Moikka, nyt tulee vähän muutakin kun pelkkää arkihöpötystä. Ns. faktoja au pairina olemisesta, eli siis oman elämän kokemuksia. Tosiaan nyt takana 5 kuukautta ja kaks viikkoa au pairina olemista, ja aika juoksee mun silmien ohi liian nopeesti.
Mitä siis pitäis miettiä ennen kun lähtee au pairiksi...
- Jos oot asunut jo yksin Suomessa, mieti pystytkö asumaan taas jonkun muun kanssa ja aluksi varsinkin tuntemattomien kanssa. Kyllä mä kieltämättä mietin sillon ekoina öinä, että oonko ihan hullu. En tunne näitä ihmisiä yhtään, oon kaukana kotoota, mulle vois sattua mitä tahansa. Mutta, sama se on toisin päinkin, tuntematon ihminen tulee heidän kotiinsa. Myös se, ettei mikään ole sun. Kotona oot tottunut, että saat mennä jääkaapille koska haluat, saat käyttää pesukonetta koska haluat. Tottakai täälläkin saa, mutta joudut miettimään, että enhän nyt "häiritse" muita.
- Millasta työtä oot tehnyt ennen. Mähän sinisilmäsenä lähdin tänne ja ajattelin, että tiedän, mitä se rankka työ on. Joo niin mä tiedänkin, mitä on fyysisesti rankka työ, mutta mites toi henkinen puoli. Sä asut sun pomon kanssa, oot siis periaatteessa aina töissä. Mitä jos sulle annetaan kritiikkiä jostain, pystytkö silti olemaan oma itsesi kotona..
- Kaikilla tänne lähtevillä on jonkunlainen unelma Amerikasta. Se unelma on osittain totta ja sitä kannaattaakin vaalia, mutta samanlaista se arki täälläkin on. Välillä vituttaa ja kaikki on todella turhauttavaa, välillä tekis mieli lauleskella kokoajan, koska on niin iloinen. Joten sitä kannattaa jo etukäteen miettiä, että mitä sitten kun se arki oikeesti on arkea ja töitä joutuu tekemään.
No entäs sitten ne au pairina olemisen hyvät puolet:
- Kieli, ehdottomasti. Mun enkku oli aivan umpisurkeeta kun tänne tulin ja oon ihmeissäni, että sain näin hyvän perheen mun huonolla englannilla. Se ei vieläkään oo loistavaa ja se on asia, joka mua ärsyttää täällä eniten, miten saisin sitä parannettua, mutta pikku hiljaa se parantuu..
- Perhe. Se on se hyvä ja huono asia samaan aikaan. Vaikka mä välillä kiehun raivosta mun lapsien kanssa (joskus ehkä myös vanhempien, mutta harvemmin), en vaihtais tätä perhettä mihinkään. En olis uskonut, että näistä tulee niin tärkeitä, näinkin lyhyessä ajassa. Alussa olin vähän surullinen, koska kielen ja sen, etten tuntenut heitä vielä kunnolla, multa meni paljon juttuja ohi. Mutta nyt tajuan perheen inside vitsit ja olen osa niitä.
- Ystävät. Niin kun oon jo aikasemmin sanonut ja blogia lukeneet on huomanneet, mulla kävi pirun hyvä tuuri. Löysin heti alkumetreillä hyvä ystävän, johon voin luottaa. Mulla on muutamia muitakin ihan hyviä kavereita ja tänne on tulossa muutama tyttö lähiaikoina (tällä viikolla itseasiassa), joten on kivaa tutustua uusiinkin ihmisiin.
- Kokemukset. Oon kokenut täällä sellasia asioita, joita en ikinä Suomessa kokisi. Oon ehkä ollut muutaman kerran vähän liian rohkee ja tehnyt sellasia juttuja, joita ei äitille kertois, mutta oon päättänyt, että koska elän vaan kerran, teen hullujakin juttua. (järki mukana tietysti, äiti rakas...) Tietysti on niitäkin kokemuksia, joissa ei oo tarvinnut olla rohkee ja ne silti pysyy mielessä aina, esimerkkinä NYC:ssä hengailu.
Voin rehellisesti sanoa, että ennen kun tänne tulin, ajattelin, että tuun takasin muutaman viikon tai maksimissaan kuukauden jälkeen. Oon aina asunut samassa pikku kaupungissa, viettänyt pitkälti aikani siinä samassa kaupungissa, vaikka muuallakin olis paljon nähtävää. Sitten yhtäkkiä repäsen ja lähden Amerikkaan. Mutta nyt kun mietin taaksepäin, ei oo ollut ainuttakaan sellasta hetkeä, että olisin oikeesti halunnut lähteä Suomeen ja luovuttaa. En vois tehdä sitä tälle ihanalle perheelle, näille lapsille, jotka luottaa muhun ja tärkeimpänä omalle itelleni.
Varasin pari viikkoa sitten lennot Suomeen, kymmenen päivää saan kattella millanen meininki siellä taas olikaan, halailla mun rakkaimpia ja syödä suomalaista ruokaa. Mua ehkä vähän jännittää sinne tulo, koska en oo ikävöinyt yhtään. Tuleeko se ikävä sitten kun tuun, vai tajuunko, että elämää on oikeesti muuallakin kun siellä mun kyläpahasessa. Tottakai kaikki ihanat ihmiset asuu Suomessa, mutta maailmalla ois niin paljon muutakin nähtävää, joten kannattaako heidän takiaan jäädä jumiin samaan paikkaan... saas nähdä mikä fiilis noiden päivien jälkeen on!
Ajattelin kirjottaa tällasen "avautumispostauksen" ihan sen kunniaksi, että oon niin onnellinen ja ilonen täällä. Kaikki tulevat au pairit, tai au pairiksi haluavat, jos teillä on jotain kysymyksiä, niin KYSYKÄÄ, mä kyselin niin paljon kaikilta au pairina olevilta, että olin jo varmaan rasittava... haha. Tietysti tututkin saa kysellä kaikkea. Vastailen mielelläni.
Hauskaa alkavaa viikkoa! Kahden viikon päästä istun koneessa... JEE (kai se on jee?).
Loppuun vielä ihana biisi.... <3
John Mayer- Shadow days
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Born and Raised
Moimoimoi
Maanantaina olin super väsynyt, yllättäen.. Skypettelin Juttan kanssa päikkäreitten jälkeen muutaman tunnin. Vaikkei sitä asiaa ehkä niin paljon ookkaa, on silti kiva jutella sellasta diipadaapaakin yhden parhaimman ystävän kanssa. Oon tässä tajunnut, että mulla on oikeesti tosi ihanat parhaimmat ystävät. Oon melkein päivittäin tekemisissä jotenkin heidän kanssaan, ja tuntuu siltä, että ystävyys on vaan syventyny, vaikka välimatkaa onkin näin paljon. SUUKKOJA!! Tein meille ruoaksi kanahampurilaisia ja tuli kyllä hyviä. Illalla pesin lasten pyykkiä, pienillä ongelmilla kylläkin, koska meidän kuivuri ei suostunut yhteistyöhön mun kanssa... Oon alkanut tekee Natalielle läksiäislahjaa ja muutama tunti illalla vierähti sen kanssa pakertaessa. Toi leikkaa-liimaa tekniikka ei oo ehkä se nopein, mutta ainakin tehty täysin itse. Ja tosiaan vähän pitää miettiäkin, mitä kirjottaa kun enkuks pitää vääntää kaikki tarinat. Vähän sellanen haikee olo tulee kyllä, kun kattelee kaikkia niitä kuvia ja muistelee kaikkia meidän yhteisiä typeriä juttuja...
Tiistaina, hirvee väsymys taas, ei oo tällästä vähään aikaan ollukkaan, järkyttävän pitkät päikkärit taas. Päivällä skypettelin Lindan ja poikien kanssa ja on ne vaan niin söpöjä!! Olin pistänyt aamulla jo dinnerin tulille slow cookeriin, joten se siinä porisi kuus tuntia ittekseen. Siivoilin alakertaa päivällä ja touhuilin muutenkin kaikkea pientä. Käväsin juoksumatolla vetämässä pikku reenit, kattelin samalla netistä Suomitytöt New Yorkissa sarjaa ja niin... onhan se aika omalaatunen sarja. Touhuiltiin lasten kanssa iltapäivällä kaikkea pientä jonka jälkeen siivoilin paremmin keittiötä. Omaan huoneeseen tulin vasta yhdeksän aikaan, mutta unen päästä sain kiinni ehkä joskus yhden jälkeen, kiitos niiden päiväunien.
Keskiviikkona, yllättäen, muutaman tunnin päikkärit TAI OIKEASTAAN, ne ei oo päikkärit.. jos meen nukkumaan yhdeltä, herään puol seittemältä josta oon hereillä kahdeksaan, jonka jälkeen meen taas nukkumaan, mähän periaatteessa jatkan yöunia??? Oon viisas! Hanna pisti viestiä, että Skypee ja mähän tietty innoissani juttelin mun pupunan kanssa. Aikaa hurahti taas pari tuntia, ennen kun tajusin, että duuniakin pitäis alkaa tehdä. Lapset tuli koulusta, tehtiin välipalaa, ja lähdin heittämään poikaa baseball try outtiin, eli tänne perustetaan joku uus joukkue ja kaikkien siihen haluavien pitää antaa näyttö omista taidoistaan. Siellä seurailin näitä poikia ja ihan rehellisesti voin sanoa, että "mun" poika on aika hyvä. Enhän mä mitään baseballista tiedä, mutta kyllä mäkin nään kuka saa koppeja ja osaa heittää sitä palloa. (toivottavasti noi asiat ratkasis ees hiukan haha) Sain yllättävän tekstarin siinä istuskellessani ja se kaks tuntinen vierähti hassun hauskoja tekstaillessa englanniksi. En olis ikinä uskonut, että osaan heittää vitsejä enkuksi, vielä niin, että joku ymmärtää, mutta näköjään ihmeitäkin tapahtuu... Pojan harkat loppu ja yritin maanitella autossa, että hän ottais suihkun heti kotiin päästyään, hän ei oikein innostunut tästä, joten päätin olla ovela... sanoin, että mä yritän tehdä ruoan sinä aikana kun hän ottaa suihkun, katotaan kumpi voittaa niin johan tuli hippuloihin liikettä ja se suihku olikin ihan kiva juttu. Tietysti hän voitti, kestihän se suihku 4 minuuttia. Tein mac n cheese:ä lapsille, eli siis keitettyjä makarooneja ja juustoa, yh. En oikeen ite välitä tosta sotkusta, joten paistoin itelleni pihvin. Mites tää kokkausinto on muuttunut, kun Suomessa söin nuudeleita, jos jaksoin niitäkään tehdä. Yleensä otin vaan töistä rasian kaalisalaattia ja siinä oli mun ravinteikas illallinen, maukas kylläkin ;)
Terkkuja Suomeen, ootte ihania!!
ps. Löysin ihanan miehen, John Mayer, mikä ihana laulaja. Oon tässä eilisen ja tän päivän kuunnellu tota sen uutta albumia Born and Raised ja fiilistelly..
Maanantaina olin super väsynyt, yllättäen.. Skypettelin Juttan kanssa päikkäreitten jälkeen muutaman tunnin. Vaikkei sitä asiaa ehkä niin paljon ookkaa, on silti kiva jutella sellasta diipadaapaakin yhden parhaimman ystävän kanssa. Oon tässä tajunnut, että mulla on oikeesti tosi ihanat parhaimmat ystävät. Oon melkein päivittäin tekemisissä jotenkin heidän kanssaan, ja tuntuu siltä, että ystävyys on vaan syventyny, vaikka välimatkaa onkin näin paljon. SUUKKOJA!! Tein meille ruoaksi kanahampurilaisia ja tuli kyllä hyviä. Illalla pesin lasten pyykkiä, pienillä ongelmilla kylläkin, koska meidän kuivuri ei suostunut yhteistyöhön mun kanssa... Oon alkanut tekee Natalielle läksiäislahjaa ja muutama tunti illalla vierähti sen kanssa pakertaessa. Toi leikkaa-liimaa tekniikka ei oo ehkä se nopein, mutta ainakin tehty täysin itse. Ja tosiaan vähän pitää miettiäkin, mitä kirjottaa kun enkuks pitää vääntää kaikki tarinat. Vähän sellanen haikee olo tulee kyllä, kun kattelee kaikkia niitä kuvia ja muistelee kaikkia meidän yhteisiä typeriä juttuja...
Tiistaina, hirvee väsymys taas, ei oo tällästä vähään aikaan ollukkaan, järkyttävän pitkät päikkärit taas. Päivällä skypettelin Lindan ja poikien kanssa ja on ne vaan niin söpöjä!! Olin pistänyt aamulla jo dinnerin tulille slow cookeriin, joten se siinä porisi kuus tuntia ittekseen. Siivoilin alakertaa päivällä ja touhuilin muutenkin kaikkea pientä. Käväsin juoksumatolla vetämässä pikku reenit, kattelin samalla netistä Suomitytöt New Yorkissa sarjaa ja niin... onhan se aika omalaatunen sarja. Touhuiltiin lasten kanssa iltapäivällä kaikkea pientä jonka jälkeen siivoilin paremmin keittiötä. Omaan huoneeseen tulin vasta yhdeksän aikaan, mutta unen päästä sain kiinni ehkä joskus yhden jälkeen, kiitos niiden päiväunien.
Keskiviikkona, yllättäen, muutaman tunnin päikkärit TAI OIKEASTAAN, ne ei oo päikkärit.. jos meen nukkumaan yhdeltä, herään puol seittemältä josta oon hereillä kahdeksaan, jonka jälkeen meen taas nukkumaan, mähän periaatteessa jatkan yöunia??? Oon viisas! Hanna pisti viestiä, että Skypee ja mähän tietty innoissani juttelin mun pupunan kanssa. Aikaa hurahti taas pari tuntia, ennen kun tajusin, että duuniakin pitäis alkaa tehdä. Lapset tuli koulusta, tehtiin välipalaa, ja lähdin heittämään poikaa baseball try outtiin, eli tänne perustetaan joku uus joukkue ja kaikkien siihen haluavien pitää antaa näyttö omista taidoistaan. Siellä seurailin näitä poikia ja ihan rehellisesti voin sanoa, että "mun" poika on aika hyvä. Enhän mä mitään baseballista tiedä, mutta kyllä mäkin nään kuka saa koppeja ja osaa heittää sitä palloa. (toivottavasti noi asiat ratkasis ees hiukan haha) Sain yllättävän tekstarin siinä istuskellessani ja se kaks tuntinen vierähti hassun hauskoja tekstaillessa englanniksi. En olis ikinä uskonut, että osaan heittää vitsejä enkuksi, vielä niin, että joku ymmärtää, mutta näköjään ihmeitäkin tapahtuu... Pojan harkat loppu ja yritin maanitella autossa, että hän ottais suihkun heti kotiin päästyään, hän ei oikein innostunut tästä, joten päätin olla ovela... sanoin, että mä yritän tehdä ruoan sinä aikana kun hän ottaa suihkun, katotaan kumpi voittaa niin johan tuli hippuloihin liikettä ja se suihku olikin ihan kiva juttu. Tietysti hän voitti, kestihän se suihku 4 minuuttia. Tein mac n cheese:ä lapsille, eli siis keitettyjä makarooneja ja juustoa, yh. En oikeen ite välitä tosta sotkusta, joten paistoin itelleni pihvin. Mites tää kokkausinto on muuttunut, kun Suomessa söin nuudeleita, jos jaksoin niitäkään tehdä. Yleensä otin vaan töistä rasian kaalisalaattia ja siinä oli mun ravinteikas illallinen, maukas kylläkin ;)
Terkkuja Suomeen, ootte ihania!!
ps. Löysin ihanan miehen, John Mayer, mikä ihana laulaja. Oon tässä eilisen ja tän päivän kuunnellu tota sen uutta albumia Born and Raised ja fiilistelly..
You only live once
Moikka, kirjotin tän postauksen jo kerran, mutta kone päätti sanoo ittensä irti ja sinne meni se postaus, joten tässä uudestaan..
Lauantaina otettiin aamulla juna 10.12 Cityyn, olin aika sankari, koska heräsin tosiaan 9.51 ja matkaan menee 6 minuuttia ja kerkesin. Joutusin pikku spurtin ottamaan kyllä... huoh. Grand Centralilta otettiin suoraan metro Sohoon, jossa käytiin Converse kaupassa hakemassa muutamat tuliaiskengät. Sohossa oli markkinat samaan aikaan, joten kierreltiin siellä hetken aikaa. Meijän päivän suunnitelma oli kiertää eri tatuointipaikkoja läpi ja kattella vähän miten tää koko tatuointi homma toimii. Löydettiin yks aika lupaava, mutta heillä oli pitkä jonotuslista ja hintataso ei ollut mikään ihan halpa. Päätettiin lähteä Greenwich Villageen, jossa poikettiin kahdessa eri tatskapaikassa, mutta se fiilis ei ollut jotenkaan oikee kummassakaan. Neljänteen paikkaan kun mentiin sisälle, meitä oli heti vastassa mukava mies ja tiesin heti, että tää on meijän paikka. Kyseltiin vähän siitä paikasta ja tää mies piirsi meille kuvan uudestaan ja oltiin tosi vakuuttuneita. Joten käveltiin ulos Natalien kanssa tuntia myöhemmin molemmilla uusi tatuointi ihossa!
Ajattelin ensin, että laitan kuvan tänne, mutta jotenkin siitä tulikin niin henkilökohtanen juttu, että haluun pitää sen omalla itselläni. Otettiin siis sama sana Natalien kanssa, eri paikkaan kylläkin. Silti se ei oo mikään lupaan aina olla ystäväsi-tatuointi. Se on muistutus siitä, että löydettiin toisemme, uskallettiin lähteä Amerikkaan, ottaa iso haaste vastaan ja kaikista tärkein: you only live ONCE!
Käytiin syömässä Chipotlessa meksikolaiset, oon ihastunu täällä meksikolaiseen ruokaan ihan täysin. Voisin syödä pelkkää sitä. Toi Chipotle on vähän sama kun Subway, mutta toimii meksikolaisittain. Lähdettiin kävelemään ylöspäin 6th Avenueta ja kohta tajuttiinkin, että oltiin kävelty alhaalta Sohosta Times Squarelle, eli muutama HASSU kortteli. Tajuttiin, ettei oltu käyty Times Squarella moneen viikkoon, joten mentiin ostamaan vähän tuliaisia ja NYC kuvia mulle. Kello oli jo melko paljon, joten päätettiin ottaa aikanen juna kotiin. Hengailin vielä tytön kanssa illan ja katottiin leffaa.
Sunnuntaina otettiin yhdentoista juna taaskin Cityyn. Täällä juhlittiin Puerto Rico päivää, joten oli aika täyttä Cityssä. Me käytiin hakemassa eväät kaupasta ja käveltiin Central Parkkiin. Tarkotus oli ottaa aurinkoa, mutta ei oikeen paistanu kunnolla, joten lueskeltiin kirjaa ja vaan juoruttiin. Natalie lähti käymään vessassa ja mä jäin yksin meidän viltille. Kuulin, että mun takana joku sano wou ja käännyin kattomaan ja siellä oli nuorehko mies, joka hymyili mulle. Mä sitte ystävällisesti hymyilin takas, ja hän tuli sitten kertomaan, että opiskelee jalkahierojaksi ja haluis ottaa mun jaloista kuvan. Aluksi olin ihan, että joo miksei, mutta sitten hän kysyi, että tykkäänkö jalkahieronnasta niin tuli vähän sellanen olo, että mikä jalkafetissimies toi oikeen on. Joten sanoin, että saat ottaa mun jaloista kuvan maata vasten. Toisaalta mikäs siinä, jos joku ilostuu mun jaloista. Se oli vaan taas hetki, mitä ei vois muualla tapahtua kun NYC:ssä....
Ilma ei tosiaan ollut mikään parhain, joten päätettiin ottaa suunnaksi, mikäs muukaan kun sunnuntai-illan vakkariksi muodostunut Vapiano. Metroon kun mentiin, nähtiin taas jotain niin nyciä... nainen ilman yläosaa. TÄYSIN ilman yläosaa, oli ihan mielenkiintosta istua metrossa hänen lähellään, kun näki miesten ilmeet, jotka siihen samaan vaunuun tuli... :D Noustiin Union Squarella pois ja käveltiin korttelin verran Vapianoon. Rakastan sitä paikkaa, se ruoka on mahtavaa ja suht halpaa. Enkä voi sanoa, että ne nuoret ja söpöt baarimikot olis negatiivinen asia, haha. Otin pitsan ekaa kertaa ja oli kyllä aika herkku, ei silti Rivieran voittanutta (ehkä oon vähän puolueelline...?). Taas aika hurahti liian nopeesti ja huomattiin, että kello alkaa olla paljon. Ilma oli mitä ihanin, joten kävellen mentiin taas se kolmisenkymmentä korttelia.
Tää viikonloppu pysyy mun mielessä koko loppuelämän, yksityiskohdat ehkä haalistuu, mutta tärkeimmät: NYC, Natalie ja se fiilis muistuu aina, kun nään mun tatuoinnin...
Lauantaina otettiin aamulla juna 10.12 Cityyn, olin aika sankari, koska heräsin tosiaan 9.51 ja matkaan menee 6 minuuttia ja kerkesin. Joutusin pikku spurtin ottamaan kyllä... huoh. Grand Centralilta otettiin suoraan metro Sohoon, jossa käytiin Converse kaupassa hakemassa muutamat tuliaiskengät. Sohossa oli markkinat samaan aikaan, joten kierreltiin siellä hetken aikaa. Meijän päivän suunnitelma oli kiertää eri tatuointipaikkoja läpi ja kattella vähän miten tää koko tatuointi homma toimii. Löydettiin yks aika lupaava, mutta heillä oli pitkä jonotuslista ja hintataso ei ollut mikään ihan halpa. Päätettiin lähteä Greenwich Villageen, jossa poikettiin kahdessa eri tatskapaikassa, mutta se fiilis ei ollut jotenkaan oikee kummassakaan. Neljänteen paikkaan kun mentiin sisälle, meitä oli heti vastassa mukava mies ja tiesin heti, että tää on meijän paikka. Kyseltiin vähän siitä paikasta ja tää mies piirsi meille kuvan uudestaan ja oltiin tosi vakuuttuneita. Joten käveltiin ulos Natalien kanssa tuntia myöhemmin molemmilla uusi tatuointi ihossa!
Ajattelin ensin, että laitan kuvan tänne, mutta jotenkin siitä tulikin niin henkilökohtanen juttu, että haluun pitää sen omalla itselläni. Otettiin siis sama sana Natalien kanssa, eri paikkaan kylläkin. Silti se ei oo mikään lupaan aina olla ystäväsi-tatuointi. Se on muistutus siitä, että löydettiin toisemme, uskallettiin lähteä Amerikkaan, ottaa iso haaste vastaan ja kaikista tärkein: you only live ONCE!
Käytiin syömässä Chipotlessa meksikolaiset, oon ihastunu täällä meksikolaiseen ruokaan ihan täysin. Voisin syödä pelkkää sitä. Toi Chipotle on vähän sama kun Subway, mutta toimii meksikolaisittain. Lähdettiin kävelemään ylöspäin 6th Avenueta ja kohta tajuttiinkin, että oltiin kävelty alhaalta Sohosta Times Squarelle, eli muutama HASSU kortteli. Tajuttiin, ettei oltu käyty Times Squarella moneen viikkoon, joten mentiin ostamaan vähän tuliaisia ja NYC kuvia mulle. Kello oli jo melko paljon, joten päätettiin ottaa aikanen juna kotiin. Hengailin vielä tytön kanssa illan ja katottiin leffaa.
Sunnuntaina otettiin yhdentoista juna taaskin Cityyn. Täällä juhlittiin Puerto Rico päivää, joten oli aika täyttä Cityssä. Me käytiin hakemassa eväät kaupasta ja käveltiin Central Parkkiin. Tarkotus oli ottaa aurinkoa, mutta ei oikeen paistanu kunnolla, joten lueskeltiin kirjaa ja vaan juoruttiin. Natalie lähti käymään vessassa ja mä jäin yksin meidän viltille. Kuulin, että mun takana joku sano wou ja käännyin kattomaan ja siellä oli nuorehko mies, joka hymyili mulle. Mä sitte ystävällisesti hymyilin takas, ja hän tuli sitten kertomaan, että opiskelee jalkahierojaksi ja haluis ottaa mun jaloista kuvan. Aluksi olin ihan, että joo miksei, mutta sitten hän kysyi, että tykkäänkö jalkahieronnasta niin tuli vähän sellanen olo, että mikä jalkafetissimies toi oikeen on. Joten sanoin, että saat ottaa mun jaloista kuvan maata vasten. Toisaalta mikäs siinä, jos joku ilostuu mun jaloista. Se oli vaan taas hetki, mitä ei vois muualla tapahtua kun NYC:ssä....
Ilma ei tosiaan ollut mikään parhain, joten päätettiin ottaa suunnaksi, mikäs muukaan kun sunnuntai-illan vakkariksi muodostunut Vapiano. Metroon kun mentiin, nähtiin taas jotain niin nyciä... nainen ilman yläosaa. TÄYSIN ilman yläosaa, oli ihan mielenkiintosta istua metrossa hänen lähellään, kun näki miesten ilmeet, jotka siihen samaan vaunuun tuli... :D Noustiin Union Squarella pois ja käveltiin korttelin verran Vapianoon. Rakastan sitä paikkaa, se ruoka on mahtavaa ja suht halpaa. Enkä voi sanoa, että ne nuoret ja söpöt baarimikot olis negatiivinen asia, haha. Otin pitsan ekaa kertaa ja oli kyllä aika herkku, ei silti Rivieran voittanutta (ehkä oon vähän puolueelline...?). Taas aika hurahti liian nopeesti ja huomattiin, että kello alkaa olla paljon. Ilma oli mitä ihanin, joten kävellen mentiin taas se kolmisenkymmentä korttelia.
Tää viikonloppu pysyy mun mielessä koko loppuelämän, yksityiskohdat ehkä haalistuu, mutta tärkeimmät: NYC, Natalie ja se fiilis muistuu aina, kun nään mun tatuoinnin...
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Hiljast on...
Moi, niin mun piti alkaa päivittelee tätä blogia useemmin. Haha, ei ihan ollukkaan niin helppoa.
Eli viime viikon maanantaista... Poika oli kipee joten koko päivä meni lääkärillä käydessä ja apteekissa juostessa. Tultiin kotiin iltapäivällä ja tein meille lounasta. Olin oikeestaan koko maanantain töissä, en ees tajunnut, että aika meni niin nopeesti ennen ku kello oli jo puoli kahdeksan ja piti lähteä tennikseen lasten kanssa. Olin sairaan väsynyt kun tultiin sieltä ja menin jo puoli kymmenen aikaa sänkyyn.
Tiistaina Natalie tuli mun luo aamupalalle ja tehtiin pannukakkuja! NAM, en ymmärrä miksei olla aikasemmin tajuttu, että ne omat tekemät on parempia kun Ihopin ja "ilmasia". Illalla tein lapsille ruokaa, täällä on taas satanut jonkun verran joten lapsilla ei ollut harkkoja lainkaan.
Keskiviikkona hain pojan taas koulusta, koska hän oli kipeä. Näin samalla ekaa kertaa jenkkikoulun sisältä. Ja kyllähän ne aika samanlaisia on kun leffoissa. Pitkät leveet käytävät, paljon porukkaa ja kaappeja. Tosiaan toi on alakoulu eli ei ehkä ihan sama asia kun high school. Hengailtiin siinä sitten pojan kanssa loppupäivä ennen kun tyttö tuli koulusta. Kävin hakemassa meille subit ruoaksi.
Torstaina kävin juoksemassa aamulla, jonka jälkeen menin ottamaan päikkärit. Illalla tein ruoaksi lihapullia ja perunamuussia, nam. (ompa näissä päivissä sisältöä.... ahaha)
Perjantaina kävin ensin kaupassa, jonka jälkeen pesin auton ihanassa auringonpaisteessa. Lapset tuli kotiin koulusta ja me katottiin leffa, jonka jälkeen aloin tehdä kasvisgratiinia. Ja siitä tulikin koko perheen lempiruoka, tein sitä ekaa kertaa joten olin aika ylpee itestäni. Illalla kävin heittämässä lyhyen juoksulenkin juoksumatolla. Laitoin itteni nopeesti valmiiksi ja Natalie tuli hakemaan mut. Meillä ei ollu mitään suunitelmaa, mutta perjantain kunniaks haluttiin lähteä pois kotoota. Mentiin White Plainsiin ja suunniteltiin jo, että käydään kattomassa leffa, mutta ei siellä mennyt mitään hyviä. Ostettiin ShopRitestä sushia ja istuskeltiin ostarilla tunnin verran. Kello oli jo yli yhdentoista, kun ehdotin, että käydään muutamassa pubissa. Mehän käytiin ja meillä oli ihan sairaan hauskaa, nähtiin muutamat muut au pairit, mutta oltiin silti kahdestaan. Tanssittiin varmaan tunnin verran ja oli hauskaa olla selvinpäin. Yhden jälkeen käveltiin takas autolle ja Natalie heitti mut kotiin.
Taas meni viikko niin että hurahti. Mä en tiä kiinnostaaks ketään nää mun tavalliset arki postaukset, mutta tällästä tää elämä täällä on. Välillä on tylsää, välillä vähän vähän riehakkaampaa. :)
Eli viime viikon maanantaista... Poika oli kipee joten koko päivä meni lääkärillä käydessä ja apteekissa juostessa. Tultiin kotiin iltapäivällä ja tein meille lounasta. Olin oikeestaan koko maanantain töissä, en ees tajunnut, että aika meni niin nopeesti ennen ku kello oli jo puoli kahdeksan ja piti lähteä tennikseen lasten kanssa. Olin sairaan väsynyt kun tultiin sieltä ja menin jo puoli kymmenen aikaa sänkyyn.
Tiistaina Natalie tuli mun luo aamupalalle ja tehtiin pannukakkuja! NAM, en ymmärrä miksei olla aikasemmin tajuttu, että ne omat tekemät on parempia kun Ihopin ja "ilmasia". Illalla tein lapsille ruokaa, täällä on taas satanut jonkun verran joten lapsilla ei ollut harkkoja lainkaan.
Keskiviikkona hain pojan taas koulusta, koska hän oli kipeä. Näin samalla ekaa kertaa jenkkikoulun sisältä. Ja kyllähän ne aika samanlaisia on kun leffoissa. Pitkät leveet käytävät, paljon porukkaa ja kaappeja. Tosiaan toi on alakoulu eli ei ehkä ihan sama asia kun high school. Hengailtiin siinä sitten pojan kanssa loppupäivä ennen kun tyttö tuli koulusta. Kävin hakemassa meille subit ruoaksi.
Torstaina kävin juoksemassa aamulla, jonka jälkeen menin ottamaan päikkärit. Illalla tein ruoaksi lihapullia ja perunamuussia, nam. (ompa näissä päivissä sisältöä.... ahaha)
Perjantaina kävin ensin kaupassa, jonka jälkeen pesin auton ihanassa auringonpaisteessa. Lapset tuli kotiin koulusta ja me katottiin leffa, jonka jälkeen aloin tehdä kasvisgratiinia. Ja siitä tulikin koko perheen lempiruoka, tein sitä ekaa kertaa joten olin aika ylpee itestäni. Illalla kävin heittämässä lyhyen juoksulenkin juoksumatolla. Laitoin itteni nopeesti valmiiksi ja Natalie tuli hakemaan mut. Meillä ei ollu mitään suunitelmaa, mutta perjantain kunniaks haluttiin lähteä pois kotoota. Mentiin White Plainsiin ja suunniteltiin jo, että käydään kattomassa leffa, mutta ei siellä mennyt mitään hyviä. Ostettiin ShopRitestä sushia ja istuskeltiin ostarilla tunnin verran. Kello oli jo yli yhdentoista, kun ehdotin, että käydään muutamassa pubissa. Mehän käytiin ja meillä oli ihan sairaan hauskaa, nähtiin muutamat muut au pairit, mutta oltiin silti kahdestaan. Tanssittiin varmaan tunnin verran ja oli hauskaa olla selvinpäin. Yhden jälkeen käveltiin takas autolle ja Natalie heitti mut kotiin.
Taas meni viikko niin että hurahti. Mä en tiä kiinnostaaks ketään nää mun tavalliset arki postaukset, mutta tällästä tää elämä täällä on. Välillä on tylsää, välillä vähän vähän riehakkaampaa. :)
torstai 7. kesäkuuta 2012
Suomalainen sisu
Moi, tosissani yritän nyt ottaa tästä blogista taas vähän kiinni :)
Lauantaina lähdettiin Natalien kanssa kahdentoista aikaa White Plainsiin, käytiin syömässä sushia, parasta ruokaa ikinä oikeesti. Otettiin all you can eat-tarjous ja mehän sitten syötiin muutamat sushit. Oli ehkä hiukan huono olo sen jälkeen, mutta se oli vaan niin hyvää. Johanna tuli kanssa White Plainsiin ja mentiin kolmestaan ostarille pyörimään, mä löysin topin illaksi ja aurinkolasit. Tytötkin löysi jotain kivaa itelleen. Neljän viiden aikaan otettiin juna takasin kotiin, kävin juoksemassa, kun sushit vähän turvotti. Natalie tuli mun luokse ja pidettiin etkot mun huoneessa.
Ja niinkun aina, meille tuli kiire. Vaikka jo aikasin päätetään mikä juna otetaan, se kiire yllättää aina. Junassa tutustuttiin yhteen poikaan, joka asuu meidän kaupungissa, ollaankin jo luultu ettei siellä asu ketään nuoria. Natalie vaihto numerot hänen kanssaan ja sovittiin, että mennään kahville joku kerta. Päätettiin kävellä clubille ja siinä matkalla mä pongasin tällasen karikatyyritaiteilijan ja innostuin siinä, että nyt tehdään kuva meistä. En siinä tosiaan ajatellut, että mihin me se saadaan siellä clubilla. Kuvasta tuli hieno ja me jatkettiin kävellen matkaa. Löydettiin clubille ja päästiin sisälle. Se on makee paikka, koska siellä on katto auki ja näät taivaan ja vieressä olevat korkeet rakennukset. Hauskaa oli kunnes sain ei niin mieluisen tekstarin, pienet itkun tirautukset, kunnes tajusin, että en oo tullut itkemään clubille, enkä Amerikkaan. Joten ilta jatku suomalaisella sisulla ja varsin suomalaisella tavalla...hyvin humalassa! Tutustuttiin muutamiin tyyppeihin ja ollaan menty johonki private-alueelle pokkana. Neljän aikaa tuli väsymys ja juostiin clubilta ulos, taksiin ja nukkumaan Grand Centralille. Meillä on vuoroillat, kumpi saa nukkua ja kumpi vahtii. Nyt oli mun vuoro nukkua, ihanaa! Kotona olin ennen seittemää ja suorilta nukkumaan omaan sänkyyn.
Lauran hyvät ideat
Clubilta
Taksissa
Sunnuntaina nukuin kahteentoista ja sellanen pieni pääkipu vaivasi, mutta sain itteni revittyy kahden junaan ja lähdettiin Natalien kanssa Cityyn. Ja oli ehkä paras päivä ikinä. Ostin kellon itelleni heräteostoksena, jonka jälkeen käveltiin 5th Avenue edestakasin ja käytiin kaikissa ihanissa kalleissa kaupoissa. Viiden paikkeilla otettiin metro Union Squarelle ja mentiin Vapianoon syömään, mmm mm. Halpa ja hyvä, hinta-laatu suhde kyllä niin kohdallaan! Dinnerin jälkeen mentiin hetkeks istuskelemaan Union Squarelle ja kattelemaan ihmisiä. Ainoastaan New York Cityssä voi tapahtua sellasia asioita, joita siellä tapahtuu. Se on vähän sellanen hippien kokoontumispaikka (siksihän mekin siellä oltiin), mutta tosi kiva puisto ja aukio. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos Nyciin menee. Ilma oli mitä ihanin, joten päätettiin kävellä se kolmisenkymmentä korttelia takasin Grand Centralille ja otettiin jo yhdeksän juna kotiin. Suoristin vielä tytön hiukse kun tulin kotiin ja hän oli niin ilonen, tuli hyvä mieli siis!
Nyc ja auringonlasku <3
Ei olis paremmin viikonloppua viettää; ihana ystävä, hauskanpito ja maailman parhain kaupunki!
Lauantaina lähdettiin Natalien kanssa kahdentoista aikaa White Plainsiin, käytiin syömässä sushia, parasta ruokaa ikinä oikeesti. Otettiin all you can eat-tarjous ja mehän sitten syötiin muutamat sushit. Oli ehkä hiukan huono olo sen jälkeen, mutta se oli vaan niin hyvää. Johanna tuli kanssa White Plainsiin ja mentiin kolmestaan ostarille pyörimään, mä löysin topin illaksi ja aurinkolasit. Tytötkin löysi jotain kivaa itelleen. Neljän viiden aikaan otettiin juna takasin kotiin, kävin juoksemassa, kun sushit vähän turvotti. Natalie tuli mun luokse ja pidettiin etkot mun huoneessa.
Ja niinkun aina, meille tuli kiire. Vaikka jo aikasin päätetään mikä juna otetaan, se kiire yllättää aina. Junassa tutustuttiin yhteen poikaan, joka asuu meidän kaupungissa, ollaankin jo luultu ettei siellä asu ketään nuoria. Natalie vaihto numerot hänen kanssaan ja sovittiin, että mennään kahville joku kerta. Päätettiin kävellä clubille ja siinä matkalla mä pongasin tällasen karikatyyritaiteilijan ja innostuin siinä, että nyt tehdään kuva meistä. En siinä tosiaan ajatellut, että mihin me se saadaan siellä clubilla. Kuvasta tuli hieno ja me jatkettiin kävellen matkaa. Löydettiin clubille ja päästiin sisälle. Se on makee paikka, koska siellä on katto auki ja näät taivaan ja vieressä olevat korkeet rakennukset. Hauskaa oli kunnes sain ei niin mieluisen tekstarin, pienet itkun tirautukset, kunnes tajusin, että en oo tullut itkemään clubille, enkä Amerikkaan. Joten ilta jatku suomalaisella sisulla ja varsin suomalaisella tavalla...hyvin humalassa! Tutustuttiin muutamiin tyyppeihin ja ollaan menty johonki private-alueelle pokkana. Neljän aikaa tuli väsymys ja juostiin clubilta ulos, taksiin ja nukkumaan Grand Centralille. Meillä on vuoroillat, kumpi saa nukkua ja kumpi vahtii. Nyt oli mun vuoro nukkua, ihanaa! Kotona olin ennen seittemää ja suorilta nukkumaan omaan sänkyyn.
Sunnuntaina nukuin kahteentoista ja sellanen pieni pääkipu vaivasi, mutta sain itteni revittyy kahden junaan ja lähdettiin Natalien kanssa Cityyn. Ja oli ehkä paras päivä ikinä. Ostin kellon itelleni heräteostoksena, jonka jälkeen käveltiin 5th Avenue edestakasin ja käytiin kaikissa ihanissa kalleissa kaupoissa. Viiden paikkeilla otettiin metro Union Squarelle ja mentiin Vapianoon syömään, mmm mm. Halpa ja hyvä, hinta-laatu suhde kyllä niin kohdallaan! Dinnerin jälkeen mentiin hetkeks istuskelemaan Union Squarelle ja kattelemaan ihmisiä. Ainoastaan New York Cityssä voi tapahtua sellasia asioita, joita siellä tapahtuu. Se on vähän sellanen hippien kokoontumispaikka (siksihän mekin siellä oltiin), mutta tosi kiva puisto ja aukio. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos Nyciin menee. Ilma oli mitä ihanin, joten päätettiin kävellä se kolmisenkymmentä korttelia takasin Grand Centralille ja otettiin jo yhdeksän juna kotiin. Suoristin vielä tytön hiukse kun tulin kotiin ja hän oli niin ilonen, tuli hyvä mieli siis!
Ei olis paremmin viikonloppua viettää; ihana ystävä, hauskanpito ja maailman parhain kaupunki!
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Now i know how to change a car tire...
Moi, hmm, nyt oon ihan pihalla et missä viikossa mennään. Tänään on maanantai JO ja oon kirjottanut viimeks viime viikon maanantaista joten siis...
Tiistaina mulla oli kai normi päivä, kamalaa kun ei muista yhtää, täytyy alkaa kirjottella taas useemmin niin näissä postauksisa on jotain sisältöäkin.
Keskiviikko... ei hajua mitä tapahtu, pojalla oli harkat, sen muistan! :) Ja tein hyvää ruokaa.
Torstai oli aika perus päivä, kävin juoksemassa, oon fiksu kun tajusin, että voin kattoa netin kautta ohjelmia samalla kun juoksen, joten siinä menee kaks kärpästä samalla iskulla. Katoin Sokkokokkia ja oli outoa kattoo suomalaista telkkariohjelmaa. En kato muutenkaan täällä paljon telkkaria mutta se, että se oli suomeksi... Illalla käytiin Natalien kanssa tosi pitkästä aikaa Coldstonella jätskillä ja ai että se oli hyvää.
Perjantaina päivällä kävin ekaks isossa kaupassa ostoksilla, jonka jälkeen mun saksalainen kaveri tuli hengailemaan hetkeks mun luo. Ei oltu nähty varmaan kuukauteen kun aikataulut menny ristiin niin pahasti niin nyt oli kiva vaihtaa vähän kuulumisia. Tein lapsille ruokaa illalla ja pyysin ensimmäisen kerran autoa käyttöön sen jälkeen kun viimeks naarmutin sen. Kuskasin tyttöä yhdeksään asti kunnes kävin hakemassa Natalien ja ajettiin White Plainsiin.
Ajettiin siinä sitte sisälle parkkihallii ja oltii jo toisiks ylimmäs kerroksessa kun auto tuntu ihan ihmeelliseltä ja kysyin Natalielta, että miks tää tuntuu tältä ja samaan aikaan joku mies huutaa ulkopuolella et hei sun rengas on tyhjä. Siinä sitte auto parkkiin ja miettimään, että mitä tässä tekis. Päätettiin olla fiksuja tyttöjä ja vaihtaa se rengas. Otettiin kaikki tunkit ja vararenkaat esille kunnes molemmat katso toisiaan, että niin mikäs se eka vaihe olikaan. Siitä ajo paljon ihmisiä ohi ja monella oli sellanen sääliväinen katse, mutta onneksi yksi ihana nuori mies pysähty ja ennen ku se kerkes ees kysyä, että tarvitaanko apua niin me oltiin jo vastattu "YES PLEASE". Hän sitte tuli auttamaan meitä ja kun kerroin tän mun autohistorian hän halus soittaa kavereilleen, ettei koko vastuu jäis hänen harteille. Joten kohta siellä olikin minä, Natalie ja kolme jenkki miestä ihmettelemässä. Saatiin vaihdettua rengas, tai oikeestaan yks niistä pojista sen vaihto ja me muut seisoskeltiin vieressä, luotiin sitä ryhmähenkeä siinä ja pojat kyseli meijän aupair elämästä. Yleensä kun tapaa uusia ihmisiä, kerkee sanomaan muutaman lauseen, ennen kun sieltä tulee se "where are you guys from?" ja sen jälkeen kysymysryöppy on taattu kun kerrotaan, että ollaan Suomesta ja Itävallasta. Pojat tosiaan autto meitä melkein 45 minuuttia ja en tiennyt miten oisin voinu korvata sen heille kun heillä oli vielä kiire leffaankin. Joten keksittiin jättää lappu sen ensimmäisen miehen auton ikkunaan ja nyt sovittiin, että tarjoon oluet heille ensi viikonloppuna Cityssä. Eli jossei muuta hyvää sattunut niin ainakin tutustuttiin uusiin mukavanolosiin ihmisiin :)
No tulin sieltä sitten kotiin ja mun hostisä oli vielä hereillä, oli mukavaa mennä selittämään, että niin rengas puhkesi, MUTTA me vaihdettiin se Natalien kanssa (jotenkin vahingossa unohdin sanoa, että saatiin apua). Pelkäsin pahempaa vastaanottoa, mutta sieltä tuli vaan, selvä, se olis voinut sattua kenelle vaan. Mutta kyllä suoraan sanottuna vähäsen vitutti kun se tapahtu. Mulla on yleensä vielä aina mun Suomi-puhelin mukana ja tällä kertaa ei jostain syystä ollut, olisin ees voinut soittaa iskälle ja kysyä apua, no säästyttiin siltäkin.
Täällä ei kans ikinä tiedä mitä tapahtuu kun ovesta ulos astuu :)
Tiistaina mulla oli kai normi päivä, kamalaa kun ei muista yhtää, täytyy alkaa kirjottella taas useemmin niin näissä postauksisa on jotain sisältöäkin.
Keskiviikko... ei hajua mitä tapahtu, pojalla oli harkat, sen muistan! :) Ja tein hyvää ruokaa.
Torstai oli aika perus päivä, kävin juoksemassa, oon fiksu kun tajusin, että voin kattoa netin kautta ohjelmia samalla kun juoksen, joten siinä menee kaks kärpästä samalla iskulla. Katoin Sokkokokkia ja oli outoa kattoo suomalaista telkkariohjelmaa. En kato muutenkaan täällä paljon telkkaria mutta se, että se oli suomeksi... Illalla käytiin Natalien kanssa tosi pitkästä aikaa Coldstonella jätskillä ja ai että se oli hyvää.
Perjantaina päivällä kävin ekaks isossa kaupassa ostoksilla, jonka jälkeen mun saksalainen kaveri tuli hengailemaan hetkeks mun luo. Ei oltu nähty varmaan kuukauteen kun aikataulut menny ristiin niin pahasti niin nyt oli kiva vaihtaa vähän kuulumisia. Tein lapsille ruokaa illalla ja pyysin ensimmäisen kerran autoa käyttöön sen jälkeen kun viimeks naarmutin sen. Kuskasin tyttöä yhdeksään asti kunnes kävin hakemassa Natalien ja ajettiin White Plainsiin.
Ajettiin siinä sitte sisälle parkkihallii ja oltii jo toisiks ylimmäs kerroksessa kun auto tuntu ihan ihmeelliseltä ja kysyin Natalielta, että miks tää tuntuu tältä ja samaan aikaan joku mies huutaa ulkopuolella et hei sun rengas on tyhjä. Siinä sitte auto parkkiin ja miettimään, että mitä tässä tekis. Päätettiin olla fiksuja tyttöjä ja vaihtaa se rengas. Otettiin kaikki tunkit ja vararenkaat esille kunnes molemmat katso toisiaan, että niin mikäs se eka vaihe olikaan. Siitä ajo paljon ihmisiä ohi ja monella oli sellanen sääliväinen katse, mutta onneksi yksi ihana nuori mies pysähty ja ennen ku se kerkes ees kysyä, että tarvitaanko apua niin me oltiin jo vastattu "YES PLEASE". Hän sitte tuli auttamaan meitä ja kun kerroin tän mun autohistorian hän halus soittaa kavereilleen, ettei koko vastuu jäis hänen harteille. Joten kohta siellä olikin minä, Natalie ja kolme jenkki miestä ihmettelemässä. Saatiin vaihdettua rengas, tai oikeestaan yks niistä pojista sen vaihto ja me muut seisoskeltiin vieressä, luotiin sitä ryhmähenkeä siinä ja pojat kyseli meijän aupair elämästä. Yleensä kun tapaa uusia ihmisiä, kerkee sanomaan muutaman lauseen, ennen kun sieltä tulee se "where are you guys from?" ja sen jälkeen kysymysryöppy on taattu kun kerrotaan, että ollaan Suomesta ja Itävallasta. Pojat tosiaan autto meitä melkein 45 minuuttia ja en tiennyt miten oisin voinu korvata sen heille kun heillä oli vielä kiire leffaankin. Joten keksittiin jättää lappu sen ensimmäisen miehen auton ikkunaan ja nyt sovittiin, että tarjoon oluet heille ensi viikonloppuna Cityssä. Eli jossei muuta hyvää sattunut niin ainakin tutustuttiin uusiin mukavanolosiin ihmisiin :)
No tulin sieltä sitten kotiin ja mun hostisä oli vielä hereillä, oli mukavaa mennä selittämään, että niin rengas puhkesi, MUTTA me vaihdettiin se Natalien kanssa (jotenkin vahingossa unohdin sanoa, että saatiin apua). Pelkäsin pahempaa vastaanottoa, mutta sieltä tuli vaan, selvä, se olis voinut sattua kenelle vaan. Mutta kyllä suoraan sanottuna vähäsen vitutti kun se tapahtu. Mulla on yleensä vielä aina mun Suomi-puhelin mukana ja tällä kertaa ei jostain syystä ollut, olisin ees voinut soittaa iskälle ja kysyä apua, no säästyttiin siltäkin.
Täällä ei kans ikinä tiedä mitä tapahtuu kun ovesta ulos astuu :)
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Me ja muut kiinalaiset
UPS, en näköjään palaillukkaan heti viikonlopun jälkeen! Yritetääs nyt ottaa vähän sitten kiinni tätä blogia.
Viime perjantai siis.. en tosiaan nukkunut yöllä yhtään, tekstailin Fian kanssa neljä tuntia ja oli taas syvälliset jutut. Aamulla menin puol seittemän jälkeen alakertaan ja aloin tehdä lapsille pannukakkuja, mun hostäiti tuli juoksemasta ja hän kysyi heti, että onko kaikki hyvin kun olin jo niin aikasin ylhäällä. Väänsin siinä pannukakut ja kun lapset oli lähtenyt, päätin lähteä salille. Tosiaan, se väsymys meni sellaseksi yliväsymykseksi. Koko päivä meni vähän huonovointisena ja olin pahalla tuulella tietysti kanssa. Illalla olin katsomassa pojan harkkoja melkein puoltoista tuntia ja oli ihanaa olla ulkona kun oli lämmin ilma. Menin nukkumaan ennen kymmentä, oli ihanaa pistää pää tyynyyn pitkän ja raskaan päivän jälkeen.
Matka meni tän kanssa leikkiessä
Baltimoren Aquarium...
Lauantaina ei kuitenkaan saanut kauheen kauaa nukkua, herätys kun oli jo 5.30 ja juna lähti 6.15. Cityssä oltiin seiskalta aamulla ja meijän bussi lähti 8.15 China Townista kohti Baltimorea. Otettiin tosiaan valmismatka joka kiersi Baltimore-Washington DC-Philadelphia ja hinta oli sellanen 76 dollaria. Käytiin Baltimoren satamassa, jossa saatiin säälittävä tunti aikaa käydä kiertelemässä lähistöllä, meidän tunti meni läheisessä ostoskeskuksessa kierrellen, oli niin sairaan kuuma, ettei todellakaan pystynyt olemaan ulkona. Sitten lähdettiin ajamaan DC:hen, pelailtiin Natalien iPadilla ja otettiin kuvia ym tyhmää. Washingtonissa kierrettiin Lincoln Memorial, White House, Washington Monument ymymym... liian paljon liian lyhyessä ajassa, mutta nyt siellä on käyty ja nähty. White House oli ehkä mulle se tärkein, noista muista oon kuullut ja tiesin jotain, mutta kaikki tietää White Housen. Siitä ajettiin keskustaan ja halukkaat sai mennä Madame Tussaud's:lle katsomaan kaikki USA:n presidentit, me päätettiin vähän kierrellä itteksemme. Saatiin jopa hurjat 55 minuuttia aikaa, ennen kun piti palata bussille, kerettiin siis hakea jätskit ja kiertää muutama kortteli. Josta taas lähdettiin ajamaan, käytiin dinnerillä isossa ruokapaikassa, jossa oli kaikkea. Se oli vähän kuin laivan buffetti, mutta parempi. Koko päivänä ei oikeen oltu syöty mitään kunnollista, niin voin kertoa, että hyvä ettei meitä jouduttu kierittämään pois sieltä. Taas bussiin (ainakin oli ilmastoitu ja mukava bussi), kunnes kymmenen jälkeen oltiin hotellilla. Meidän ihana opas, kiinalainen Tommy, kertoi kuitenki, että aamulla lähdetään 6.30, joten ei paljon nukuttu eikä hirveesti naurattanut illalla.
Kyllä, me ja muut kiinalaiset
@ Washington DC
Meitä ehkä hiukan hymyilytti kun mentiin sinne bussille, ensiksi meinattiin mennä väärään bussiin, kun kaikki oppaat oli kiinalaisia miehiä ja ne oli ihan samannäkösiä, onneksi Tommy sitten nappas meidän sieltä, että tytöt te olitte kyllä mun ryhmässä. Ainut syy miksi hän varmaan tunnisti meidät oli se, että reissulla oli tosiaan Natalie, Laura ja muut kiinalaiset. Haha, no ei ihan, siellä oli yks jenkkipariskunta, yks intialainen perhe, me valkoset tytöt ja KIINALAISET. Ja kyllä, ne on niin turisteja ja ärsyttäviä sellasia, että huh huh! Koko reissu käytiin siis englanniksi ja kiinaksi. Ihana kieli!!
JÄÄTELÖÖÖ
White House
Wuhuu, siistii @DC
Sunnuntaina herättiin tosiaan vähän ennen kuutta ja lähdettiin bussilla taas.... pari tuntia ajettiin, kunnes tultiin luolalle jossa käytiin tutustumassa. Ihan hieno paikka, liikaa ihmisiä vaan tungeskelemassa samaan aikaan samoissa paikoissa. Sieltä luolalta ajettiin viitisen tuntia yhdellä lounaspysähdyksellä Philadelphiaan, jossa vietettiin 45 minuuttia. Nähtiin Liberty Bell, ja käytiin turistikaupassa, siinä se aika, joka kaupunkiin saatiin tutustua. Taas bussissa sellanen reilu pari tuntia, jonka jälkeen alkoi näkyä koti! Ihana Manhattanin skyline. Purkauduttiin China Towniin ja siellä olikin reilusti porukkaa sunnuntai-illalle, maanantaina oli tosiaan Memorial Day niin suurimmalla osalla oli vapaata. Päätettiin kiertää Little Italy ja päädyttiin siellä syömään ehkä parhaimmat salaatit ikinä, mansikka-balsamico-aurinkokuivattu kinkku!!! Meillä oli meidän matkalaukut mukana, olis vähän houkutellut lähteä juhlimaan, mutta päätettiin niiden takia lähteä takasin kotiin. Kotona olikin kiva yllätys kunn ilmastointilaite oli mennyt rikki, joten mun huoneessa ylhäällä oli melkein +30 astetta, mukavasti tuli hikiset unet.
Vietnamin sodassa kaatuneiden muistomonumentti tai jotain..
Lincoln monument
Luolasta..
Turisti luolassa...
Ja toinen turisti luolassa... ja ei, me ei sovittu, että laitetaan samanlaiset vaatteett vaan seura tekee kaltasekseen tässäkin asiassa näköjään.. :D
Maanantaina oltiin sovittu, että otetaan yhdeksän juna aamulla Cityyn, mutta en ollut varannut aikaa suihkuun, joten oli pakko mennä vasta 10 junalla. Natalie kerkesi jo lähtemään Cityyn ja mennä downtowniin, joten kun mä pääsin Cityyn soitin Mirvalle, jonka tiesin olevan vierailulla siellä. Muutaman turhaan kävellyn korttelin jälkeen löysin oikeen Mäkkärin, jossa Mirva oli aamupalalla. Kierrettiin siinä hetki päämäärättömästi ja vaihdettiin muutaman kuukauden kuulumiset. Istuskeltiin Bryant Parkissa lounaalla, haettiin Marimekosta mun hostisälle synttärilahja. Marimekon liikkeessä myyjä oli suomalainen nainen, joka oli just Suomen Cosmossa ja mä tunnistin hänet, oli kiva vähän kysellä miten hän on saanut asumisluvan ja muutenkin saada palvelua suomeksi. Mirva lähti takasin kotiin DC:hen ja mäkin jo päätin lähteä kotiin, olin jo Grand Centralilla kun tajusin, että perkele mulla on vapaa-päivä, joten soitin Annalle ja lähdin Central Parkiin moikkaaman häntä. Siellä reilu tunti makoiltiin, jonka jälkeen lähdin takas sompailemaan metroilla Grand Centralille. Kysyin neuvoa yhdeltä amerikkalaismieheltä ja tuli taas niin yllätyksenä lause: Sä puhut hyvää englantia. WTF, itestä kun tuntuu siltä, että enkun kehitys on jäänyt taas junnaamaan. Kotiin kun tulin niin kivat rusketusraidat taas saanu kun koko päivän kävelly porottavassa auringossa! Suihkuun, muutamat tekstarit ja AAH nukkumaan!!
Viime perjantai siis.. en tosiaan nukkunut yöllä yhtään, tekstailin Fian kanssa neljä tuntia ja oli taas syvälliset jutut. Aamulla menin puol seittemän jälkeen alakertaan ja aloin tehdä lapsille pannukakkuja, mun hostäiti tuli juoksemasta ja hän kysyi heti, että onko kaikki hyvin kun olin jo niin aikasin ylhäällä. Väänsin siinä pannukakut ja kun lapset oli lähtenyt, päätin lähteä salille. Tosiaan, se väsymys meni sellaseksi yliväsymykseksi. Koko päivä meni vähän huonovointisena ja olin pahalla tuulella tietysti kanssa. Illalla olin katsomassa pojan harkkoja melkein puoltoista tuntia ja oli ihanaa olla ulkona kun oli lämmin ilma. Menin nukkumaan ennen kymmentä, oli ihanaa pistää pää tyynyyn pitkän ja raskaan päivän jälkeen.
Lauantaina ei kuitenkaan saanut kauheen kauaa nukkua, herätys kun oli jo 5.30 ja juna lähti 6.15. Cityssä oltiin seiskalta aamulla ja meijän bussi lähti 8.15 China Townista kohti Baltimorea. Otettiin tosiaan valmismatka joka kiersi Baltimore-Washington DC-Philadelphia ja hinta oli sellanen 76 dollaria. Käytiin Baltimoren satamassa, jossa saatiin säälittävä tunti aikaa käydä kiertelemässä lähistöllä, meidän tunti meni läheisessä ostoskeskuksessa kierrellen, oli niin sairaan kuuma, ettei todellakaan pystynyt olemaan ulkona. Sitten lähdettiin ajamaan DC:hen, pelailtiin Natalien iPadilla ja otettiin kuvia ym tyhmää. Washingtonissa kierrettiin Lincoln Memorial, White House, Washington Monument ymymym... liian paljon liian lyhyessä ajassa, mutta nyt siellä on käyty ja nähty. White House oli ehkä mulle se tärkein, noista muista oon kuullut ja tiesin jotain, mutta kaikki tietää White Housen. Siitä ajettiin keskustaan ja halukkaat sai mennä Madame Tussaud's:lle katsomaan kaikki USA:n presidentit, me päätettiin vähän kierrellä itteksemme. Saatiin jopa hurjat 55 minuuttia aikaa, ennen kun piti palata bussille, kerettiin siis hakea jätskit ja kiertää muutama kortteli. Josta taas lähdettiin ajamaan, käytiin dinnerillä isossa ruokapaikassa, jossa oli kaikkea. Se oli vähän kuin laivan buffetti, mutta parempi. Koko päivänä ei oikeen oltu syöty mitään kunnollista, niin voin kertoa, että hyvä ettei meitä jouduttu kierittämään pois sieltä. Taas bussiin (ainakin oli ilmastoitu ja mukava bussi), kunnes kymmenen jälkeen oltiin hotellilla. Meidän ihana opas, kiinalainen Tommy, kertoi kuitenki, että aamulla lähdetään 6.30, joten ei paljon nukuttu eikä hirveesti naurattanut illalla.
Meitä ehkä hiukan hymyilytti kun mentiin sinne bussille, ensiksi meinattiin mennä väärään bussiin, kun kaikki oppaat oli kiinalaisia miehiä ja ne oli ihan samannäkösiä, onneksi Tommy sitten nappas meidän sieltä, että tytöt te olitte kyllä mun ryhmässä. Ainut syy miksi hän varmaan tunnisti meidät oli se, että reissulla oli tosiaan Natalie, Laura ja muut kiinalaiset. Haha, no ei ihan, siellä oli yks jenkkipariskunta, yks intialainen perhe, me valkoset tytöt ja KIINALAISET. Ja kyllä, ne on niin turisteja ja ärsyttäviä sellasia, että huh huh! Koko reissu käytiin siis englanniksi ja kiinaksi. Ihana kieli!!
Sunnuntaina herättiin tosiaan vähän ennen kuutta ja lähdettiin bussilla taas.... pari tuntia ajettiin, kunnes tultiin luolalle jossa käytiin tutustumassa. Ihan hieno paikka, liikaa ihmisiä vaan tungeskelemassa samaan aikaan samoissa paikoissa. Sieltä luolalta ajettiin viitisen tuntia yhdellä lounaspysähdyksellä Philadelphiaan, jossa vietettiin 45 minuuttia. Nähtiin Liberty Bell, ja käytiin turistikaupassa, siinä se aika, joka kaupunkiin saatiin tutustua. Taas bussissa sellanen reilu pari tuntia, jonka jälkeen alkoi näkyä koti! Ihana Manhattanin skyline. Purkauduttiin China Towniin ja siellä olikin reilusti porukkaa sunnuntai-illalle, maanantaina oli tosiaan Memorial Day niin suurimmalla osalla oli vapaata. Päätettiin kiertää Little Italy ja päädyttiin siellä syömään ehkä parhaimmat salaatit ikinä, mansikka-balsamico-aurinkokuivattu kinkku!!! Meillä oli meidän matkalaukut mukana, olis vähän houkutellut lähteä juhlimaan, mutta päätettiin niiden takia lähteä takasin kotiin. Kotona olikin kiva yllätys kunn ilmastointilaite oli mennyt rikki, joten mun huoneessa ylhäällä oli melkein +30 astetta, mukavasti tuli hikiset unet.
Maanantaina oltiin sovittu, että otetaan yhdeksän juna aamulla Cityyn, mutta en ollut varannut aikaa suihkuun, joten oli pakko mennä vasta 10 junalla. Natalie kerkesi jo lähtemään Cityyn ja mennä downtowniin, joten kun mä pääsin Cityyn soitin Mirvalle, jonka tiesin olevan vierailulla siellä. Muutaman turhaan kävellyn korttelin jälkeen löysin oikeen Mäkkärin, jossa Mirva oli aamupalalla. Kierrettiin siinä hetki päämäärättömästi ja vaihdettiin muutaman kuukauden kuulumiset. Istuskeltiin Bryant Parkissa lounaalla, haettiin Marimekosta mun hostisälle synttärilahja. Marimekon liikkeessä myyjä oli suomalainen nainen, joka oli just Suomen Cosmossa ja mä tunnistin hänet, oli kiva vähän kysellä miten hän on saanut asumisluvan ja muutenkin saada palvelua suomeksi. Mirva lähti takasin kotiin DC:hen ja mäkin jo päätin lähteä kotiin, olin jo Grand Centralilla kun tajusin, että perkele mulla on vapaa-päivä, joten soitin Annalle ja lähdin Central Parkiin moikkaaman häntä. Siellä reilu tunti makoiltiin, jonka jälkeen lähdin takas sompailemaan metroilla Grand Centralille. Kysyin neuvoa yhdeltä amerikkalaismieheltä ja tuli taas niin yllätyksenä lause: Sä puhut hyvää englantia. WTF, itestä kun tuntuu siltä, että enkun kehitys on jäänyt taas junnaamaan. Kotiin kun tulin niin kivat rusketusraidat taas saanu kun koko päivän kävelly porottavassa auringossa! Suihkuun, muutamat tekstarit ja AAH nukkumaan!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)