Au pair

Moikka, nyt tulee vähän muutakin kun pelkkää arkihöpötystä. Ns. faktoja au pairina olemisesta, eli siis oman elämän kokemuksia. Tosiaan nyt takana 5 kuukautta ja kaks viikkoa au pairina olemista, ja aika juoksee mun silmien ohi liian nopeesti.

Mitä siis pitäis miettiä ennen kun lähtee au pairiksi...

- Jos oot asunut jo yksin Suomessa, mieti pystytkö asumaan taas jonkun muun kanssa ja aluksi varsinkin tuntemattomien kanssa. Kyllä mä kieltämättä mietin sillon ekoina öinä, että oonko ihan hullu. En tunne näitä ihmisiä yhtään, oon kaukana kotoota, mulle vois sattua mitä tahansa. Mutta, sama se on toisin päinkin, tuntematon ihminen tulee heidän kotiinsa. Myös se, ettei mikään ole sun. Kotona oot tottunut, että saat mennä jääkaapille koska haluat, saat käyttää pesukonetta koska haluat. Tottakai täälläkin saa, mutta joudut miettimään, että enhän nyt "häiritse" muita.

- Millasta työtä oot tehnyt ennen. Mähän sinisilmäsenä lähdin tänne ja ajattelin, että tiedän, mitä se rankka työ on. Joo niin mä tiedänkin, mitä on fyysisesti rankka työ, mutta mites toi henkinen puoli. Sä asut sun pomon kanssa, oot siis periaatteessa aina töissä. Mitä jos sulle annetaan kritiikkiä jostain, pystytkö silti olemaan oma itsesi kotona..

- Kaikilla tänne lähtevillä on jonkunlainen unelma Amerikasta. Se unelma on osittain totta ja sitä kannaattaakin vaalia, mutta samanlaista se arki täälläkin on. Välillä vituttaa ja kaikki on todella turhauttavaa, välillä tekis mieli lauleskella kokoajan, koska on niin iloinen. Joten sitä kannattaa jo etukäteen miettiä, että mitä sitten kun se arki oikeesti on arkea ja töitä joutuu tekemään.

No entäs sitten ne au pairina olemisen hyvät puolet:

- Kieli, ehdottomasti. Mun enkku oli aivan umpisurkeeta kun tänne tulin ja oon ihmeissäni, että sain näin hyvän perheen mun huonolla englannilla. Se ei vieläkään oo loistavaa ja se on asia, joka mua ärsyttää täällä eniten, miten saisin sitä parannettua, mutta pikku hiljaa se parantuu..

- Perhe. Se on se hyvä ja huono asia samaan aikaan. Vaikka mä välillä kiehun raivosta mun lapsien kanssa (joskus ehkä myös vanhempien, mutta harvemmin), en vaihtais tätä perhettä mihinkään. En olis uskonut, että näistä tulee niin tärkeitä, näinkin lyhyessä ajassa. Alussa olin vähän surullinen, koska kielen ja sen, etten tuntenut heitä vielä kunnolla, multa meni paljon juttuja ohi. Mutta nyt tajuan perheen inside vitsit ja olen osa niitä.

- Ystävät. Niin kun oon jo aikasemmin sanonut ja blogia lukeneet on huomanneet, mulla kävi pirun hyvä tuuri. Löysin heti alkumetreillä hyvä ystävän, johon voin luottaa. Mulla on muutamia muitakin ihan hyviä kavereita ja tänne on tulossa muutama tyttö lähiaikoina (tällä viikolla itseasiassa), joten on kivaa tutustua uusiinkin ihmisiin.

- Kokemukset. Oon kokenut täällä sellasia asioita, joita en ikinä Suomessa kokisi. Oon ehkä ollut muutaman kerran vähän liian rohkee ja tehnyt sellasia juttuja, joita ei äitille kertois, mutta oon päättänyt, että koska elän vaan kerran, teen hullujakin juttua. (järki mukana tietysti, äiti rakas...) Tietysti on niitäkin kokemuksia, joissa ei oo tarvinnut olla rohkee ja ne silti pysyy mielessä aina, esimerkkinä NYC:ssä hengailu.

Voin rehellisesti sanoa, että ennen kun tänne tulin, ajattelin, että tuun takasin muutaman viikon tai maksimissaan kuukauden jälkeen. Oon aina asunut samassa pikku kaupungissa, viettänyt pitkälti aikani siinä samassa kaupungissa, vaikka muuallakin olis paljon nähtävää. Sitten yhtäkkiä repäsen ja lähden Amerikkaan. Mutta nyt kun mietin taaksepäin, ei oo ollut ainuttakaan sellasta hetkeä, että olisin oikeesti halunnut lähteä Suomeen ja luovuttaa. En vois tehdä sitä tälle ihanalle perheelle, näille lapsille, jotka luottaa muhun ja tärkeimpänä omalle itelleni.

Varasin pari viikkoa sitten lennot Suomeen, kymmenen päivää saan kattella millanen meininki siellä taas olikaan, halailla mun rakkaimpia ja syödä suomalaista ruokaa. Mua ehkä vähän jännittää sinne tulo, koska en oo ikävöinyt yhtään. Tuleeko se ikävä sitten kun tuun, vai tajuunko, että elämää on oikeesti muuallakin kun siellä mun kyläpahasessa. Tottakai kaikki ihanat ihmiset asuu Suomessa, mutta maailmalla ois niin paljon muutakin nähtävää, joten kannattaako heidän takiaan jäädä jumiin samaan paikkaan... saas nähdä mikä fiilis noiden päivien jälkeen on!

Ajattelin kirjottaa tällasen "avautumispostauksen" ihan sen kunniaksi, että oon niin onnellinen ja ilonen täällä. Kaikki tulevat au pairit, tai au pairiksi haluavat, jos teillä on jotain kysymyksiä, niin KYSYKÄÄ, mä kyselin niin paljon kaikilta au pairina olevilta, että olin jo varmaan rasittava... haha. Tietysti tututkin saa kysellä kaikkea. Vastailen mielelläni.

Hauskaa alkavaa viikkoa! Kahden viikon päästä istun koneessa... JEE (kai se on jee?).


Loppuun vielä ihana biisi.... <3

John Mayer- Shadow days