. Heti kun tytsy astu ovesta sisään niin tuli sellanen olo, että koti on taas kunnollinen, kyllä se tekee aika paljon kun yksi on kokonaan poissa kaks viikkoa. Hän kertoili tarinoita leiriltä ja purettiin hänen tavaroitaan. Tulin omaan huoneeseen ja mun piti ottaa nopeet skypet ja hetken päästä huomasin, että olin ollut skypessä neljä tuntia. Mua pyydettiin mukaan kun tyttö leikkasi synttärikakkunsa, joten sain maistaa ekaa kertaa kotona tehtyä juustokakkua ja oli kyllä hyvää! Illalla katoin taas koneelta telkkaria, oon koukuttunut sellaseen New Yorkissa kuvattuun sarjaan kun How I Met Your Mother ja se on hyvää treeniä, kun ei oo sanotuksia. Eli katon siis monta jaksoa illassa, niinkun tapana on jos koukuttuu johonkin.

Sunnuntaina mun oli tarkotus mennä salille, mutta Paula soitti ja pyysi mut mukaan White Plainsiin. Kävästiin hakemassa sushit ja mentiin kattomaan leffaan Step Up Revolution, sairaan hyvä leffa, ei voi sanoa muuta. Ne tanssijat on ihan uskomattomia, vaikkakin sen juonen tietää jo ensi minuuteilta lähtien. Päätettiin ottaa auto alle ja lähteä biitsille. Ilman GPS:ssää, vaan kaks suomalaista suuntavaistoa ja todella huono karttakirja. JA mehän löydettiin biitsille, ilma ei kyllä ollut mikään maailman paras, hengailtiin hetki siellä ja päätettiin, että kun on lämpimämpi ilma tullaan koko päiväksi. Kotiin päin kun lähdettiin, ajeltiin vähän siellä sun täällä, ennen kun hoksasin, että mähän tiedän missä ollaan ja osasin kotiin. Tuli aika hyvä mieli, oltiin kuitenkin aika kaukana.

Oon ollut nyt vähän huono blogin kirjottaja, aina kun oon koneella, oon melkein skypessä ja nyt se, että lapset on aika paljon kotona vie mun vapaa-aikaa JA mun lisääntynyt kuntoilu tietysti ;) Mutta lupaan, että skarppaan ja kirjottelen viime viikon mahdollisimman pian, että olis vähän helpompi kirjotella kun tulee reaaliajassa! Terkkuja kaikille! :)

Roller coasters

Uppista, taas on aikaa kulunut pikkasen. Eli palaillaan siis viime viikonloppuun....

Lauantaina heräsin kahdeksalta, koska lähdin yhen saksalaisen tytön kanssa, jota en ollut ikinä tavannut, huvipuistoon. Olihan se aluksi vähän hankalaa, kun ikinä et ole toista nähnytkään, että mitä kaikkea siinä puolentoistatunnin ajomatkan aikana voi jutella. Mutta matka meni hyvin ja lepposasti. Yks käännös tehtiin ratkasevassa kohdassa väärin ja jouduttiin kiertämään Bronxin kautta. Tarkistettiin muutaman kerran, että auton ovet on lukossa kun jäätiin liikennevaloihin. Nyt näin ihan ensimmäisen kerran sen oikeen Bronin ja niin, sinne ei tartte enää mennä.

Huvipuisto on tosiaan New Jerseyssä, Six Flags nimeltään. Pikkasen erilainen kuin Särkkis ja Lintsi. Oltiin aika aikasin paikalla, joten ensimmäiseen kahteen laitteeseen ei ollut kuin puolen tunnin jonot. Kävästiin syömässä salaatit ja mentiin kolmanteen laitteeseen, joka olikin sitten vähän pettymys, eniten siellä oli innoissaan ne alle kymmenen vuotiaat. Kävästiin muutamassa vuoristoradassa, kunnes taas syömään. Oli muuten pikkasen ärsyttävää kun yritit ettiä jotain edes hiukan terveellistä, niin ainut oli ceasar salaatti. No, kyllähän sekin hyvää oli, mutta tiedä siitä terveellisyydestä. Päätettiin mennä sellaseen tosi hurjaan vuoristorataan, johon sitten onnellisesti jonotettiin tunti neljäkymmentäviisi minuuttia. Olkapäät alko huutaa jo auringosta, ja muutenkin tuntu siltä, että onko se nyt tän arvosta. Mutta oli se, paras vuoristorata ikinä, ikinä, pidin silmät auki, pidin kädet ylhäällä, se oli ihanaa! Kello oli jo kuusi, kun päästiin ulos tästä vuoristoradasta, joten molemmat hetken istuskelun jälkeen myönsi, että kotiinlähtö tuntuis kaikista kivoimmalta. Kotona olin yhdeksän aikaan, taas pienten kiertelyjen jälkeen. Tosi hauska, mutta tosi väsyttävä päivä.

Sunnuntaina nukuin pitkään ja juttelin facebookissa Suomeen hetken ajan. Yks kaveri kysys, että haluisinko lähteä bbq bileisiin ja minähän lähdin. Oli tosi kivat ja rauhalliset juhlat. Kaikki anto kymmenen dollaria ja sai sitten syödä ja juoda niin paljon kun jaksoi. Ite keskityin juomisen sijasta nautiskelemaan meksikolaisten tekemästä guagamolesta ja niitten tuomista herkuista. Mun seuraava lomamatka suuntautuu Meksikoon, ihan vaan sen ruoan takia, sen oon päättänyt nytte. Käveltiin mun meksikolaisen kaverin kanssa sellanen 45 minsaa kotiin, asutaan ihan samalla kadulla, joten matka meni mukavasti turistessa. Harmi vaan, että olin laittanut mun lempi fläbärit ja niihin tuli reiät pohjiin, joten mun jalat osui maahan, tuntu hiukan ikävältä! :) Menin aikasin nukkumaan, jotta jakso sitten taas painaa duunia.

Aika epätavallinen viikonloppu, ei Nyciä, ei shoppailua, ei biletystä. Ajattelin, että jos koittais ottaa muutaman viikonlopun vähän rauhallisemmin ja vähän kerätä rahaa :)

I don't stalk, I investigate....

Moi,

taas on viikko mennyt nopeesti, vaikka välillä on tuntunut ettei aika kulu mihinkään. Ollaan oltu pojan kanssa kahestaan koko viikko, vaikkakin hänkin on ollut leirillä aina päivisin.

Maanantaina kävin viemässä pojan ja hänen kaverinsa puolen tunnin matkan päähän leirille. Tulin kotiin ja lähdin yhden uuden tuttavuuden kanssa aamupalalle. Juteltiin siinä parin tunnin verran ja oli hauska tutustua, ennen kun mun piti mennä päästämään korjausmiehet sisälle. Päivä meni aika pitkälti Skypessä jutustellessa, ennen kun lähdin taas illalla hakemaan poikia. Pojat tuli molemmat meille yöksi ja touhusin heidän kanssaan illalla hetken. Illalla kun tuli vähän viileempää, kävin heittämässä lenkin.

Tiistaina täällä oli ihan älyttömän kuuma. Ensimmäisen kerran mentiin yli 100F ja nyt ymmärrän, mitä nää on tarkottanut kun ovat sanoneet, että ootas ku päästään sadan asteen yli. Oli kuuuuma. Poika meni suoraan leiriltä kaverin luo yöksi, joten mä olin jo tosi aikasin vapaa. Ulos ei pystynyt menemään ja kaiken lisäksi meiltä meni sähköt, joten tekemistä ei hirveesti ollu. Tulinkin jo kahdeksan aikaa omaan huoneeseen ja menin nukkumaan.

Keskiviikkona heräilin yhdeksän aikaa, hoitelin muutamia asioita. Tapasin yhden uuden kaverin kahdentoista aikaa ja oli kyllä tosi kiva tutustua. Skypettelin mun murujen kanssa myöhemmin päivällä hetken. Iltapäivällä hain pojat leiriltä, jonka jälkeen he tulivat meille hengailemaan ja touhuiltiin yhessä kaikkea. Heiteltiin vesi-ilmapalloja toistemme päälle ja tällasta viilentävää toimintaa. Tein meille dinneriksi hampurilaisia ja siivoilin lasten huoneita kun pojat pelas pleikkaria. Illalla oli sen verran viileetä jo, että sain käytyä lenkillä. Jukka Pojan levy on just loistavan mittanen, saan kuunneltua sen kokonaan ja tulee ihan loistava fiilis siitä musiikista samalla ku lenkkeilee.

Torstaina heitin molemmat pojat leirille taas, jonka jälkeen tulin kotiin ja koneelle. Tein siinä pyykkejä ja juttelin kotiin Facebookin kautta. Ulkona sato kaatamalla, joten ei kauheesti kiinnostanut lähtee mihinkään. Iltapäivällä kävin kaupungista hakemassa sushia ja herkuttelin sitä. Sushi on oikeesti sellanen ruoka ettei siihen vaan kyllästy, varsinkin kun sitä saa niin monena erilaisena versiona. NAMNAM. Illalla pojalla oli harkat ja ilta menikin taas aika pitkälti autolla ajaessa ja ruokaa tehdessä.

Perjantaina satoi taas kun vein pojat leirille ja tulin taas kotiin kun satoi kaatamalla ihanasti. Siivoilin melkein koko päivän, koska meille oli tulossa vieras viikonlopuksi. Vaihdoin lasten lakanat ja pesin muutenkin pyykkiä. Siivosin oman huoneen, joka tällä hetkellä on kyllä kauhee kaaos taas. Illalla tosiaan istuskeltiin olkkarissa, kun tää täti Vegasista tuli kylään. Rauhallinen perjantai-ilta siis. Lenkille kuitenkin raahasin itseni.

Koko viikko meni jotenkin sumussa, aika erilaista kun tyttö on poissa ja poika pitkät päivät leirillä. Kohta on jo elokuu, aika menee liian nopeesti. Onneksi viikonloppusin kerkeää tekemään kaikkea kivaa!

:)

Moikkamoimoi..

Perjantaina, kun heräilin kahdentoista aikaa, sain heti seuraa Suomesta whatsapissa ja siinä vierähtikin muutama tunti jutellessa, ennen kun tajusin, että mulla on jäätävä nälkä. Menin alas ja lapset tuli heti taas halailemaan ja tuli kyllä hyvä mieli! Olin kokoajan vähän kahden vaiheilla, että jäänkö kotiin vai lähdenkö Cityyn.. En olis uskonut, mutta mulla oli/on vieläkin kauhea jetlag. Viiden aikaa illalla oon tosi väsynyt ja herään yöllä neljän aikaa, enkä saa kunnolla unta enää loppu yöstä. Juttelin Johannan kanssa facebookissa ja hän houkutteli mua thaikkuruoalla Cityyn. Joten mä siis lähdin ja mentiin dinnerille. Hyvää ruokaa oli, sushi silti kyllä voittaa tämänkin. Jäätiin hetkeksi istuskelemaan ja kattelemaan ihmisiä ja jutustelemaan. Mun ihana väsymys pakotti mut lähtemään aikasin kotiin, vaikka perjantai-ilta olikin.

Lauantaina nukuin kymmeneen, jonka jälkeen mun piti tyhjentää mun matkalaukku, mutta jumiuduin kolmeks tunniksi kännykkä käteen! Paula tuli hakemaan mut yhden jälkeen ja mentiin White Plainsin ostarille pyörähtämään, mitään ei tullu ostettua. Vähän rahat tiukilla ja koska ollut kaks palkatonta viikkoa, pitää yrittää elää niukasti. Käytiin syömässä lunchiksi SUSHIA, onko mahdollista saada yliannostus sushista? Jonka jälkeen mentiin Paulalle hieman nautiskelemaan ilolientä. Fiilis oli hyvä ja lähdettiin Cityyn, mutta missattiin yksi juna ja mun perkeleen väsymys alko tulla taas pintaan. Kävästiin hakemassa salaatit mun vakkaripaikasta ja mentiin Bryant Parkiin syömään ne. Siinä vienosti ehdotin Paulalle, että lähdetäänkö kotiin, oon liian väsynyt, eikä oo yhtään bilefiilis. Kaiken lisäksi olin lupautunut olemaan sunnuntaina töissä, joten tiesin, että kunnon biletys ei onnistu kuitenkaan. Onneks Paula oli ihanan ymmärtäväinen ja ehkä hieman kanssa väsynyt, joten olin kotona jo ennen kahtatoista.

Sunnuntaina tosiaan piti olla vapaa, mutta mua tarvittiinkin yhtäkkiä.... Heräilin yhdeksältä, lähetin Suomeen ehkä muutaman tekstarin, ja menin tekemään pojalle aamupalaa. Heitin pojan kurssille kymmeneksi, autoin tyttöä pakkaamaan leiriä varten, johon hän lähti kahdeksi viikoksi ja hain pojan. Oltiin pojan kanssa tosiaan kaksistaan ja syötiin lounasta kotosalla. Lähettiin minigolffaamaan iltapäivällä ja oli tosi hauskaa kyllä! Poika tietysti voitti mut, mutta ei haitannut. Oli ihan älyttömän lämmin, joten ostettiin mehujäät, jotka joutui syömään ylösalasin, koska muuten se olis kerennyt sulaa, ennen kun siitä sai mitään. Kun tultiin kotiin, tehtiin vesi-ilmapalloja, joista tietysti isoin hajosi keskelle keittiötä. Naurun ja paniikin keskellä saatiin lattia kuivaksi ja meillä oli ihan älyttömän hauskaa. Ulkona alkoi kauheat myrskyt ja me mentiin pelailemaan pleikkaria alakertaan, okei poika pelasi ja mä katsoin vierestä. Vanhemmat tuli kotiin joskus seittemän aikaa ja ilma oli parantunut sen verran, että päätin lähteä vielä lenkille. JukkaPoika korviin ja menoksi. Vaikka ensin olinkin vähän ärsyyntynyt, että jouduin työskentelemään sunnuntaina, meillä oli ihan huippu päivä, eikä mulla mennyt hermot kertaakaan! :)

Suomi part 2.

Moikkamoi,

Viiminen Suomi postaus vielä ja sitten päästään takas Jenkkeihin!

Maanantaina siis heräilin Hannalta yhdentoista aikaa, kaheltatoista istuin bussissa menossa takasin Raumalle. Äiti tuli hakemaan ja vei mut suoraan mummun ruokapadoille. Mummulta menin Juttan sänkyyn makoilemaan X-asentoon ja käymään läpi koko viikonlopun sekoilut. Onneks Juttalla oli suklaata ja sipsejä niin aika kulu mukavasti. Sellaset kolmisen tuntia jaksettiin jauhaa, ennen ku oli pakko lähteä kävelylle (mäkkiin). Menin mummulle yöksi, joten ei ollut Juttan sohvalta pitkä matka kerros alas päin.

Tiistaina käväsin Assin kanssa nopeella kahvilla, ennen kun menin Rivieraan ja näin Sannan, joka siis oli mun työkaveri kyseisessä ravintolassa. Kuulin ehkä maailman parhaan uutisen ja meillä riittikin juteltavaa (=juoruttavaa) muutenkin. Halisin kaikki työkaverit vielä viimisen kerran, ennen kun lähdin. Se tässä aupairin työssä on niin erilaista, ettei oo työkavereita. Niitä on oikeesti ikävä, kun niiden kanssa viettää kuitenkin suurimman osan ajasta normaalisti. Menin hengailemaan vielä mun lemppari sisarusten kanssa koko illaksi. Ihan tuntuu, kun Anniina olis munkin pikkusisko ja Janne nyt on muuten mun lemppari hah. Katottiin liian monta jaksoa The King of the Queensia ja hassuteltiin koko ilta. Yhdeksän jälkeen menin hetkeks juttelemaan mummun kanssa ja makoilemaan sen sänkyyn (joka on muuten oikeesti mun sänky), ennen kun Jutta pääsi töistä ja menin sen sohvalle makoilemaan. Nyt tuntuu siltä, että en oo tehny muuta kun makoillut Suomessa. Mutta olin lomalla!! :)

Keskiviikkona äiti tuli aamulla halailemaan mua, ai että olin ilonen aamulla kun joku tuli heittämään hyvää läppää, just ku olin herännyt.... No ei, äiti on kiva ja ymmärrän, että hänellä oli ollut ikävä, mutta aamu ei oo mun paras aika päivästä. Käväsin halimassa Fiaa nopeesti, ja tulin takas mummun herkkuruokapadoille viimisen kerran. Vaikka se ihan perus ruokaa onkin, se vaan maistuu niin hyvältä! Kävin halimassa Jannen ja Anniinan vielä viimisen kerran, aika menee kyllä nopeesti, mutta ne on vaan niin tärkeitä. Jutta tuli ihan mua varten käymään kotona, jotta sain halia hänetkin. Mummu ja Äiti oli niin söpöjä kun molemmat yritti esittää tosi ilosta, vaikka vedet oli silmissä, kun Iskä tuli hakemaan mua. Ajeltiin siinä Hyvinkäälle kuunnellen Robinin Frontside Ollieta ja Iskän laulaessa sitä. Mitä täällä on tapahtunu, kun se osaa ne sanat ulkoa, kysyn vaan! Mua oli vastassa mun pikku söpöliinit ja sainkin mennä aika vauhdikkaasti mun poikien kanssa koko illan, ei sillä meillä oli tosi kivaa ja tykkään niistä ihan hurjasti, mutta oon tottunut vähän rauhallisempaan menoon.

Torstaina heräilin ennen yhdeksää, iskä oli tehnyt mulle aamupalan valmiiksi. Kävästiin kaupan kautta ostamassa viimiset suklaat ja ruisleivät ennen kun lähdettiin ajamaan kentälle. Olin ollut taas kerran vähän Hulda Huoleton ja luulin, että mun lento lähtee kahdeksalta aamulla. No sehän lähti kahdelta päivällä. Iskä oli jo kerennyt sopimaan työjuttuja, joten oma vika pikku sika, jouduin hengailemaan kentällä kymmenestä lähtien... Onneks mulla oli kiva tekstailu kaveri melkein kokoajan, joten en ollu yksinäinen. Ostin myös Hunger Games kirjan, suomeksi kylläkin, enkä enää ihmettele, miks ihmiset on puhunut siitä niin paljon. Se on loistava kirja!! Kävin ostamassa Marimekosta mun host momille synttärilahjan, joka osottautukin ihan menestykseksi, hän halasi mua kolme kertaa kun tykkäsi siitä niin paljon! Lento Amsterdamiin meni sitä kirjaa lukiessa yllättävän nopeesti. Amsterdamissa käväsin syömässä jotain ylihinnoteltua salaattia, ennen kun lento NYC:n lähti. Istuin koneen keskellä ja vielä keskellä, inhottavasti siis pitkän lennon. Luin sen kirjan loppuun, yritin kattella leffoja ja olla nukkumatta, että pääsisin heti rytmiin Jenkeissä. Turvatarkastukset ym, meni joutuisasti Amerikan päässä, nappasin siitä lennosta bussin Manhattanille. Olin loistavasti puolisen tuntia ennen mun junaa Grand Centralilla, vaikkei hirveä nälkä ollutkaan, oli pakko hakea sushia! Se on oikeesti parasta täällä, Suomesta sitä ei saa, ja jos saa se on kallista ja aika plaah.. Perhe oli jo kotona kun tulin ja oli kyllä ihana nähdä heidät. Annoin suklaat heti ja sain paljon haleja niitten ansiosta. Olin ihan älyttömän väsynyt, joten kannoin matkalaukut vaan ylös, lähetin Suomeen muutaman tekstarin ja kaaduin sänkyyn.

Oon ilonen, että lähdin Suomeen. Ensinnäkin sain korjattua mun hampaan, toiseks sain vähän selvyyttä omiin ajatuksiini ja ihmissuhteisiin. Mutta koska nainen olen, sain ehkä loppujen lopuksi pääni enemmän sekasin, kun mitä se oli ennen kun lähdin. Näillä mennään ja nyt nautitaan seuraavista kuukausista ja seikkailuista täysillä! :)

RUISROCK

Kyllä, ensimmäistä kertaa olin Ruississa ja voin kertoo, että ei ollut viiminen. Hanna oli luvannut majottaa mut onneksi, joten olin ihan Turun keskustassa, josta oli loistavan lyhyt matka Ruissaloon. Lähdin siis tosiaan jäätävässä darrassa kymmenen jälkeen bussilla Turkuun ja uni maistu bussissa aika hyvin. Hanna oli antanut mulle avaimen torstaina, joten käppäilin siitä hänen kämpille ja hengailin hetken yksin. Äiti oli pakannut mulle nuudelit mukaan, jotka siinä keittelin ja laittelin Ruissipullot valmiiksi. Saatiin kyyti Fian äidiltä Ruissin porteille. Meitä oli viishenkinen porukka, mutta Fian ja Heidin kanssa oltiin periaatteessa yhdessä. Ensimmäinen keikka oli Palefacen ja vaikken häneltä montaa biisiä tiedäkkään, oli ihan super hyvä keikka.

Darras

 Fia ja Paleface

Oltiin vahingossa kaikkien kanssa pinkit topit päällä, ryhmä rämä <3

Siitä jatkettiin rantalavalle pienten mutkien kautta. Nähtiin muita raumalaisia ja jäätiin suustamme kiinni pariksi tunniksi. Mä näin mun Noorankin, kahdeksan kuukauden jälkeen!!!! PMMP:n keikalle mentiin ehkä hiukan myöhässä, mutta saatiin ihan jees paikat ja oli ihan sairaan hyvä keikka. KUNNES yhdelle tuli hiukan huono-olo ja päätettiin liikkuu kauemmas. Joku kävi heittämässä pikku purjot ja jonka jälkeen kuuntelemaan keikkaa, ei edes nähty lavalle mut PMMP veti kyllä hyvin. Lähdettiin Heidin kanssa pienelle reissulle ja kattomaan Chisun keikkaa. Tapasin tällä meijän matkalla ehkä maailman mukavimman pojan, joka otti mun numeron ja lupas soitella. Chisu oli ihan mieletön livenä. Me ei oltu ajateltu, että sitä nestettä menee päivän aikana niin runsaasti, joten tunnelma alko vähän laskee ja tää yks huono-olonen sankari halus kotiin, joten lähdettiin jo ennen kahtatoista. Onneks saatiin kyyti keskustaan, jossa mä kömmin Hannan viereen nukkumaan.

Noora <3

Hyvä duuni Laura, otin kuvan aikataulusta, mutta mikä lava on mikäki???

MÄÄ OLE ILONE

Sunnuntaina heräiltiin kymmenen aikaa, olo oli melko hyvä. Hoidettiin muutamat asiat, jonka jälkeen käytiin kaupassa hakemassa hiukan ilolientä. Muutamat Hannan kaverit tuli Hannalle ja meijän päivä sai alkaa siinä yhden aikaa. Yritin kuunnella Jukka Pojan levyä, koska se oli se yks tärkein kenet halusin nähdä. Kahden aikaa saatiin taas kyyti Ruissin porteille. Just ku tultiin siihen porteille, alko sataa kaatamalla, valehtelematta. Onneks me oltiin valmistauduttu ja otettu eräjorma sadeviitat mukaan, joten ei kastuttu. Siinä hyvässä seurassa (=Hannan kaverit.. haha) lähdettiin alueelle. Olin sopinut näkeväni mun kaverit ja sen pojan, jonka tapasin, myöhemmin illalla. Mutta sattumalta tapasin kaikki melkein samantien, kun tulin alueelle. Mikä tuuri, yleensä kun siellä yritti etsiä jotain ihmistä, se ei onnistunu, mutta sitten sattumalta totta kai..

 Eräjormat

 Converse <3

Mentiin siitä kattomaan Jukka Pojan keikka loppuun ja se mies on niiin ihana, ne biisit on aivan loistavia. Keikan jälkeen haluttiin käydä katsastamassa Ruissin juomatarjoilut. Mun söpö uus kaveri tuli moikkaamaan mua ja vahingossa jätin tytöt ja lähdin hänen kanssaan kattomaan kaks keikkaa. Bändeistä en tiennyt mitään, en ollut nimiäkään koskaan kuullut, mutta fiilis ja tunnelma oli loistavat, eikä seurakaan hirveän huonoa ollut, joten hauskaa oli. Löysin Fian taas sattumalta just ennen Snopp Doggin keikkaa, haettiin nopeet drinksut ja mentiin kuuntelee sitä kohokohtaa. Kylmät väreet menee vieläkin, kun miettii sitä keikkaa. Se oli oikeesti niin uskomaton. Kaikki laulo, tanssi ja nauro koko sen keikan läpi! Se äijä on oikeest mahtava, eikä ne tanssijatytötkään kovin huonoja ollut. Meillä oli ihan loistava paikka, oltiin melko edessä ja sellasen kivan lätäkön vieressä, joten nähtiin ihan super hyvin. Ainut vaan, että koko kroppa oli sen jälkeen ihan kuranen, mutta hei eiks se kuulu siihen festarielämään :)

Snoooop Dogg, young, wild and free

Sain vähän ns. väärää informaatiota ja hätäännyin erään ihmisen puolesta ja tästähän saatiin kunnon riita aikaseksi, millanen juhlailta se olis, jossei pientä draamaakin saatais joukkoon? ;) No, onneks mun fiiliksen pelasti jo melkein prinssiksi muodostunut uus tuttavuus, joka sai mut taas hyvälle tuulelle ja nauramaan. Päädyin jatkoille hänen porukkansa kanssa, lähdettiin kuitenkin kuuden aikaan kohti rautatieasemaa, kun eräs lähti töihin. Mä hyvänä Turun tuntijana lupasin auttaa... Joopajoo, onneks oli Google Maps. Siitä kävelin suht ilosena tyttönä Hannalle, jonka viereen oli mukava mennä pötköttämään.

Oon ottanut Ruissin aikana kolkyt videota ja kattelin ne tänään, kun sain ne koneelle. En kestä, mulla on ollut niin hauskaa, mulla oli parasta seuraa ja ne esiintyjät oli ihan mahtavia. Olispa jo ens kesä, että pääsisin uudestaan!

Suomi part 1.

Heissan..

Mähän siis olin fiksu tyttö ja lähdin Suomeen lomalle. Aika moni ihmetteli ja naureskeli mulle, et miks meen kotiin lomalle, mutta mä nyt oon vähän tällanen. Äiti ja iskä oli tietysti innoissaan kun kerroin niille. Yks syy tosiaan, miks mun oli niin sanotusti pakko tulla, ja mikä oli se viiminen tekijä, oli mun hammas. Amerikassahan hammaslääkäri on sairaan kallista, ihan jotkut normijututkin. Mullahan oli tietysti sellanen nuppineulan pään kokonen reikä hampaassa, josta lohkeili pikku paloja säännöllisesti. Ja sehän ei sattunut yhtään, joten olin jo varma, että koko paska on kuollut ja saan tekohampaan jnejne..

Tulin tosiaan 2.7 maanantaina Helsinki-Vantaan kentälle iltapäivällä ja iskä oli vastasssa omaa ihanaa (ja lihavaa...haha) tytärtään. Siitä ajeltiin Hyvinkäälle muutaman kaupan kautta. Haetiin vähän Fazeria ja suomalaisia mansikoita. Sisko tuli poikineen moikkaamaan mua ja oli ehkä maailman kivointa nähdä mun pienet söpöliinit! :) Koko ilta meni pelaillessa ja tuliaisia kattellessa ja ehkä vähän syödessä suomalaisia herkkuja. Sain ihanan pojan mun viereen nukkuun ja kerroin iltasadun, mutta olin vähän huono tarinatäti kun nukahdin kesken sadun...

Tiistaina halailin pojat ja siskon ja lähdettiin ajelemaan Raumalle, jossa heti tietty äitin luokse. Mikään ei ollut muuttunut, samat naapurinmiehet siellä heitti hyvää läppää ja äiti "jankutti" samoista asioista heti ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Olin jo suunnitellut mun päivän ja halusin lähteä heti Rivieraan syömään ja aaaaah se salaatti on maailman parasta. Okei ei pitsassakaan mitään vikaa ollut, mutta pitsaa on saanut Jenkeistä vähän liikaakin, ei tietty Crudon voittanutta. Töissäkin kaikki oli ihanasti ennallaan ja sain halit heti duunikavereilta ja pomolta. Iskä lähti siitä takasin kotiin ja me käytiin ostamassa mulle uudet housut, samalla moikkasin Fian, kun toinen raato töissä. Ehkä maailman parasta yllättää toinen ja nähdä se ilonen ilme! Me mentiin äitin kanssa moikkaamaan mummua. Oli ehkä maailman oudointa, kun sille ei tarvinnut enää huutaa (uus kuulolaite) ja se kuulee jos mutisee jotain vastaan sen höpötyksille! Oli jotenkin hassua, että siinä heti seuraava ovi olis ollut mun kämpän ovi, mutta nyt siellä asuu joku muu ja mä majailin äitillä..

Illalla menin käymään Jannella ja olin superia nähdä sellasen reilun seittemän kuukauden jälkeen mun paras kaveri! Hengailtiin muutaman tuntia ja vaihdettiin kuulumiset ja ehkä saatiin jo muutamat kinat aikaseksi, ei ainakaan ollu vieraskoreutta. Illalla mun oli pakko mennä makoilemaan mun vaimon luokse ja siellä aika hurahti niin nopeesti, että olin äitillä vasta yhden aikaan yöllä takasin.

 Mun äiti tuli mun kans hammaslääkärii..

Keskiviikkona  mulla oli se aaah niin ihana hammaslääkäri iltapäivällä. Kerroin sille hammaslääkärille mun viime kerrasta, jollon sain pienen paniikin. Mutta oli ihan sairaan ihana nainen ja hän jutteli mulle kaikkea kivaa ja oli tosi kannustava. Ilman piikkiä saatiin porattua ja kun ei muita reikiä löytynyt, sain äitiltä "luvan" lähteä Ruissiin. Mun äiti oli ihanasti varannut mulle toisen hammaslääkäri ajan maanantai AAMUKSI kello yhdeksän. Kävin siis hakemassa Ruissiliput ja kävin moikkaamassa Riittaa hänen työpaikallaan. Illalla mentiin äidin kanssa perhetuttuja moikkaamaan, mutta siellä olikin meitä vastassa vaan Sirkka ja koiruliini. Kiva oli heitäkin nähdä ja vaihtaa niitä kuulumisia. Illalla taisin mennä taas Juttalle hengailemaan ja juoruilemaan.

 :D mää ja mun uus tukka

Torstaina lähettiin Jannen kanssa Turkkussee tekemää mulle uus tukka ja moikkaamaan Hannaa. Ajettiin tosiaan Myllyyn, missä Hanna laitto mun tukan kuntoon. Ja tuli just eikä melkei loistava tukka :) Kävästiin syömässä siinä Myllyn Taco paikassa, mutta ei kyllä ollu niin hyvää mihin oon tottunut. Ajeltiin takas Raumalle ja oltiinki kotosalla melko aikasin ennen kolmea. Hetken siinä hengailtiin, kunnes mä menin kotiin viihdyttämään äitiä. Muistaakseni torstai-iltana menin hengailmaan Fialle ja syömään Makuunikarkkeja, namnam!

Siin hän on hienonas menos Poroholmaa <3

Perjantaina nukuin sika pitkään, mulla ei periaatteessa ollut jetlagia, mutta olin kokoajan jotenkin tosi väsynyt, vaikka sain nukuttuakin ihan normaalit yöunet. Käytiin mummulla syömässä ja siitä menin Jannelle moikkaamaan ihanaa Anniinaa. Ainut kerta kun tuli vähän itku silmään, kun näin Suomessa jonkun. Toinen oli niin iso tyttö, mutta silti se mun oma sama vauva! Käytiin hakemassa Hesestä ruokaa nälkäselle leiriläiselle ja hengailtiin muutama tunti, ennen ku mä lähdin äitille ja pakkaamaan Ruissia varten. Siinä pienen lepotauon jälkeen pistin itteni valmiiksi, äiti heitti mut Rivieralle ja lähdettiin Juttan kanssa Poroholmaan yksille. (+15 yksiä...). Oli ihan sairaan ihana ilma, oli kiva nähdä tuttuja, ja sain suostuteltua yhden kaverin tulemaan moikkaamaankin mua. Tarkotus oli lähteä baariin ja sain jo kyydinkin, mutta jotenkin ajeltiin muutama tunti ja käytiin nautiskelemassa Suomen kesästä ja hyttysistä meren rannalla. Kotona olin sitten loistavasti neljän aikaa, kun herätys oli yhdeksältä. Näitä lisää Laura...

Laitoin nää kuvat tähän ja kun luin tän postauksen esikatseluna ni haha, järkyttäviä, mutta muita ei oo, joten nää saa kelvata! :)

Kuka muka taputtaa sillo ku ollaa ländätty

Moikkamoi,

Tosiaan kaks viikkoa on mennyt ihan siivillä, mun oli tarkotus postailla Suomestakin, mutta ei se vissiin onnistunukkaan...

Tosiaan edellisviikon perjantaina olin töissä ja vielä Amerikassa. Tein koko päivän ihan hulluna töitä, koska olin itekkin pääsemässä lomalle niin halusin kaiken olevan valmiina ja näyttävän kivalta. Pesin pyykkejä, vaihdoin lakanoita, siivosin, siivosin, siivosin.. pakkasin. Lasten kanssa touhuilin välillä jotain, annoin itelleni aina hetken hengähdystauon, ennen kun jatkoin taas.

Lauantaina heräsin yhdeksältä ja vein tytön peliin, jonka jälkeen autoin vanhempia pakkaamisessa ja pakkailin omia tavaroitani samalla. Perhe lähti yhden aikaan, jonka jälkeen mä menin suoraan Natalielle, käytiin hoitamassa hänen muutamia viimisiä juttuja ja hengailtiin hetki hänen luonaan. Pienet itkukohtaukset järjestettiin siinä kun olin lähdössä, mutta yllättävän helpolla päästiin...

Illala ruotsalainen Anna tuli mun luo ja mietittiin sitä, miten nopeesti puoli vuotta on mennyt ja millaset fiilikset on tällä hetkellä. Hiukan ehkä valkkarin siivittämää keskustelua oli, mutta sehän on aina plussaa! :) Lähdettiin Cityyn kymmeneltä ja tavattiin Annan muutama ruotsalainen kaveri, jotka sitten tulivat meidän kanssa clubille. Oli tosi kivaa ja oli hauskaa juhlia ekaa kertaa Annan kanssa. Vaihdettiin clubia taas promoottorin mukana ja ilta oli kyllä aivan loistava! Clubin ulkopuolella tavattiin hauskoja ihmisiä ja jäätiin juttelemaan varmaan tunniksi heidän kanssaan. Yhdet aussipojat lähti saattamaan meitä sen 40 korttelia ja olikin ihan hauskaa jutella heidän kanssaan. Aluksi kyllä jouduin kyllä pyytämään heitä toistamaan kaikki lauseet, koska se aksentti on niiiiin outo. Kotona oltiin puol seiskan aikaa, jollon olikin jo ihan valosaa ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään..

Sunnuntaina pitikin herätä ihanasti jo yheltätoista suihkuun ja tarkistamaan, että kaikki tavarat tosiaan on mukana. Siivoilin vielä keittiöstä meidän eiliset jäljet ja ennen yhtä lähdin mun laukkujen kanssa kohti juna-asemaa. Onneks sain vähän apua asemalla, olisin muuten ollut niin pulassa! Kävelin Grand Centralilta muutaman korttelin bussipysäkille, josta lentokenttäbussit lähtee. Istuin bussissa kroatialaisen miehen vieressä ja oli hauskaa jutella kaikesta hänen kanssaan, hän on asunut Amerikassa jo kuus vuotta, niin oli vähän enemmän kokemuksia ja sain hyviä vinkkejä, missä kannattais käydä. Lentokentällä sain hyvin apua kun käytin olen yksinäinen tyttö Suomesta ilmettä.

Sain ihan huippu hyvän paikan, hätäuloskäynnin kohdalta ja vielä ikkunapaikka. Mun vieressä istu joku nainen, joka ei osannut yhtään englantia, joten ei ollut vaaraa small talkille. Onhan se ihan kiva jutellakin lennoilla, mutta jos joudut sen kahdeksan tuntia kuuntelemaan ja keksimään juteltavaa ni se ei oo kivaa. Varsinkin kun mulla oli sellaset pienet univelat kuitenkin edellisestä yöstä. Tää nainen oli kuitenkin ihan sairaan ihana. Koneestahan saa ne huovat, mä pistin toisen jalkojen päälle ja makoilin sen edessä olevan pöydän päällä, no mun selkähän tuli ihan paljaaksi niin yritin nykiä mun paitaa alas niin tää nainen laittoi oman peittonsa mun selän päälle. Ja aina kun liikuin niin hän korjasi sen peiton kunnolla, söpöä!!

Matka meni siis ihan suht nopeesti nukkuessa ja Amsterdamissa aika meni kanssa ihan ok nopeesti, Amsterdamista Suomeen lento oli tosiaan sen muutaman tunnin, mutta aloin jo kuulla suomen kieltä.... Kun pääsin koneeseen, laitoin tyynyn niskaan, silmälaput silmille enkä liikkunut. Yhtäkkiä heräsin siihen kun mun vieressä oleva kiinalainen mies tulee takasin vessasta ja hyppää mun jalkojen yli. Eli se oli jo kerran mennyt mun jalkojen yli vessaan, mutta en ollut herännyt. Ai että oon ollut mukava kanssa matkustaja. Laukku tuli melkein ensimmäisenä ja siellä mun hymyilevä isi oli mua vastassa!! :))

Kirjottelen koko Suomen reissun vaikka yhteen postaukseen. Sen voin sanoo, että kivaa on ollut, toisaalta en haluis lähtee takas, olis ollu muutama kiva kortti täällä käännettävänä, mutta tiedän, että Jenkeissä on niitä enemmän ja siellä elämä on tällä hetkellä loistavaa!

Nyt meen nukkumaan, että jaksan matkustaa.......ostan myös korvatulpat huomenna :D