You only live once

Moikka, kirjotin tän postauksen jo kerran, mutta kone päätti sanoo ittensä irti ja sinne meni se postaus, joten tässä uudestaan..

Lauantaina otettiin aamulla juna 10.12 Cityyn, olin aika sankari, koska heräsin tosiaan 9.51 ja matkaan menee 6 minuuttia ja kerkesin. Joutusin pikku spurtin ottamaan kyllä... huoh. Grand Centralilta otettiin suoraan metro Sohoon, jossa käytiin Converse kaupassa hakemassa muutamat tuliaiskengät. Sohossa oli markkinat samaan aikaan, joten kierreltiin siellä hetken aikaa. Meijän päivän suunnitelma oli kiertää eri tatuointipaikkoja läpi ja kattella vähän miten tää koko tatuointi homma toimii. Löydettiin yks aika lupaava, mutta heillä oli pitkä jonotuslista ja hintataso ei ollut mikään ihan halpa. Päätettiin lähteä Greenwich Villageen, jossa poikettiin kahdessa eri tatskapaikassa, mutta se fiilis ei ollut jotenkaan oikee kummassakaan. Neljänteen paikkaan kun mentiin sisälle, meitä oli heti vastassa mukava mies ja tiesin heti, että tää on meijän paikka. Kyseltiin vähän siitä paikasta ja tää mies piirsi meille kuvan uudestaan ja oltiin tosi vakuuttuneita. Joten käveltiin ulos Natalien kanssa tuntia myöhemmin molemmilla uusi tatuointi ihossa!

Ajattelin ensin, että laitan kuvan tänne, mutta jotenkin siitä tulikin niin henkilökohtanen juttu, että haluun pitää sen omalla itselläni. Otettiin siis sama sana Natalien kanssa, eri paikkaan kylläkin. Silti se ei oo mikään lupaan aina olla ystäväsi-tatuointi. Se on muistutus siitä, että löydettiin toisemme, uskallettiin lähteä Amerikkaan, ottaa iso haaste vastaan ja kaikista tärkein: you only live ONCE!

Käytiin syömässä Chipotlessa meksikolaiset, oon ihastunu täällä meksikolaiseen ruokaan ihan täysin. Voisin syödä pelkkää sitä. Toi Chipotle on vähän sama kun Subway, mutta toimii meksikolaisittain. Lähdettiin kävelemään ylöspäin 6th Avenueta ja kohta tajuttiinkin, että oltiin kävelty alhaalta Sohosta Times Squarelle, eli muutama HASSU kortteli. Tajuttiin, ettei oltu käyty Times Squarella moneen viikkoon, joten mentiin ostamaan vähän tuliaisia ja NYC kuvia mulle. Kello oli jo melko paljon, joten päätettiin ottaa aikanen juna kotiin. Hengailin vielä tytön kanssa illan ja katottiin leffaa.

Sunnuntaina otettiin yhdentoista juna taaskin Cityyn. Täällä juhlittiin Puerto Rico päivää, joten oli aika täyttä Cityssä. Me käytiin hakemassa eväät kaupasta ja käveltiin Central Parkkiin. Tarkotus oli ottaa aurinkoa, mutta ei oikeen paistanu kunnolla, joten lueskeltiin kirjaa ja vaan juoruttiin. Natalie lähti käymään vessassa ja mä jäin yksin meidän viltille. Kuulin, että mun takana joku sano wou ja käännyin kattomaan ja siellä oli nuorehko mies, joka hymyili mulle. Mä sitte ystävällisesti hymyilin takas, ja hän tuli sitten kertomaan, että opiskelee jalkahierojaksi ja haluis ottaa mun jaloista kuvan. Aluksi olin ihan, että joo miksei, mutta sitten hän kysyi, että tykkäänkö jalkahieronnasta niin tuli vähän sellanen olo, että mikä jalkafetissimies toi oikeen on. Joten sanoin, että saat ottaa mun jaloista kuvan maata vasten. Toisaalta mikäs siinä, jos joku ilostuu mun jaloista. Se oli vaan taas hetki, mitä ei vois muualla tapahtua kun NYC:ssä....

Ilma ei tosiaan ollut mikään parhain, joten päätettiin ottaa suunnaksi, mikäs muukaan kun sunnuntai-illan vakkariksi muodostunut Vapiano. Metroon kun mentiin, nähtiin taas jotain niin nyciä... nainen ilman yläosaa. TÄYSIN ilman yläosaa, oli ihan mielenkiintosta istua metrossa hänen lähellään, kun näki miesten ilmeet, jotka siihen samaan vaunuun tuli... :D Noustiin Union Squarella pois ja käveltiin korttelin verran Vapianoon. Rakastan sitä paikkaa, se ruoka on mahtavaa ja suht halpaa. Enkä voi sanoa, että ne nuoret ja söpöt baarimikot olis negatiivinen asia, haha. Otin pitsan ekaa kertaa ja oli kyllä aika herkku, ei silti Rivieran voittanutta (ehkä oon vähän puolueelline...?). Taas aika hurahti liian nopeesti ja huomattiin, että kello alkaa olla paljon. Ilma oli mitä ihanin, joten kävellen mentiin taas se kolmisenkymmentä korttelia.

Tää viikonloppu pysyy mun mielessä koko loppuelämän, yksityiskohdat ehkä haalistuu, mutta tärkeimmät: NYC, Natalie ja se fiilis muistuu aina, kun nään mun tatuoinnin...