Moikka, nää postaukset tulee nyt perän jälkee, koska mulla on netti niin huono, ettei se pyöritä kunnolla näitä sivuja, joten on turvallisempaa postata tälläset lyhyet tekstit kun yhtä pitkää! :) Eli alla on maanantai päivän selostus.
Tiistaina herääminen oli sairaan rankkaa. Samat aamurutiinit kun maanantaina, mutta lasten lähdettyä kouluun hostmom halus tehdä töitä joten mä tulin ottamaan päikkärit. Mun pitää siis herätä aamuisin niin, että oon alakerrassa 7.05 ja lapset lähtee kouluun 7.40. Kymmeneksi mentiin isoon kauppaan, se oli tyyliin Prisma+Citymarket+Prisma- kokoa. Aivan järkyttävän iso ja mun pitäis käydä siellä yksin kerran/kaks kuukaudessa. Tiedän jo nyt, etten tuu löytämään sieltä ens kerralla mitään, mutta murehdin sitä sitten :) Kahdelta lähdettiin hakee lapsia koulusta ja kun tyttö tuli autoon huomattin heti ettei kaikki oo hyvin. Hänellä oli maha tosi kipeä (kolme viikkoa sitten saman vaivan vuoksi viety ambulanssilla sairaalaan), joten pelästyttiin vähän. No ongelmahan oli siinä, että lapsilla oli varattu puoli neljäksi hammaslääkäri. Hostmom soitti lääkärille, joka sanoi, että pitää käydä näyttämässä tyttöä siellä. Hostmom lähti sitten tytön kanssa lääkäriin ja minä pojan kanssa HAMMASlääkäriin...... Ne jotka tuntee mut, tietää kyllä millasia vilunväristyksiä koko ajatus jo aiheuttaa. Mentiin pojan kanssa sinne ja menin sinne huoneeseenkin, missä se toimenpide tehtiin ja kymmenen minuuttia niin oltiin jo takas autossa. Käytiin palkkioks ostamassa pojalle jätksiä jätskibaarista, maistoin sitä hiukan ja täytyy varmaan hakee itellekki joskus ;) Tultiin kotiin ja hostmom ja tyttö tuli kanssa, ei löytyny mitään vikaa tytöstä. Hänet tutkitaan paremmin lähiaikoina, kun on jo kaks kertaa ollu sama kipu. Seittemäksi olin sopinut treffit suomalaisen Johannan kanssa Fridaysille. Syötiin hyvää ruokaa ja otettiin oikeen jälkkäriäkin. Johannalle soitti yks toinen aupair just kun oltiin maksamassa laskua ja siitä jatkettiin suoraan sitten Starbucksille moikkaamaan kahta Itävaltalaista tyttöä. Molemmat oli super kivoja ja oli kivaa kuulla ei-täydellistä-englantia, mulle on ainakin helpompaa puhua sellasen kanssa, joka ei puhu äidinkielenään enkkua. Vaihdeltiin numerot ja sovittiin, että nähdään pian uudestaan. Kivaa kun alkaa saamaan kavereita täälläkin, tulee kotoisampi olo :)
Voisin oikeen repästä ja kirjottaa keskiviikosta ja torstaista yhteisen postauksen. ;)
torstai 12. tammikuuta 2012
Monday
Moikka, kirjotin eilen ihan sairaan pitkän postauksen alkuviikosta, ja se katos johonkin bittiavaruuteen, joten nyt tulee lyhyempi versio.
Maanantaina mulla oli ensimmäinen kunnon työpäivä, vaikkakin hostmom oli kotona maanantaina ja tiistaina auttamassa mua. Mun aamurutiineihin kuuluu lasten aamupalan teko, mitä ne ikinä haluaakaan, tytön lounaan teko ja lasten hopuuttaminen koulubussiin, joka lähtee ihan meidän oven edestä. Hostmom hoitaa onneks lasten herätyksen, niillä on siihen ihan omat rutiinit ja mun pinna ei kestäis sitä "Vielä kaks minuuttia" rumbaa. Lasten sit lähdettyä maanataina kouluun hostmom näytti mitä teen, pyykin pesu, lakanoiden vaihto ja lasten alueiden siivous. Kaikki kerran viikossa. Maanantaina hoidettiin noi kaikki, mutta jatkossa saan ite päättää mitä teen millonkin kunhan kaikki vaan tulee hoidettua! Lapset tulee koulusta kolmelta ja sen jälkeen heillä on puoli tuntia vapaata, saavat tehä mitä haluavat kunnes aletaan tekemään läksyjä. Näillä on kyllä jo niin vaikeita tehtäviä, että pystyn aika vähän auttamaan. Enemmänkin pitää tarkistaa, että kaikki tulee tehtyä. Iltapäivällä molemmilla oli korisharkat ja kuskattiin hostmomin kanssa heitä ympäri kaupunkia. Harkkojen jälkeen tein ruokaa. Meidän piti tehdä hostmomin kanssa yhdessä, mutta se kääntykin niin, että poika auttoi mua. Kaikki otti lisääkin vielä, joten te mun työkaverit, jotka olitte ihan varmoja, että myrkytän nää lapset niin HÄHÄÄ! :D
Ensimmäinen päivä oli kiva, vaikkakin raskas!
Maanantaina mulla oli ensimmäinen kunnon työpäivä, vaikkakin hostmom oli kotona maanantaina ja tiistaina auttamassa mua. Mun aamurutiineihin kuuluu lasten aamupalan teko, mitä ne ikinä haluaakaan, tytön lounaan teko ja lasten hopuuttaminen koulubussiin, joka lähtee ihan meidän oven edestä. Hostmom hoitaa onneks lasten herätyksen, niillä on siihen ihan omat rutiinit ja mun pinna ei kestäis sitä "Vielä kaks minuuttia" rumbaa. Lasten sit lähdettyä maanataina kouluun hostmom näytti mitä teen, pyykin pesu, lakanoiden vaihto ja lasten alueiden siivous. Kaikki kerran viikossa. Maanantaina hoidettiin noi kaikki, mutta jatkossa saan ite päättää mitä teen millonkin kunhan kaikki vaan tulee hoidettua! Lapset tulee koulusta kolmelta ja sen jälkeen heillä on puoli tuntia vapaata, saavat tehä mitä haluavat kunnes aletaan tekemään läksyjä. Näillä on kyllä jo niin vaikeita tehtäviä, että pystyn aika vähän auttamaan. Enemmänkin pitää tarkistaa, että kaikki tulee tehtyä. Iltapäivällä molemmilla oli korisharkat ja kuskattiin hostmomin kanssa heitä ympäri kaupunkia. Harkkojen jälkeen tein ruokaa. Meidän piti tehdä hostmomin kanssa yhdessä, mutta se kääntykin niin, että poika auttoi mua. Kaikki otti lisääkin vielä, joten te mun työkaverit, jotka olitte ihan varmoja, että myrkytän nää lapset niin HÄHÄÄ! :D
Ensimmäinen päivä oli kiva, vaikkakin raskas!
maanantai 9. tammikuuta 2012
First weekend
Moikka!
Mun ensimmäinen päivähän oli lauantai uudessa perheessä. Mun hotsmom tuli hakemaan mua White Plains:n bussiasemaltal. Oltiin mietitty auppareitten kesken, että mitä sitten kuuluu tehdä kun näkee oman perheensä, kätellä, halata vai olla vaan. En edes muistanut noita keskusteluja sen jälkeen kun näin hostmomin, ryntäsin vaan halaamaan ja hän kyllä halas ihan yhtä ilosesti takasin. Oli niin outoa nähdä ensimmäistä kertaa joku ihminen, jonka periaatteessa jo tuntee!
Ajeltiin suoraan kotiin ja oli ihana nähdä vähän tätä naapurustoa. Just ku oltiin tulossa tähän talolle oli hostdad ja poika lähössä pojan korispeliin ja kerkesin sitten näkemään heidätkin nopeesti. Lisää halauksia. Jätettiin mun laukut ja mulle näytettiin nopeesti mun huone (IHANA, laitan kuvia myöhemmin). Lähettin hakee tyttöä korisreeneistä, kun tultiin korissaliin ja tää tyttö näki mut hän alkoi huutaa "LAURALAURALAURA!!!", oli ehkä paras tunne tähän astisista. :) Siitä takasin kotiin ja sain laitella vähän mun tavaroita. Tytöllä alko korispeli ja vanhemmat lähti hänen kanssaan salille ja mä jäin kattomaan, että poika lukee läksynsä! Samassa olin kyllä itte koneella, eli en ns ollu töissä. Illalla hostdad teki ruokaa ja kertoili mulle mistä lapset tykkää ja mistä ei. Syötiin hyvää ruokaa, annoin perheelle mun tuliaiset ja hostmom tuli vedet silmissä halaamaan ja kiittämään mua. Eli oli hyvät tuliaiset, lapset laitto Suomipaidat heti päälle ja suklaa avattiin kanssa. Vanhemmat taas oli niin otettuja mun tuomasta Rauma kirjasta, että heti katottiin missä mä asun ja työskentelen. Tuli hyvä mieli kun olivat niin kiinnostuneita mun jutuista!
Sunnuntaina heräsin puol kymmenen aikaa ja lähdettiin kattoo pojan korispeliä, sieltä suoraan tytön korismatsiin. Päivällä skypettelin äitin ja Juttan kanssa. Tuntuu, että olis ihan siel Luostiksella ja Jutta puhuis yläkerrassa! :) Olin odottanu, et olis tullu kauhee ikävä, mut ei onneks tullu. Sen jälkeen AJOIN EKAA KERTAA AUTOLLA!!! Ja hostmom kehus mua, löysin jopa kotiin yheltä koululta, jossa lapsilla on harkkoja. On se kyllä vähän erilaista ajaa täällä sellasella maasturilla ku meijän pikku Toyotalla. Iltapäivällä mentiin kattoo tytön toista korispeliä, kaikki pelit mitä lapsilla oli, voitettiin! Oltiin tilattu pitsaa dinneriks, ei voittanu Rivieran pitsoja vaikka hyvää olikin. Menin omaan huoeeseen joskus yheksän aikaa ja juttelin auppareitten kanssa facebookissa hetken, jonka jälkeen nukkumaan!
Lähen viemään nyt tyttöä treeneihin, ajan ekaa kertaa ilman hostmomia, onneks meil on gps, jos mennään hukkaan :) Hauskaa maanantaita kaikille!
Mun ensimmäinen päivähän oli lauantai uudessa perheessä. Mun hotsmom tuli hakemaan mua White Plains:n bussiasemaltal. Oltiin mietitty auppareitten kesken, että mitä sitten kuuluu tehdä kun näkee oman perheensä, kätellä, halata vai olla vaan. En edes muistanut noita keskusteluja sen jälkeen kun näin hostmomin, ryntäsin vaan halaamaan ja hän kyllä halas ihan yhtä ilosesti takasin. Oli niin outoa nähdä ensimmäistä kertaa joku ihminen, jonka periaatteessa jo tuntee!
Ajeltiin suoraan kotiin ja oli ihana nähdä vähän tätä naapurustoa. Just ku oltiin tulossa tähän talolle oli hostdad ja poika lähössä pojan korispeliin ja kerkesin sitten näkemään heidätkin nopeesti. Lisää halauksia. Jätettiin mun laukut ja mulle näytettiin nopeesti mun huone (IHANA, laitan kuvia myöhemmin). Lähettin hakee tyttöä korisreeneistä, kun tultiin korissaliin ja tää tyttö näki mut hän alkoi huutaa "LAURALAURALAURA!!!", oli ehkä paras tunne tähän astisista. :) Siitä takasin kotiin ja sain laitella vähän mun tavaroita. Tytöllä alko korispeli ja vanhemmat lähti hänen kanssaan salille ja mä jäin kattomaan, että poika lukee läksynsä! Samassa olin kyllä itte koneella, eli en ns ollu töissä. Illalla hostdad teki ruokaa ja kertoili mulle mistä lapset tykkää ja mistä ei. Syötiin hyvää ruokaa, annoin perheelle mun tuliaiset ja hostmom tuli vedet silmissä halaamaan ja kiittämään mua. Eli oli hyvät tuliaiset, lapset laitto Suomipaidat heti päälle ja suklaa avattiin kanssa. Vanhemmat taas oli niin otettuja mun tuomasta Rauma kirjasta, että heti katottiin missä mä asun ja työskentelen. Tuli hyvä mieli kun olivat niin kiinnostuneita mun jutuista!
Sunnuntaina heräsin puol kymmenen aikaa ja lähdettiin kattoo pojan korispeliä, sieltä suoraan tytön korismatsiin. Päivällä skypettelin äitin ja Juttan kanssa. Tuntuu, että olis ihan siel Luostiksella ja Jutta puhuis yläkerrassa! :) Olin odottanu, et olis tullu kauhee ikävä, mut ei onneks tullu. Sen jälkeen AJOIN EKAA KERTAA AUTOLLA!!! Ja hostmom kehus mua, löysin jopa kotiin yheltä koululta, jossa lapsilla on harkkoja. On se kyllä vähän erilaista ajaa täällä sellasella maasturilla ku meijän pikku Toyotalla. Iltapäivällä mentiin kattoo tytön toista korispeliä, kaikki pelit mitä lapsilla oli, voitettiin! Oltiin tilattu pitsaa dinneriks, ei voittanu Rivieran pitsoja vaikka hyvää olikin. Menin omaan huoeeseen joskus yheksän aikaa ja juttelin auppareitten kanssa facebookissa hetken, jonka jälkeen nukkumaan!
Lähen viemään nyt tyttöä treeneihin, ajan ekaa kertaa ilman hostmomia, onneks meil on gps, jos mennään hukkaan :) Hauskaa maanantaita kaikille!
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Training school
Moimoi!
Saavuttiin tosiaan keskiviikkona myöhään illalla Cultural Caren training schoolin Long Islandille. Menin siitä suorilta suihkuun ja suoraan nukkumaan. Kello oli varttia vaille yhdeksän kun laitoin kännykän pois. Mun huoneessa oli yks saksalainen ja kaks ruotsalaista mun lisäksi. Toinen ruotsalainen oli ihan super kiva, kaiken lisäks hän muutti Manhattanille. Joten tullaan varmasti pitää yhteyttä ja näkemään. Toinen ruotsalainen oli ihan kiva, mutta puhui melkein pelkästään ruotsia. Saksalaiset taas oli niin oma lukunsa ettei mitään järkeä. Meidän huoneessa tää saksalainen tyttö oli tosi kiva, mutta ei ees kattonu mua päin esim ruokalassa.
Torstaina olikin sitte jo tunteja, herättiin jo 6.30 mutta olin menny niin aikasin nukkumaan et ei ollut jetlagista tietoakaan! Aamupalalle menin ruotsalaisten kanssa, aamupala oli tosiaan pekonia, munia ja muroja. Hupaisaa! Koulutunnit koostu opettajan höpötyksestä, ryhmätöistä (osalla saksaksi......), askartelusta ja videoista. Eipä niistä tunneista sen enempää, hyvää oli se että se englanti jäi päähän.
Perjantaina meillä oli kauan odotettu New York City tour. Ensin käytiin kattomassa Manhattanin skyline ja Vapauden Patsas! Skyline:n rakastuin, se on iskostunu mun verkkokalvoille, sitä ei voi unohtaa. Vapauden Patsas taas... oli pettymys. Laiva meni aika kaukaa kylläkin, mutta se oli niiiiin pieni verrattuna niihin pilvenpiirtäjiin! Enemmänki söpö kuin komea. Jos patsaasta voi sanoa söpö. Sen jälkeen alko opastettu kierros bussilla. Se oli tosi kivaa, mutta välillä oli vähän hankalaa tietää, että mitä ravintolaa tai kauppaa se opas nyt tarkottaa. Kierroksen jälkeen me päästiin Top of the Rock:n. Eli siis Rockefeller Center, hissi nousi 66 kerrokseen, josa näkymät oli aivan älyttömät. Mulla olis kännykässä kuviakin, mutta olin ilmeisesti niin tyhmä, etten ottanut yhtä johtoa mukaan. Yritän löytää sen jostain sen johdon tai sitte pitää mennä ostamaan sellanen. Siellä oli henkeesalpaavat näkymät, en oo ennen ymmärtäny mitä se tarkottaa mut sillon henki salpautus pelkästä kauneudesta. Rakkautta ensi näkemisellä, jos niin voi sanoa. Päästiin vielä kerros ylemmäs portaita ja aina vaan parani, joko uskoitte vai toistanko vielä :) Meijän suomalaiten mukaan tuli yksi meksikolainen tyttö ja oli kivaa niin "joutui" puhumaan englantia kokoajan. Sen kierroksen jälkeen meillä oli reilu kaksi tuntia vapaata. Aluks ajateltiin, että mennään shoppailemaan mutta se aika kului pelkkään harhailuun ja ihasteluun. Time Square kerittiin nähdä, mutta olis sitäkin enemmän kattellu. Oon aika ylpee itestäni, koska osasin suunnistaa Cityssä. Se on kyllä tosi helppoa kun tajuu miten Streetit ja Avenuet menee. Siel on vaikee eksyä, tai no katotaan vaan mun seuraavaa kertaa!!! Tulee postaus, missä kerron eksyneeni Cityn slummeille.
Vitsi haluisin laittaa tähän postaukseen kaikkii kivoi kuvii mitä otettiin mut nyt tää yks saa riittää, kolme suomalaista ja yks ihana meksikolainen tyttö. Tässä kuvassa ollaan Time Squarella! Vasemmalla meksikolainen Karen, minä, Paula ja Anna! <3
NYC tourin jälkeen oltiin taas niin väsyneitä, että suorilta nukkumaan. Vähän piti pakata, koska lauantai aamuna, jollon perheisiin lähtö siis oli, meidän aikataulu oli tosi tiukka. Lauantaina herättiin taas kuuden jälkeen ja aamupalan jälkeen meillä oli vielä kokous, jossa painotettiin Leave your pillows on the bed. Eli jätä tyynysi sängylle. Muuta en muistakaan koko kokouksesta. Nopeat tavaroiden palautukset, halit ihanille ihmisille ja bussiin, joka tuli kun muut jo lähtivät. AAH oli tunne siinä kohdassa, kunnes se saamarin bussi hajosi. Odoteltiin tunnin verran uutta bussia. Sen kanssa matka jatkuikin mukavasti.
Kerron taas seuraavassa postauksessa lisää, muuten näistä tulee metrin mittasia. Kauniita unia, huomenna eka oikee työpäivä!!
Saavuttiin tosiaan keskiviikkona myöhään illalla Cultural Caren training schoolin Long Islandille. Menin siitä suorilta suihkuun ja suoraan nukkumaan. Kello oli varttia vaille yhdeksän kun laitoin kännykän pois. Mun huoneessa oli yks saksalainen ja kaks ruotsalaista mun lisäksi. Toinen ruotsalainen oli ihan super kiva, kaiken lisäks hän muutti Manhattanille. Joten tullaan varmasti pitää yhteyttä ja näkemään. Toinen ruotsalainen oli ihan kiva, mutta puhui melkein pelkästään ruotsia. Saksalaiset taas oli niin oma lukunsa ettei mitään järkeä. Meidän huoneessa tää saksalainen tyttö oli tosi kiva, mutta ei ees kattonu mua päin esim ruokalassa.
Torstaina olikin sitte jo tunteja, herättiin jo 6.30 mutta olin menny niin aikasin nukkumaan et ei ollut jetlagista tietoakaan! Aamupalalle menin ruotsalaisten kanssa, aamupala oli tosiaan pekonia, munia ja muroja. Hupaisaa! Koulutunnit koostu opettajan höpötyksestä, ryhmätöistä (osalla saksaksi......), askartelusta ja videoista. Eipä niistä tunneista sen enempää, hyvää oli se että se englanti jäi päähän.
Perjantaina meillä oli kauan odotettu New York City tour. Ensin käytiin kattomassa Manhattanin skyline ja Vapauden Patsas! Skyline:n rakastuin, se on iskostunu mun verkkokalvoille, sitä ei voi unohtaa. Vapauden Patsas taas... oli pettymys. Laiva meni aika kaukaa kylläkin, mutta se oli niiiiin pieni verrattuna niihin pilvenpiirtäjiin! Enemmänki söpö kuin komea. Jos patsaasta voi sanoa söpö. Sen jälkeen alko opastettu kierros bussilla. Se oli tosi kivaa, mutta välillä oli vähän hankalaa tietää, että mitä ravintolaa tai kauppaa se opas nyt tarkottaa. Kierroksen jälkeen me päästiin Top of the Rock:n. Eli siis Rockefeller Center, hissi nousi 66 kerrokseen, josa näkymät oli aivan älyttömät. Mulla olis kännykässä kuviakin, mutta olin ilmeisesti niin tyhmä, etten ottanut yhtä johtoa mukaan. Yritän löytää sen jostain sen johdon tai sitte pitää mennä ostamaan sellanen. Siellä oli henkeesalpaavat näkymät, en oo ennen ymmärtäny mitä se tarkottaa mut sillon henki salpautus pelkästä kauneudesta. Rakkautta ensi näkemisellä, jos niin voi sanoa. Päästiin vielä kerros ylemmäs portaita ja aina vaan parani, joko uskoitte vai toistanko vielä :) Meijän suomalaiten mukaan tuli yksi meksikolainen tyttö ja oli kivaa niin "joutui" puhumaan englantia kokoajan. Sen kierroksen jälkeen meillä oli reilu kaksi tuntia vapaata. Aluks ajateltiin, että mennään shoppailemaan mutta se aika kului pelkkään harhailuun ja ihasteluun. Time Square kerittiin nähdä, mutta olis sitäkin enemmän kattellu. Oon aika ylpee itestäni, koska osasin suunnistaa Cityssä. Se on kyllä tosi helppoa kun tajuu miten Streetit ja Avenuet menee. Siel on vaikee eksyä, tai no katotaan vaan mun seuraavaa kertaa!!! Tulee postaus, missä kerron eksyneeni Cityn slummeille.
Vitsi haluisin laittaa tähän postaukseen kaikkii kivoi kuvii mitä otettiin mut nyt tää yks saa riittää, kolme suomalaista ja yks ihana meksikolainen tyttö. Tässä kuvassa ollaan Time Squarella! Vasemmalla meksikolainen Karen, minä, Paula ja Anna! <3
NYC tourin jälkeen oltiin taas niin väsyneitä, että suorilta nukkumaan. Vähän piti pakata, koska lauantai aamuna, jollon perheisiin lähtö siis oli, meidän aikataulu oli tosi tiukka. Lauantaina herättiin taas kuuden jälkeen ja aamupalan jälkeen meillä oli vielä kokous, jossa painotettiin Leave your pillows on the bed. Eli jätä tyynysi sängylle. Muuta en muistakaan koko kokouksesta. Nopeat tavaroiden palautukset, halit ihanille ihmisille ja bussiin, joka tuli kun muut jo lähtivät. AAH oli tunne siinä kohdassa, kunnes se saamarin bussi hajosi. Odoteltiin tunnin verran uutta bussia. Sen kanssa matka jatkuikin mukavasti.
Kerron taas seuraavassa postauksessa lisää, muuten näistä tulee metrin mittasia. Kauniita unia, huomenna eka oikee työpäivä!!
lauantai 7. tammikuuta 2012
So airplane, airplane, sorry I'm late...
Moikka kaikille. Pahottelut tästä hiljaiselosta mutta on pitäny vähän kiirettä.
Tiistaina 3.1 oli lähtö, iskä tuli hakemaan mut ja äidin Raumalta. Lähdettiin ajelee Helsinkiin yhdentoista jälkeen päivällä. Matka meni tosi hyvin ja lepposasti, äiti siinä tirautteli muutamat kyynelet tietysti. Nooh, kun saavuttiin kentälle ja menin check in:iin sanottiin mulle, että meidän kone on tosi paljon myöhässä. GREAT! Meillähän piti olla Lontoossa koneen vaihtoon aikaa se puolitoista tuntia. Annoin laukut sitten siinä ja mentiin hetkeksi äidin ja iskän kanssa istumaan kahvilaan. Löysin mun toisen matkakumppaninkin. Toinen oli kerenny luikahtaa turvatarkastuksesta. Kun mä ja Paula mentiin turvatarkastuksen läpi ja mun piti ottaa läppäri pois laukusta niin unohdin laittaa laukun kiinni ja KAIKKI mun tavarat, mukaan lukien alusvaatteet tietysti, levisi siihen maahan. Se oli aika noloa... Löydettiin Anna jo odottelemasta oikeelta portilta. Siinä hetki kun oltiin istuskeltu huomattiin että lennon pitäisi lähteä 19.40. Eli siis kaksi ja puoli tuntia myöhemmin kun alunperin piti. Mentiin kahville ja juoruttiin siinä aikamme kunnes huomattiin, että vartti aikaa koneen lähtöön. Siinä otettiin muutama juoksuaskel, varmuuden vuoksi. Se oliskin ollu noloa jos oltais siitä koneesta myöhästytty.
Päästiin koneeseen ja matka menikin mukavasti Annan kanssa höpisten, kunnes tultiin Lontoon päälle jossa sitten kierreeltiin tunnin verran ylimäärästä. Lento kesti noin neljä tuntii, kolmen tunnin sijaan. Lontooseen kun tultiin tiedettiin jo, ettei keretä meidän jatkolennolle. Mentiin kuitenkin nopeesti oikeaan terminaaliin ja saatiin neuvoja mihin kuuluu mennä. Turvatarkastuksen läpi onnistuneesti, kunnes... "Ei enää lentoja tälle illalle...". Saatiin sitten ilmanen hotelliyö ja lounaat. Paitsi, että meille kolmelle annettiin yksi huone mihin kuului YKSI sänky, YKSI dinner ja YKSI aamupala. Siinä kohassa tuntu, että ehkä tää reissu on kokonaan tuhoon tuomittu. Me yritettiin hotellin respassa sanoo, että halutaan vaan päästä nukkumaan, ei sillä ruoalla niin väliä. Kunnes, se ihana respantyttö sano, että hän nyt tekee yhen jutun mitä hän ei sais tehdä. Sitten meillä olikin kädessä "sviitin" avaimet, kolme dinner passia ja kolme aamupalakorttia. Ruoka oli älyttömän hyvää ja meidän huone oli ihan uskomaton, en oo ikinä nähny niin leveetä sänkyä.
Ei me saatu kauan siitä sängystä nauttia, kun laitoin herätyksen nukkumisaikaa oli 4h 42 min. Kuudelta aamulla ylös ja nopee aamupala ja sitten jonottamaan rebook tiskille. Ajateltiin, että keretään viimeistään klo 11 lähtevälle lennolle. Paskat, jonotettiin SEITSEMÄN tuntia, että päästiin sille tiskille, josta juostiin täysillä koneeseen. Oli aika hauska kokemus, vähän toivo meinas mennä kun tuntinopeus on se kolme metrii. Tutustuttiin hauskoihin tyyppeihin siinä jonossa ja vähän sai jo ensimakuu englannin puhumisesta.
Lontoosta Amerikkaan lento meni kolme leffaa katellessa ja yllättävän hyvää ruokaa ja palvelua saadessa. Istuin inhottavasti keskellä konetta, molemmilla puolilla tuntemattomat, onneks Anna ja Paula istui mun edessä niin pystyi hiukan puhumaan niiden kanssa. Päästiin perille JFK:n kentälle, jossa oli lyhyt haastattelu ja passin tarkistus. Ei niin paha kun telkkareissa näytetään, ainakaan meillä joilla oli viisumi. Meitä oli vastassa kentällä kiukkunen autonkuljettaja, joka kuitenkin lauloi autossa. Koululle kun päästiin, siellä olikin jo CC:n työntekijä. Siinä kohdassa kun hän alkoi kertoa sääntöjä ym. oli vähän tuskastunut olo. Onnellinen, mutta todella väsyny.
Kerron ens postauksessa paremmin koulusta ja miten siellä päivät meni. Tällä hetkellä oon jo mun hostperheessä. Vanhemmat lähti kattoo tytön korismatsii ja mä jäin "vahtii" ku poika lukee koulujuttuja.
Kaikki on tällä hetkellä tosi hyvin, oon super ilonen, että lähin. Sain koulusta kavereita. Tää perhe tuntuu tosi kivalta ja aidolta. Nyt käyn kattoos et poika oikeesti lukee!!
Pakko laittaa tähän vielä tää biisi: Airplanes-B.O.B
Tiistaina 3.1 oli lähtö, iskä tuli hakemaan mut ja äidin Raumalta. Lähdettiin ajelee Helsinkiin yhdentoista jälkeen päivällä. Matka meni tosi hyvin ja lepposasti, äiti siinä tirautteli muutamat kyynelet tietysti. Nooh, kun saavuttiin kentälle ja menin check in:iin sanottiin mulle, että meidän kone on tosi paljon myöhässä. GREAT! Meillähän piti olla Lontoossa koneen vaihtoon aikaa se puolitoista tuntia. Annoin laukut sitten siinä ja mentiin hetkeksi äidin ja iskän kanssa istumaan kahvilaan. Löysin mun toisen matkakumppaninkin. Toinen oli kerenny luikahtaa turvatarkastuksesta. Kun mä ja Paula mentiin turvatarkastuksen läpi ja mun piti ottaa läppäri pois laukusta niin unohdin laittaa laukun kiinni ja KAIKKI mun tavarat, mukaan lukien alusvaatteet tietysti, levisi siihen maahan. Se oli aika noloa... Löydettiin Anna jo odottelemasta oikeelta portilta. Siinä hetki kun oltiin istuskeltu huomattiin että lennon pitäisi lähteä 19.40. Eli siis kaksi ja puoli tuntia myöhemmin kun alunperin piti. Mentiin kahville ja juoruttiin siinä aikamme kunnes huomattiin, että vartti aikaa koneen lähtöön. Siinä otettiin muutama juoksuaskel, varmuuden vuoksi. Se oliskin ollu noloa jos oltais siitä koneesta myöhästytty.
Päästiin koneeseen ja matka menikin mukavasti Annan kanssa höpisten, kunnes tultiin Lontoon päälle jossa sitten kierreeltiin tunnin verran ylimäärästä. Lento kesti noin neljä tuntii, kolmen tunnin sijaan. Lontooseen kun tultiin tiedettiin jo, ettei keretä meidän jatkolennolle. Mentiin kuitenkin nopeesti oikeaan terminaaliin ja saatiin neuvoja mihin kuuluu mennä. Turvatarkastuksen läpi onnistuneesti, kunnes... "Ei enää lentoja tälle illalle...". Saatiin sitten ilmanen hotelliyö ja lounaat. Paitsi, että meille kolmelle annettiin yksi huone mihin kuului YKSI sänky, YKSI dinner ja YKSI aamupala. Siinä kohassa tuntu, että ehkä tää reissu on kokonaan tuhoon tuomittu. Me yritettiin hotellin respassa sanoo, että halutaan vaan päästä nukkumaan, ei sillä ruoalla niin väliä. Kunnes, se ihana respantyttö sano, että hän nyt tekee yhen jutun mitä hän ei sais tehdä. Sitten meillä olikin kädessä "sviitin" avaimet, kolme dinner passia ja kolme aamupalakorttia. Ruoka oli älyttömän hyvää ja meidän huone oli ihan uskomaton, en oo ikinä nähny niin leveetä sänkyä.
Ei me saatu kauan siitä sängystä nauttia, kun laitoin herätyksen nukkumisaikaa oli 4h 42 min. Kuudelta aamulla ylös ja nopee aamupala ja sitten jonottamaan rebook tiskille. Ajateltiin, että keretään viimeistään klo 11 lähtevälle lennolle. Paskat, jonotettiin SEITSEMÄN tuntia, että päästiin sille tiskille, josta juostiin täysillä koneeseen. Oli aika hauska kokemus, vähän toivo meinas mennä kun tuntinopeus on se kolme metrii. Tutustuttiin hauskoihin tyyppeihin siinä jonossa ja vähän sai jo ensimakuu englannin puhumisesta.
Lontoosta Amerikkaan lento meni kolme leffaa katellessa ja yllättävän hyvää ruokaa ja palvelua saadessa. Istuin inhottavasti keskellä konetta, molemmilla puolilla tuntemattomat, onneks Anna ja Paula istui mun edessä niin pystyi hiukan puhumaan niiden kanssa. Päästiin perille JFK:n kentälle, jossa oli lyhyt haastattelu ja passin tarkistus. Ei niin paha kun telkkareissa näytetään, ainakaan meillä joilla oli viisumi. Meitä oli vastassa kentällä kiukkunen autonkuljettaja, joka kuitenkin lauloi autossa. Koululle kun päästiin, siellä olikin jo CC:n työntekijä. Siinä kohdassa kun hän alkoi kertoa sääntöjä ym. oli vähän tuskastunut olo. Onnellinen, mutta todella väsyny.
Kerron ens postauksessa paremmin koulusta ja miten siellä päivät meni. Tällä hetkellä oon jo mun hostperheessä. Vanhemmat lähti kattoo tytön korismatsii ja mä jäin "vahtii" ku poika lukee koulujuttuja.
Kaikki on tällä hetkellä tosi hyvin, oon super ilonen, että lähin. Sain koulusta kavereita. Tää perhe tuntuu tosi kivalta ja aidolta. Nyt käyn kattoos et poika oikeesti lukee!!
Pakko laittaa tähän vielä tää biisi: Airplanes-B.O.B
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Mihin ne minuutit katoaa..
Moikka, aika vaan rientää. Viime postauksesta on jo kaks viikkoa aikaa ja tuntuu, ettei kahdessa viikossa oo kerenny tekee mitään. Nyt olis vielä kaksi kokonaista viikkoa ennen kun tulee lähtö. Mulla oli perjantaina viiminen työpäivä ja oli vähän haikeet fiilikset. Tuskin olisin tosta työpaikasta muuten lähtenyt pois, jollei tätä au pair juttua olis tullut. Lauantaina mulla oli ns. sukulaisten läksiäiset. Joillekkin piti jo sanoa, että nähdään vuoden päästä, tuntu se vähän hassulta. No, onneks ei kuitenkaan (toivottavasti) tartte sanoo lopullisesti hyvästejä kellekään. Janne ja pojat lähti maanantaina Thaimaahan ja tuntuu ku koko viikko olis mennyt ihan siivillä. Yllättävän hyvin ollaan saatu pidettyä yhteyttä. Mut olis se kiva päästä itekkin jo lähtee, ettei tarttis täällä murehtia.
Nyt alkaa viimisten asioiden hoito ja järjestely. Muuttoilmotus pitää tehdä, lukiossa pitäis käydä juttelemassa ja tuhat muuta pientä asiaa... puhelinlasku, netti ja tää hemmetin kämppä. Vaikka täältä on viety monta isoo pahvilaatikollista tavaraa pois tuntuu, että sitä kamaa on silti ihan järkyttävästi. Matkalaukussa on jo aika paljon tavaraa, joten sen pakkaamisen ei pitäis olla kovin hankalaa. Vähän on vielä hakusessa tuliaiset perheelle, suklaata ja muita karkkeja ajattelin kyllä viedä. Lapsille vien mummun tekemät sukat ja hanskat. Jotain kivaa pientä niille pitäis keksiä lisäksi. Vanhemmille mulla ei oo mitään ideaa, toisaalta marimekko olis kiva mutta täytyy miettiä. Onhan tässä ihan ruhtinaallisesti aikaa ;)
Nyt on ens viikko aika pitkälti buukattu kavereitten näkemisellä. Maanantaina on työpaikan pikkujoulut, tiistaina syömään yhen kaverin kanssa, keskiviikkona päivällä lounaalle ja illalla tulee Turusta kaveri yöksi. Torstaina lähenkin sitten viettämään iskälle joulua ja sieltä olis tarkotus tulla tiistaina. Jollon onkin enää viikko lähtöön. Mihin tää aika menee???
Sain alkuviikosta kivan yllätyksen kun sain tietää, että mun kanssa lähtee suomalainen tyttö samalla lennolla. Jeejee, nyt on yks huoli vähemmän, ei tartte yksin selvitä siitä lennosta. Tänään puhuin perheen kanssa skypessä ja he vakuuttelivat siellä, että odottavat mua innoissaan. On ne lapset kyllä super ihania, ainakin näin ruudun välityksellä :)
Nyt yritän mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna hoidella tuhat ja yks asiaa. Unohdan varmasti puolet, mitä mun piti tehdä :)
Nyt alkaa viimisten asioiden hoito ja järjestely. Muuttoilmotus pitää tehdä, lukiossa pitäis käydä juttelemassa ja tuhat muuta pientä asiaa... puhelinlasku, netti ja tää hemmetin kämppä. Vaikka täältä on viety monta isoo pahvilaatikollista tavaraa pois tuntuu, että sitä kamaa on silti ihan järkyttävästi. Matkalaukussa on jo aika paljon tavaraa, joten sen pakkaamisen ei pitäis olla kovin hankalaa. Vähän on vielä hakusessa tuliaiset perheelle, suklaata ja muita karkkeja ajattelin kyllä viedä. Lapsille vien mummun tekemät sukat ja hanskat. Jotain kivaa pientä niille pitäis keksiä lisäksi. Vanhemmille mulla ei oo mitään ideaa, toisaalta marimekko olis kiva mutta täytyy miettiä. Onhan tässä ihan ruhtinaallisesti aikaa ;)
Nyt on ens viikko aika pitkälti buukattu kavereitten näkemisellä. Maanantaina on työpaikan pikkujoulut, tiistaina syömään yhen kaverin kanssa, keskiviikkona päivällä lounaalle ja illalla tulee Turusta kaveri yöksi. Torstaina lähenkin sitten viettämään iskälle joulua ja sieltä olis tarkotus tulla tiistaina. Jollon onkin enää viikko lähtöön. Mihin tää aika menee???
Sain alkuviikosta kivan yllätyksen kun sain tietää, että mun kanssa lähtee suomalainen tyttö samalla lennolla. Jeejee, nyt on yks huoli vähemmän, ei tartte yksin selvitä siitä lennosta. Tänään puhuin perheen kanssa skypessä ja he vakuuttelivat siellä, että odottavat mua innoissaan. On ne lapset kyllä super ihania, ainakin näin ruudun välityksellä :)
Nyt yritän mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna hoidella tuhat ja yks asiaa. Unohdan varmasti puolet, mitä mun piti tehdä :)
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
HBD!
Hyvää synttäriä Laura, ahahah! :D Nyt oon USA:ssakin täysikänen, joten menispä aika nopeesti, että pääsisin jo lähtemään. Ei sinne bilettämään olla lähössä mutta onhan se ihan kiva tietää se, että niihin baareihin pääsee varmasti iän perusteella. Naamakertoimesta ei sitten puhutakaan.
Mä en tiedä onko musta oikeesti tullut vanha, en oo ikinä lähtenyt baarista kotiin ennen kahta. Paitsi eilen. Oli ihan ihme ilta muutenkin. Olin parin kaverin kanssa mun luona alkuillan ja meillä oli tosi kivaa, mutta heti kun mentiin baariin, mun fiilis laski ku aasin häntä. Eiks aasin häntä laske aika nopeesti? Haha. Vuosi sitten olin vielä aika kova bilettämään ja tunnettu hulluistakin jutuista viikonloppusin. Vuoden vaihteessa tuli pieni elämäntapamuutos, jollon sitten päätin, että alkoholi ei ehkä oo ihan paras energianlähde. Nyt pelkään, että musta on tullu sellanen, mitä oon aina ihmetelly joissain ihmisissä; himmailija. No ei, ehkä se on ihan hyvä alkaa aikuistua, mutta pitää silti osata pitää hauskaa. Sitä ei eilen kyllä pahemmin ollut :/ Mutta onneks tänään on ollut kiva päivä (kellon perusteella eilen..) ja sekin on jo juhlaa, että on ollut koko viikonloppu vapaata.
Sain mun lentotiedot perjantaina ja nyt se alkaa tulemaan todelliseksi, mä oon oikeesti lähössä vuodeksi pois. Lennot oli mielenkiintoset. En oo ikinä lentänyt yksin, enkä muistaakseni vaihtanut konetta. Välilasku on Heathrow:n kentällä ja aikaahan on se ruhtinaalliset puoltoista tuntia. Siellä mä sitten sompailen ja yritän ehtiä koneeseen. Tällä hetkellä toivon niin paljon, että joku suomalainen lähtis samaan aikaan, helpottais ehkä hieman kun muutenkin varmaan jännä päivä :)
Aika menee nopeesti, jouluun on se vajaa kolme viikkoa ja mun lähtöön sitten neljä viikkoa. Tuntuu siltä ku olisin just saanut matchin tältä perheeltä ja odottanu niiden soittoa ihan paniikissa. Miten se aika voi kulua näin nopeesti?
PS. Mua harmittaa ettei mulla oo laittaa mitään kuvia tänne, mutta eiliseltäkään ei oo muuta kun muutama taksin odottelu kuva jossa on epäsoveliasta materiaalia :) Yritän saada tän blogin päivityksen sellaseksi rutiiniksi ja sitten tsempata kuvien lisäilyssä!
Nyt meen nukkumaan kauneusunia, käynhän mä kuitenkin jo kolmeekymmentä, voi helvata! ::D
Mä en tiedä onko musta oikeesti tullut vanha, en oo ikinä lähtenyt baarista kotiin ennen kahta. Paitsi eilen. Oli ihan ihme ilta muutenkin. Olin parin kaverin kanssa mun luona alkuillan ja meillä oli tosi kivaa, mutta heti kun mentiin baariin, mun fiilis laski ku aasin häntä. Eiks aasin häntä laske aika nopeesti? Haha. Vuosi sitten olin vielä aika kova bilettämään ja tunnettu hulluistakin jutuista viikonloppusin. Vuoden vaihteessa tuli pieni elämäntapamuutos, jollon sitten päätin, että alkoholi ei ehkä oo ihan paras energianlähde. Nyt pelkään, että musta on tullu sellanen, mitä oon aina ihmetelly joissain ihmisissä; himmailija. No ei, ehkä se on ihan hyvä alkaa aikuistua, mutta pitää silti osata pitää hauskaa. Sitä ei eilen kyllä pahemmin ollut :/ Mutta onneks tänään on ollut kiva päivä (kellon perusteella eilen..) ja sekin on jo juhlaa, että on ollut koko viikonloppu vapaata.
Sain mun lentotiedot perjantaina ja nyt se alkaa tulemaan todelliseksi, mä oon oikeesti lähössä vuodeksi pois. Lennot oli mielenkiintoset. En oo ikinä lentänyt yksin, enkä muistaakseni vaihtanut konetta. Välilasku on Heathrow:n kentällä ja aikaahan on se ruhtinaalliset puoltoista tuntia. Siellä mä sitten sompailen ja yritän ehtiä koneeseen. Tällä hetkellä toivon niin paljon, että joku suomalainen lähtis samaan aikaan, helpottais ehkä hieman kun muutenkin varmaan jännä päivä :)
Aika menee nopeesti, jouluun on se vajaa kolme viikkoa ja mun lähtöön sitten neljä viikkoa. Tuntuu siltä ku olisin just saanut matchin tältä perheeltä ja odottanu niiden soittoa ihan paniikissa. Miten se aika voi kulua näin nopeesti?
PS. Mua harmittaa ettei mulla oo laittaa mitään kuvia tänne, mutta eiliseltäkään ei oo muuta kun muutama taksin odottelu kuva jossa on epäsoveliasta materiaalia :) Yritän saada tän blogin päivityksen sellaseksi rutiiniksi ja sitten tsempata kuvien lisäilyssä!
Nyt meen nukkumaan kauneusunia, käynhän mä kuitenkin jo kolmeekymmentä, voi helvata! ::D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)