Edellis viikonloppuna mulla oli ihan täydellinen viikonloppu. Lauantai aamulla lähdin Cityyn yhdentoista aikaa ja sain Harlemin kohdalla päähänpistoksen, että jään jo siellä pois. En oikeen oo koskaan käynyt kunnolla Harlemissa ja se on kuitenkin iso alue Cityä, joten pakkohan se oli katsastaa. Rakastuin Harlemiin, kaikki ihmiset hymyili ja huus kadun toiselta puolelta kehuja. Yritin olla mahdollisimman newyorker, ehkä sellanen ihan pienehkö pelko persuksissa siellä Harlemin kaduilla, kun olin tosiaan ainut valkoihonen suurimmaksi osaksi.
Kävelin Central Parkin ihan pohjoiseen osaan, jossa päätin lähteä Manhattanin länsi puolelle. Kävin hakemassa bagelin, parhaan ikinä. Sellanen vähän raaka ja voita päällä ja mmm! Sitä oikeeta New Yorkia tuli nähtyä ja voin kertoo, että rakastun päivä päivältä enemmän tähän kaupunkiin. Oon siis löytänyt elämäni rakkauden. Tulee aika kalliiksi tää meidän suhde pidemmän päälle kun ainoastaan mä voin lentää toisen luo ;) Menin tosiaan Upper West Sidelle, se on sellanen kiva alue, jossa asuu normaaleja ihmisiä, tietty ne kämpät on kalliita, mutta siis kuitenkin normaaleilla ihmisilläkin on varaa asua siellä. Hain itelleni frozen yogurtin mansikoilla ja lähdin kävelee alaspäin.
86th Streetin kohdalla Petra soitti, että hän haluis sittenkin olla itä puolella Manhattania, no mähän lähdin sitten Central Parkin läpi kävelemään takas sinne itäpuolelle. Käveltiin Upper East Sidella sitten ylös ja alas ettien ensin Starbucksia ja sen jälkeen mulle sushipaikkaa. Söin maailman parasta sushia!! Vaikka se marketti sushikin on hyvää niin nyt ymmärrän, mitä se oikee sushi on. Petra ei innostunut suhsista, joten käytiin hakemassa hänelle pitsaa. Olisin halunnut ostaa yhden valkosipulileivän sieltä pitsapaikasta, mutta koska yhdellä dollarilla sai VIISI, oli mun pakko ottaa ne kaikki ;) Aiheutin pientä naureskelua kun toistin varmaan kymmenen kertaa siinä tiskillä lauseen DOLLARILLA VIISI???... Joku nuorehko mies sanoi mulle, ota nyt vaan ne viisi, tulee halvemmaksi... Mmm, ja pirun paljon epäterveellisemmäksi myös.
No kun oltiin molemmat kylläsiä niin päätettiin mennä istuskelemaan yhteen pubiin. Tapasin maailman ihanimman rouvan, joka kehu mut maasta taivaisiin ja kerto mulle kaikkea hauskaa. Esim, että jenkkimiehet on mother fuckereita, mutta senhän mä jo tiesin haha, ei vaiskaan. Juotiin yhdet ja päätettiin lähteä käppäilemään alaspäin, mutta sade yllätti meijät muutaman korttelin päässä, joten mentiin kaakaolle. Tavattiin taas aivan ihana mies (joka oli hieman hintihkö..) ja jäätiin juttelemaan hänen kanssaan yli tunniksi. Hän kertoi meille tästä ylirikkaitten amerikkalaisten elämästä ja kertoi mistä meidän pitäis kävellä, että nähtäis ne arvokkaimmat asunnot Upper East Sidellä. No sieltähän me käveltiin tietysti, oli ihanaa yhdentoista aikaa nauttia Nycistä, kun alko jo olla vähän rauhallisempaa ja tihkutti vähäsen. Päätettiin käydä Apple Storessa vielä matkan varrella, ensimmäinen kerta kun oon ollut elektroniikka "ostoksilla" kahdeltatoista yöllä. Otin junan kotiin puol yhdeltä, joten omassa sängyssä olin puol kahden aikaan ja uni maistui!
Yritin tehdä Google Mapsilla sen lenkin mitä kävelin niin tajuutte, että missä oon oikein mennyt, ei ehkä ihan tasan tarkkaan näin kävelty, mutta aika lähelle... Tai siis minä kävelin suurimmaks osaksi..
Sunnuntaina heräsin yhden aikaan ja päätin ottaa kahdelta junan Cityyn. Hain meksikolaista ruokaa, menin Bryant Parkiin istuskelemaan ja syömään. Oli ihan äärettömän lämmin ja sain vielä kesän viimiset rusketusrajat. Siitä käppäilin muutaman korttelin alaspäin ja hain Starbucksista teetä (Suomessa inhosin teetä???) ja lähdin kävelemään pienen mutkan kautta takasin Grand Centralille. Olin Cityssä vaan viitisen tuntia, mutta oli ihana ilma ja oli ihan kiva vaan olla yksin ja ulkona täältä talosta. Grand Centralilla mun viereen istu iso musta mies ja aluksi olin vähän peloissani, mutta hän alkoi jutella mulle ja sen jälkeen puhuttiinkin puolisentoista tuntia taukoomatta. Hän oli kehonrakentaja ja aito newyorkilainen ja oli ihanaa puhua ja kysellä kaikkea. Hän oli tosi kiinnostunut Suomesta ja muutenkin meillä juttu luisti tosi hyvin. Istuttiin junassa vierekkäin ja matka meni älyttömän nopeesti. Tää on just Amerikassa parasta, vaikka olisit yksin, et ikinä tuu olemaan kauan yksin kun ihmiset aina haluu jutella. Varsinkin jos joku kysyy ihan jotain perusasiaa ja kun vastaan, niin mun aksentista huomaa heti, että oon muualta eikä yleensä nää ole kuullut tätä suomalaisten aksenttia, joten he on tosi kiinnostuneita. Kun tulin kotiin, olin ihan älyttömän hyvällä tuulella, mun viikonloppu oli ihan älyttömän ihana. Paljonpaljon kävelyä ja paljon uusien ihmisten kanssa puhumista. En olis yhdeksän kuukautta sitten uskonut, että miten paljon sitä kasvaa ihmisenä, ei vaan se englannin taito, mutta muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti