Heissuliveissuli!
Lauantaina nukuin pitkään, yli kahteentoista nam. Perhe ja Meri oli lähteny lasten peleihin ja he tulivat yhden aikaa takasin, jonka jälkeen me lähettiin Merin kanssa Cityyn sompaileen. Oikeestaan ilman mitään suunnitelmia käveltiin vaan ympäriinsä, jotta Meri sai taas Cityn mieleensä. En kestä, että tulevaisuudessa en voi joka viikonloppu ottaa vaan junaa ja lähteä kävelemään New Yorkiin. Se on täällä niin iso osa elämää. Me ei oikeestaan tehty mitään, tai käyty missään, ei edes ostettu mitään, mutta silti aika meni ihan tosi nopeesti ja hauskaa oli. Ihana iltapäivä siis. Tultiin takasin kotiin siinä seittemän jälkeen ja alettiin valmistautua juhlailtaan White Plainsissa. Ensimmäinen kerta, kun päätettiin lähteä sinne juhlimaan. Natalie tuli meidän kanssa ja hetki juteltiinkin kolmisteen yhdessä puistossa, ennen kun lähdettiin niihin baareihin. Ensin mentiin sellaseen vähän pienempään paikkaan, mutta meno ei ollut mitenkään erikoista, joten siirryttiin sen vieressä olevaan isompaan paikkaan. Siellä tanssittiin ja juteltiin ihmisten kanssa ja tutustuttiin muutamiin amerikkalaisiinkin. Se tossa juhlimisessa on oikeesti parasta, että siellä tutustuu niihin amerikkalaisiin nuoriin. Yhdessä vaiheessa huomasin, että mun puhelin on hukassa ja meinas tulla vähän paniikki. Onneks yks ihana poika auttoi mua ettimään sitä ja hän tajus kysyä baaritiskiltä, jos se olis tuotu sinne ja sieltähän se löytyi. Vaikkei se kallis olekaan (USA-puhelin), olis ollut inhottavaa selittää hostperheelle, että hukkasin sen. Joten ilta sai jatkua normaalisti, ilman draamaa. Oltiin Natalien kanssa niin ilosia kun nähtiin, ei oltu melkein kahteen viikkoon nähty, meillä oli niin hauskaa yhdessä. Meri oli sopinut yhden hänen aupair kaverinsa kanssa treffit tähän baariin, joten hengailtiin neljästään jonkin verran. Kotiin tultiin taas aika myöhään ja yritettiin hiipiä mahdollisimman hiljaa ylös Merin kanssa. Oli taas niin hauska reissu, ettei tosikaan, nyt melkein harmittaa, ettei oo ennen tullut menty White Plainsiin, se on niin paljon helpompaa, kun ei tartte miettiä junia, koska taksi maksaa 10 dollaria kotiin.
Sunnuntaina herättiin joskus kymmenen jälkeen, yritin auttaa Meriä pakkaamaan, aika huonolla menestyksellä kylläkin, koska makoilin vaan sen huoneen lattialla ja hihittelin.. Vaikkei juotukaan paljon edellisenä iltana, oli ihmeen kova krapula ja se vähän verotti sitä fiilistä... Kävästiin nopeesti hakemassa kävellen Merille jotain juttuja kaupasta ja täällä oli niin kuuma, että olo vaan paheni siitä liikunnasta (=rauhallisesta kävelystä.....). Lähdettiin hiukan ennen kolmea ajamaan lentokentälle, käytiin yhdellä baseball kentällä, jotta Meri sai hyvästellä perheen vielä. Matka meni taas lepposasti naureskellessa edelliselle illalle ja elämälle yleensäkin. Kävin auttamassa vähän niiden superpainavien kassien kanssa ja sitte sanottiinkin moikat. Tosi outoa, tunnettiin periaatteessa vaan kolme päivää, mutta silti tuntui, kun oltais tunnettu tosi kauan! Onneks tullaan varmasti vielä näkemään monta kertaa. Ajelin kentältä pikkuhiljaa kotiin päin ja tajusin, että kävin siellä kentällä kahden viikon aikana kuus kertaa, enkä kertaakaan lähtenyt ite mihinkään.. Tulin kotiin ja makoilin darraani pois. Illalla menin tekemään ruokaa alas ja perhe pyys mua kattomaan baseball peliä hetkeksi heidän kanssaa, hyvä mieli tuli kun pyysivät. Yöllä oli niin kuuma, että nukuin ilman peittoa ja silti olin ihan hiestä märkä, kivaa kun nyt on vasta huhtikuu, tuun olemaan niin tuskissani kesällä, jos täällä on näin painostava ilma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti