Perjantaina alotin mun aamun normaalisti taas töillä, tulin hetkeks nukkumaan takasin ja kymmenen aikaa noustiin Merin kanssa. Käytiin hoitamassa muutama hänen asiansa, mentiin syömään lunchiksi sushia ja käytiin ruokakaupassa perheen ostoksilla. Oli ihan super kivaa yhdessä ostella niitä ruokia, kun molemmat tiesi, mitä kaikkea pitää ostaa ja millanen pakkaus on mikäkin. Tultiin myös siihen tulokseen, että me kaks maailmassa ollaan ainoat, jotka osaa samaistua toistensa elämään. Vaikka puhuiskin muiden aupairien kanssa tai Suomessa oleville ihmisille ja selittäis tilanteet kuinka hyvin, ei sitä pysty ymmärtämään kuitenkaan täysin. Lapset tuli koulusta ja Meri lähti hakemaan meille jätskiä lasten kanssa ja mä jäin siivoomaan. Heitettiin tyttö harkkoihin ja tultiin kotiin hetkeks, kunnes vietiin poika harkkoihin. Lähdettiin tyttöjen kesken, eli minä, Meri ja mun host tyttö, ostoksille White Plainsii ja ostettiin tytölle mekko lauantain juhlia varten. Meillä oli tosi kivaa kolmestaan ja jälkeenpäin puhuttiinkin Merin kanssa, että tyttö oli varmasti tosi ilonen, kun sai sellasta special aikaa meidän kanssa.
Kun sitten tultiin kotiin, muut hyppäs autosta pois ja mä olin viemässä sitä autotalliin niin YEAH... vasen kulma autosta osus siihen autotallin ovenreunaan. Ja tietysti siihen tuli ihan jäätävät jäljen ja lommot. Yritin vähän korjailla sitä, mut tajusin, että se meni oikeesti rikki koko paska.. Kävin sitte pyytämässä hostäidin kattomaan sitä autoa ja olihan hän aika surullinen ja pettynyt. Pyytelin kyllä anteeksi, koska mun vikahan se täysin oli. Tuli itellekkin tosi paha mieli ja oon kyllä ilonen, että Meri oli täällä ja piristi mua. Meille oltiin tilattu kiinalaista illaksi ja syötiinkin koko perheen kesken, ei ehkä ihan niin ilosina, mitä oltais voitu olla, jos se auto olis ollut ehjänä. Mut yritän nyt ajatella, että elämä on, onneksi sen saa rahalla korjattua. Tärkeempää on se, ettei se sattunut missään liikenteessä ja varsinkaan niin, että lapset olis ollut kyydissä, mutta silti harmittaa.. prkl.
Tultiin Merin kanssa ylös ja puheltiin asioista ja yritin auttaa häntä pakkaamaan niitä tavaroita. Mutta löysin sieltä tavaroista sellasen kirjan, jossa oli tekstiviestejä, jotka oli mennyt väärälle ihmiselle. Se kirja vähän piristi mua ja saatiinkin nauraa niille oikein kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti