Moikkamoi, Hyvää eilistä ystävänpäivää kaikille!
Mun ystävänpäivän juhlinta oli vähän ei niin juhlavaa, koska lapset oli taas kipeinä ja olin itekki saanu pienen kuumeen. Tiistaina nukuttiin lasten kanssa koko porukalla päiväunet ja yhdekstoista mentiin lääkärille, jossa heidät tutkittiin. Kummallakin oli vaan perus kuume ja kurkkukipu, ei sen erikoisempaa. Lääkärin jälkeen käytiin Starbucksilla, josta saatiin vahingossa ilmanen kahvi. Lapset katteli telkkaria ja yrittivät tehdä läksyjä. Mä kattelin Greyn anatomiaa, se on hyväks mulle, koska katon sen ilman tekstityksiä ni tulee kuunneltuu enkkua. Iltapäivällä leivottiin pojan kanssa leipää. Kyllä, minä leivoin leipää.... ensimmäistä kertaa elämässäni. Ai, että oli hyvää. Se oli tosiaan banaanileipää, mistä en oo ennen tänne tuloani kuullukaan ja syötiin vahingossa puolet leivästä lasten kanssa ja hostmom ihmettelikin, että miks me sitä niin vähän tehtiin, mutta sitte ymmärsi että miten siinä oli käyny :)
Mä oon ollu nyt USA:ssa kuus viikkoa ja aika on mennyt ihan älyttömän nopeesti. On ollu hetkiä, kun oon ollut valmis pakkaamaan laukut ja tulemaan takas kotiin. Sitte on ollut niitä hetkiä, jollon oon ajatellu, että miks mä ikinä jännitin tänne lähtöä. Täällä on erilaista ku Suomessa, mutta ei aina negatiivisella tavalla. Ihmiset kysyy, että onko mulla ikävä kotiin tai ikävä ihmisiä Suomessa, täytyy nyt tuottaa pettymys, mutta ei mulla oo ikävä. Oon halunnnu päästä tänne niin kauan, että en nyt haluu kuluttaa tätä aikaa ikävöimällä Suomeen, missä oon asunu 20 vuotta. Tottakai tulee tilanteita, jollon olis ihanaa, jos joku sieltä Suomesta olis jakamassa sen hetken mun kanssa. Mutta tää on mun elämä ja mä haluun olla täällä ja hankkia uusia elämyksiä. Oon löytänyt täältä mahtavia ihmisiä ja tilanteita, johon en olis ikinä uskonut joutuvani/pääseväni. Eniten ehkä jännitin sitä, että jos en löydä täältä kavereita, tai sellasta ihmistä, jonka kanssa pystyn olemaan oma itteni. Mulla on niin ihanat parhaimmat ystävät Suomessa, että pelkäsin ettei täältä löydy mitään vastaavaa. Mutta, mulla oli eilen "henkevä" keskustelu mun ihanan ystävän kanssa, joka asuu mun onneksi täällä. Vaikka ollaan tunnettu muutamia viikkoja, tuntuu kun oltais tunnettu aina. Vaikka meillä ei ns. oo yhteistä kieltä, eikä aina 100% ymmärretä, mitä toinen tarkottaa, voin silti olla ihan oma itteni... Se on ihanaa ja helpottaa elämää täällä ihan suunnattomasti.
Tän kirjotuksen keskeytti sen, kun joku koputti ovelle ja menin avaamaan ja siellä oli kukkalähetys. Toi poika kävi hakemassa sen ja ihmeteltiin, että miksi hostmomille lähetetään lisää kukkia, kun eilen se jo sai. Mutta, ne olikin MULLE!!! Mun parhain ystävä Suomesta oli halunnu olla romantikko ja lähettää mulle kukkia. Ohhoh, oon super yllättyny, ilonen ja otettu.. Ruusuja, ihania sellasia!! Nyt menin niin hämilleen, et mun ajatusvirta katkes ja lopetan tän niin, että mulla on ihania ihmisiä Suomessa, mutta oon myös saanut täältä muutaman tosi tärkeen ihmisen itelleni. Terveisiä kaikille tutuille ja tuntemattomillekin, jotka tätä lukee, elämä on aika kivaa ::)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti