Myrskyn jälkeen on poutasää..

Moikkamoi!!

Mua ihan hävettää tää mun laiskuus tän blogin kanssa!! Nyt teen tällasen kolmen viikon päivityksen, että pääsen realiajassa kirjottaa tänne.

Eli viikonloppuja:

-kävin Bostonissa moikkaamassa suomalaista Annaa pari päivää
-Coney Islandilla etelä-amerikkalaisten kanssa
-fiilistelya ja turistina olemista aah niin rakkaassa Cityssä
-hengailua Bryan Parkissa lounasta syöden
-tapasin vihdoin monen kuukauden jälkeen ruotsalaisen Annan ja vietin hänen kanssaa koko päivän
-Paulan kanssa kunnon raivokännit ja siitä selviytyminen
-vasemman jalan paskaksi pistäminen kyseisenä iltana
-tornado, jota karkuun juostiin kellariin koko perheen kanssa
-sen jälkeinen maailman paras meksikolainen ruoka ja kahden tunnin sulattelu lenkki meksikolaisessa seurassa

Arkipäivinä:

-sitä herätyskellon vihaamista aamusin
-lasten herätystä ja aamupalan tekoa
-kamppailua ittensä kanssa mennäkkö salille vai nukkumaan (sali voittaa 85%)
-se nautinto kun jääkin nukkumaan
-se nautino kun tajuaa lähteneensä salille
-skypetystä
-SIIVOAMISTA, siivoamista ja siivoamista
-autolla ajoa
-ruoan tekemistä
-liian paljon videoita youtubest ja liian vähän niitä tärkeitä juttuja tehtynä koneella
-suunnittelua mun loppuajalle täällä
-lasten kanssa hauskanpitoa ja välillä tappelua
-matikan tehtäviä enkuksi


Eli kaikennäköstä on tullut tehtyä, mutta ei kuitenkaan mitään! Arkea ja sitte niitä viikonloppuja, jollon pitäis ns. tehdä jotain mutta haluu vaan rentoutua ja imeä sen NYC:n ilmapiirin sisäänsä, että muistais sen kun sinne ei enää junalla pääse.

Kirjottelen tätä perjantai-iltana, oottelen et voin hakea tytön kaveriltaan ja oon sika väsynyt, mutta lupasin kuskata tänään häntä. Tää viikko on ollut jotenkin tosi hankala. En tiedä johtuuko se siitä viikonloppusesta juhlimisesta ja jäätävästä darrasta minkä itelleni aiheutin vai jostain muusta. Tää perhe on ihana, mulla ei oo mitään ongelmia näiden kanssa, mutta ei vaan jaksa! Yksinkertasesti alkaa tulla korvista ulos au pairius. Haluisin päästä ns oikeihin töihin ja saada kunnon palkkaa ja elää sitä omaa elämää. Oon maailman ilosin, että oon täällä mut samalla en malta oottaa, että pääsen Suomeen.

Toinen on ehkä tää mun jalka, ei mitään vakavaa, jalkapöytä vaan ei oikeen toimi ja se harmittaa ku menee salille, joka on iltasin mun ainut rentoutumispaikka (MITÄ, sanoinko oikeesti noi, minä.. hahah).

Nyt tän ja eilisen oon ollut paremmalla tuulella, eilen sain avautuu skypessä ja tänään kun katoin postin niin mulle oli lähetetty BISSBISS lakuja :) Rakas iskänihän ei tiedä, mikä on bissbiss laku, mutta onneksi joku muu tietää. Sain nyt sen verran lakuja, mitä mulla on viikkoja jäljellä ja mukana tuli lappu, että jos syön yhden lakun viikossa niin se on vähän kuin joulukalenteri, nauroin ehkä hiukan! Piristi päivää.. Myös se, että mulle jäätiin kiinni mun blogin lukemisesta sai mut hyvälle tuulelle ja se, että mulla on toivottavasti EHKÄ seuraa (melkein jopa mistä valita) mun viimiseksi kuukaudeksi tänne Suomesta! Mikä oliskaan parempaa kun viettää mun viimiset viikot Kalifornian rannalla makoillen ihanan ystävän kanssa?? :)

Myöskin se, että melkein varasin lennot Itävaltaan ja Miamiin saa mut hyvälle tuulelle ja nyt ihmettelenkin, miten olin niiiiiin surullinen alkuviikosta. Kummasti ne mielialat vaihtuu täällä. Olin myöskin kiva täti kun laitoin mun lemppari poitsulle legoja postissa ja aiheutin taas pahennusta niissä postimiehissä kun tulin tyhmien kysymyksieni kanssa! JA kaiken lisäksi, miten mä edes pystyin olemaan huonolla tuulella...nyt muistin: MUSTA TULI KUMMITÄTI <3 Perhetuttu sai tytön ja mullehan suotiin kunnia! Okei nyt hymyilen tyhmästi täällä... säälittävää hahah!

Nyt lähen hakemaan tota tyttöä ja LUPAAN, että jatkan blogin päivitystä paremmin :)

Tähän loppuun vielä biisi, jonka sanat on niin totta ja joka on soinu tänään ja eilen radiossa taukoomatta. Okei oon ehkä ihan vähän myös rakastunut näihin poikiin, haittaaks vaikka ne on 19 vuotiaita?

Live While We're Young

Suukkoja kaikille kivoille, laittakaa kommentteja (varsinkin te sala stalkkerit ;) )