Suomi part 2.

Moikkamoi,

Viiminen Suomi postaus vielä ja sitten päästään takas Jenkkeihin!

Maanantaina siis heräilin Hannalta yhdentoista aikaa, kaheltatoista istuin bussissa menossa takasin Raumalle. Äiti tuli hakemaan ja vei mut suoraan mummun ruokapadoille. Mummulta menin Juttan sänkyyn makoilemaan X-asentoon ja käymään läpi koko viikonlopun sekoilut. Onneks Juttalla oli suklaata ja sipsejä niin aika kulu mukavasti. Sellaset kolmisen tuntia jaksettiin jauhaa, ennen ku oli pakko lähteä kävelylle (mäkkiin). Menin mummulle yöksi, joten ei ollut Juttan sohvalta pitkä matka kerros alas päin.

Tiistaina käväsin Assin kanssa nopeella kahvilla, ennen kun menin Rivieraan ja näin Sannan, joka siis oli mun työkaveri kyseisessä ravintolassa. Kuulin ehkä maailman parhaan uutisen ja meillä riittikin juteltavaa (=juoruttavaa) muutenkin. Halisin kaikki työkaverit vielä viimisen kerran, ennen kun lähdin. Se tässä aupairin työssä on niin erilaista, ettei oo työkavereita. Niitä on oikeesti ikävä, kun niiden kanssa viettää kuitenkin suurimman osan ajasta normaalisti. Menin hengailemaan vielä mun lemppari sisarusten kanssa koko illaksi. Ihan tuntuu, kun Anniina olis munkin pikkusisko ja Janne nyt on muuten mun lemppari hah. Katottiin liian monta jaksoa The King of the Queensia ja hassuteltiin koko ilta. Yhdeksän jälkeen menin hetkeks juttelemaan mummun kanssa ja makoilemaan sen sänkyyn (joka on muuten oikeesti mun sänky), ennen kun Jutta pääsi töistä ja menin sen sohvalle makoilemaan. Nyt tuntuu siltä, että en oo tehny muuta kun makoillut Suomessa. Mutta olin lomalla!! :)

Keskiviikkona äiti tuli aamulla halailemaan mua, ai että olin ilonen aamulla kun joku tuli heittämään hyvää läppää, just ku olin herännyt.... No ei, äiti on kiva ja ymmärrän, että hänellä oli ollut ikävä, mutta aamu ei oo mun paras aika päivästä. Käväsin halimassa Fiaa nopeesti, ja tulin takas mummun herkkuruokapadoille viimisen kerran. Vaikka se ihan perus ruokaa onkin, se vaan maistuu niin hyvältä! Kävin halimassa Jannen ja Anniinan vielä viimisen kerran, aika menee kyllä nopeesti, mutta ne on vaan niin tärkeitä. Jutta tuli ihan mua varten käymään kotona, jotta sain halia hänetkin. Mummu ja Äiti oli niin söpöjä kun molemmat yritti esittää tosi ilosta, vaikka vedet oli silmissä, kun Iskä tuli hakemaan mua. Ajeltiin siinä Hyvinkäälle kuunnellen Robinin Frontside Ollieta ja Iskän laulaessa sitä. Mitä täällä on tapahtunu, kun se osaa ne sanat ulkoa, kysyn vaan! Mua oli vastassa mun pikku söpöliinit ja sainkin mennä aika vauhdikkaasti mun poikien kanssa koko illan, ei sillä meillä oli tosi kivaa ja tykkään niistä ihan hurjasti, mutta oon tottunut vähän rauhallisempaan menoon.

Torstaina heräilin ennen yhdeksää, iskä oli tehnyt mulle aamupalan valmiiksi. Kävästiin kaupan kautta ostamassa viimiset suklaat ja ruisleivät ennen kun lähdettiin ajamaan kentälle. Olin ollut taas kerran vähän Hulda Huoleton ja luulin, että mun lento lähtee kahdeksalta aamulla. No sehän lähti kahdelta päivällä. Iskä oli jo kerennyt sopimaan työjuttuja, joten oma vika pikku sika, jouduin hengailemaan kentällä kymmenestä lähtien... Onneks mulla oli kiva tekstailu kaveri melkein kokoajan, joten en ollu yksinäinen. Ostin myös Hunger Games kirjan, suomeksi kylläkin, enkä enää ihmettele, miks ihmiset on puhunut siitä niin paljon. Se on loistava kirja!! Kävin ostamassa Marimekosta mun host momille synttärilahjan, joka osottautukin ihan menestykseksi, hän halasi mua kolme kertaa kun tykkäsi siitä niin paljon! Lento Amsterdamiin meni sitä kirjaa lukiessa yllättävän nopeesti. Amsterdamissa käväsin syömässä jotain ylihinnoteltua salaattia, ennen kun lento NYC:n lähti. Istuin koneen keskellä ja vielä keskellä, inhottavasti siis pitkän lennon. Luin sen kirjan loppuun, yritin kattella leffoja ja olla nukkumatta, että pääsisin heti rytmiin Jenkeissä. Turvatarkastukset ym, meni joutuisasti Amerikan päässä, nappasin siitä lennosta bussin Manhattanille. Olin loistavasti puolisen tuntia ennen mun junaa Grand Centralilla, vaikkei hirveä nälkä ollutkaan, oli pakko hakea sushia! Se on oikeesti parasta täällä, Suomesta sitä ei saa, ja jos saa se on kallista ja aika plaah.. Perhe oli jo kotona kun tulin ja oli kyllä ihana nähdä heidät. Annoin suklaat heti ja sain paljon haleja niitten ansiosta. Olin ihan älyttömän väsynyt, joten kannoin matkalaukut vaan ylös, lähetin Suomeen muutaman tekstarin ja kaaduin sänkyyn.

Oon ilonen, että lähdin Suomeen. Ensinnäkin sain korjattua mun hampaan, toiseks sain vähän selvyyttä omiin ajatuksiini ja ihmissuhteisiin. Mutta koska nainen olen, sain ehkä loppujen lopuksi pääni enemmän sekasin, kun mitä se oli ennen kun lähdin. Näillä mennään ja nyt nautitaan seuraavista kuukausista ja seikkailuista täysillä! :)