Juhannuksesta on täälläkin pikku hiljaa selvitty. Mulla menee aina jotenkin nää juhannukset vähän överiksi, viime juhannuksesta saan vieläkin kuittailuja ja tää juhannus nyt ei jääny kauas edellisestä...
Tosiaan suomalainen Paula, joka tuli mun kanssa samaa aikaa Jenkkeihin, muutti aivan tohon naapuriin niin päätettiin viettää suomalainen juhannus yhdessä. Perjantai aamuna nukuttiin lasten kanssa vähän pidempään ja kun sitten herättiin niin tyttö oli kipeä. Varasin lääkärin hänelle ja koko päivä meni taas makoillessa kotona ja häntä paijatessa. Meillä on tosiaan pyykinkuivaaja ollu jonkun aikaa vähän epäkunnossa ja siinä on kiva aina miettiä, että onkohan se tällä kertaa suostunu yhteistyöhön. Eli jouduin ripustamaan kaikki vaatteet kuivumaan ja oli hurjan rankkaa, haha. Illalla tein lapsille spagettitacoja. Kävin nopeella lenkillä juoksumatolla ja laittauduin iltaa varten.
Sain kerrankin perjantai-illan vapaaksi ja pääsin jo kahdeksalta lähtemään Cityyn. Täällä oli pikkasen kuuma ja mulla tuli vähän kiire asemalle, joten enää sitten ollukkaa enää niin laittautunu kun juoksu jalkaa tulin asemalle ja näin, kun mun juna ihanasti lähtee jatkamaan matkaa. Eli turhaan laitoin itteni, turhaan juoksin... Lähetin Paulalle viestin, että ota meikit mukaan, koska mehän oltiin menossa juhlimaan, niin oli pakko vähän parannella tätä olemusta. Tavattiin Grand Centralilla ja oli niin ihana nähdä, nähtiin nopeesti Nataliekin, hän oli menossa kylläkin jo kotiin päin. Käytiin Fridaysilla juomassa yhdet drinkit ja päivitettiin melkein puolen vuoden juorut, kunnes promoottori pisti viestiä, missä ja millon nähdään hänet. Ulkonahan oli tietysti alkanut sataa kaatamalla ja siinä meni ne viimisetkin meikin jämät. Me kuitenkin urhoollisina suomalaisina käveltiin viitisen korttelia sateessa, ja löydettiin oikea klubi. Meijän ah niin ihana promottori oli sellaset 45 minuuttia myöhässä, joten vähän oli tylsät fiilikset. Mutta kun päästiin klubille, saatiin vähän ilolientä ja hyvää musiikkia, oltiin jo ihan ilosella tuulella. Mehän pidettiin sitten hauskaa ja tutustuttiin muutamaan amerikkalaiseen tyttöön ja tietysti niihin promoottori miehiin. Yhdessä vaiheessa lähdettiin toiselle klubille, Paula taksilla ja mä ja muutama muu tyttö tän promottorin kyydillä. Hauskaa oli tälläkin klubilla, nää paikat on vaan niin täynnä, ettei siinä paljon muuta nää kun sen oman pöydän porukan. Yhdessä vaiheessa ollaan saatu kutsu jatkoille ja kyllähän suomalaistytöt nyt Harlemiin haluaa lähteä keskellä yötä. Jatkot oli mitä oli, mutta hauskaa oli...
Lauantai aamuna taas meidän ah niin ihana promottori oli oikeesti ihana ja heitti meidät sieltä jatkopaikalta Harlemin juna-asemalle, muuten oltais jouduttu kävelemään sellanen 65 korttelia. Otettiin junat kotiin ja sovittiin, että kuudelta takasin Cityyn. Paula missas kaks junaa, joten mä soitin Natalielle ja näin hänet Vapianossa (yllättäen...), se oli meidän viiminen yhteinen kerta siellä ja oli haikeeta. Paula saapu kahdeksan aikaa ja siinä hetki juoruttiin yhdessä, kunnes Natalie lähti kotiin kymmenen aikaa ja me alettiin järjestää meidän iltaa. Saatiin viesti eri promottorilta, kun edellisiltana ja päätettiin kävellä hänen kanssaan eri klubille. Hauskaa oli sielläkin ja tuli juhlittua. Muutamat avautumisviestit olis ehkä voinu jättää lähettämättä niin suomeksi kun englanniksi, mutta kerran sitä vaan eletään... Eikö? Päätettiin, että nyt oikeesti otetaan juna kotiin aamulla ja sieltähän me käveltiin aamulla 40 korttelia ylös päin! Mikäs siinä New York City yöllä ja Cookie Dough jäätelöä syödessä, ei paljon paremmin vois juhannusta viettää. Tein junassa jonkun ihme heräämisen just ennen mun pysäkkiä ja raahauduin kotiin. Siinä Paulan kanssa vielä varmistuspuhelut, että elossa ollaan, joudutaan tosiaan käyttämään eri junaa, vaikka lähekkäin asutaankin.
Sunnuntaina heräsin pienehköön tukkakipuun, makasin valehtelematta koko päivän mun sängyssä. Skypetin Fian kanssa, katoin muutaman leffan, yritin nukkua! Kerran kävin alakerrassa hakemassa ruokaa, mutta raahauduin viimisillä voimilla takas ylös... Todella tapahtumarikas päivä siis. Perjantai-illan promoottori, jonka kanssa lauantaina oli vähän kommunikointi ongelmia varmisti sunnuntaina, että meillä oli ollu hauska ilta ja se edes vähän lämmitti mieltä, kun sai purkaa huonoa oloaan jollekkin, haha.
Täällä kun yrittää tutustua ihmisiin, varsinkin näihin miespuolisiin, niin kaikki tuntuu olevan ja yrittävän jotain ihmeellistä. Yks on DJ, toinen on kitaristi, sitten on nää perkeleen promoottorit, joista ei tiedä onko ne lintuja vai kaloja vai selkärangattomia (paskiaisia haha). En oo tavannut yhtään normaalia ihmistä, ei oo sairaanhoitajia, poliiseja, opettajia... Lauantainakin yksi mies tuli juttelemaan mulle, ikää noin 35 vuotta, että hänen kädet on vakuutettu 5 miljoonan dollarin arvosta, koska hän on plastiikkakirurgi ja, että näätkö ton auton tuolla, se on Maserati ja sillä mä tähän tulin, asun Brooklynissä ja mulla on oma taidegalleria mun kämpillä, haluutko vaihtaa numeroita... EN! Haha, olis varmaan pitänyt vaihtaa, olis saanu halvat naamankorjaus leikkaukset vanhempana.
Okei, oon jo liian väsynyt ja tää menee ihan hassutteluksi. Tällä hetkellä ootan sikana, että pääsen Suomeen (vaikkei mulla oo vieläkään yhtään ikävä) ja halailemaan mun söpöliinejä ja syömään Rivieran kaalisalaattia!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti