Mullahan oli periaatteessa hyvä tilanne, kun tulin tänne. Olin etukäteen tutustunu jo suomalaiseen, joka on täällä ja vielä samassa kaupungissa, johon mä tulin asumaan. Löysin blogien kautta muutaman muunkin, jotka asuvat lähellä mua ja joihin tutustuin Facebookissa jo Suomesta käsin. Siltikin, vaikka mulla oli ns. kavereita täällä, aluksi tuntu tosi vaikeelta ja yksinäiseltä toisinaan. Varsinkin se tutustuminen niihin muun maalaisiin.
Training schoolille me suomalaiset tultiin päivän myöhemmin kun muut niin ihmiset olivat jo löytäneet omat kaverinsa. Mulla kävi hyvä tuuri kun mun huoneessa oli se ruotsalainen tyttö, jonka kanssa pidetään vieläkin paljon yhteyttä ja nähdään aina vaan kun aikataulut sallii. Suomalaisiin tyttöihin, jotka mun kanssa tuli, pidän epäsäännöllisen säännöllisesti yhteyttä, meillä on Facebookissa kolmestaan sellanen ryhmä, johon kaikki avautuu vuorotellen ja toiset sitten kannustaa eteenpäin. Mehän ei tunnettu toisiamme etukäteen, muuta kun netin kautta. Cultural Care antaa ennen lähtöä au paireille mahdollisten matkakumppanien nimet ja mailiosotteet, jotta voi tutustua jo hiukan etukäteen. Mulla kävi kyllä super hyvä tuuri, ensinnäkin, että sain matkakumppanit ja toiseksi vielä, että tultiin niin hyvin toimeen tiukassakin paikassa.
Kun sitten tulin tänne, olin paljon suomalaisen kaverini kanssa ja hänen kavereidensa kanssaan. Mulla oli sellanen olo, että mulla ei ollut ns. omia kavereita lainkaan ja sillon kun tää suomalainen ei päässyt tulemaan johonkin, olin yksin. Löysin netistä sellasen ryhmän, jossa on tän alueen au paireja ja kirjotin sinne, että oon uusi tällä alueella, jos joku haluaa lähteä kahville yms. Siellä muutama tykkäs ja kommentoi siitä mun jutusta ja lisäilin niitä kavereiksi ja kysyinkin muutamalta, että haluavatko tehdä jotain. Natalie lähetti mulle sillon viestin, että hän haluaisi tehdä jotain ja sovittiinkin treffit ja sen jälkeen ollaankin oltu aika erottamattomia. Kävin kahvilla muutaman muunkin tytön kanssa ja ollaan heidänkin kanssan yhteydessä kyllä, mutta en ehkä voi sanoa heitä ystävikseni. Samalla salilla käy mun kanssa muutamia au paireja (puhuvat saksaa) ja heidän kanssaan juttelen aina kyllä, mutta me ei mennä sinne yhdessä.
Mä oon aina ollu sellanen ihminen, että tartten muutaman hyvän ystävän, joiden kanssa haluun sen aikani viettää ja sitten muut on kavereita, joita on kiva nähdä välillä. Täällä varsinkin, kun on aika rajotetut mahdollisuudet viettää sitä aikaa ihmisten kanssa ja tosi paljon riippuu ihmisten aikatauluista, keheen pystyy ylipäätään tutustumaan, tuntuu jotenkin siltä, että on pakko "valita" kaverinsa. Jos yksinkertaisesti jonkun kanssa ei tule toimeen tai ei ole juteltavaa, on turhaa yrittää sitä ystävyyttä rakentaa vaikka molemmat kuinka au paireja olisivatkin.
Monilla au paireilla näyttää olevan iso ryhmä, jonka kanssa hengailevat, täällä ei musta oo sellasta. Tosi monet ovat oman maalaistensa kanssa ja mä en jotenkaan nää järkeä siinä, että hengailisin päivät pitkät täällä suomalaisten kanssa. Jos sitä haluan tehdä, voin lähtee takas Suomeen, juttelemaan mun parhaille kavereille. Tiedän, että tuun olemaan niin pulassa kun Natalie kesällä lähtee takas kotiin, joten en ees haluu ajatella koko asiaa, yritän vaan saada sen jatkamaan au pairina olemista (pieni oma lehmä ojassa). Nyt tähän mun lähelle muutti yks saksalainen tyttö ihan just lähiaikoina ja hänen kanssaan pitäisi tutustua, toivottavasti olis kiinnostava persoona, eikä mikään "mulle on ihan sama, kaikki käy"-persoona.
Juteltiin eilen Natalien kanssa, kuinka hyvä tuuri mulla on käynyt (hänen mielestään... haha), kun oon löytänyt täältä heti ensimmäisinä kuukausina ihmisen, johon voin oikeesti luottaa ja jonka kanssa oikeesti viihdyn. Vaikka monella au pairilla tuntuu olevan paljon kavereita ja kokoajan on hauskaa, se oikeesti tekee paljon, että sulla on se yks ihminen, johon voit luottaa ja sanoo suoraan, jos joku asia ei nappaa tai on paha olla.
Meillä on ne LCC- tapaamiset kerran kuukaudessa, joissa vois tutustua uusiin au paireihin, mutta meidän LCC (=ihminen, joka huolehtii alueen au paireista) ei ole kovin hyvä luomaan mitään ryhmäjuttuja, joten ihmiset vaan käy kirjottamassa nimen paperiin, eikä jää juttelemaan muille.
Amerikkalaisiin nuoriin on tosi hankala tutustua, muualla varsinkaan kun juhlimassa. Nyt alkaa kohta olee Spring Break ohi, joten nuoret alkaa taas tulee takas kouluihin, joten ehkä sitä voi jossain tutustuakkin heihin. Ne on vaan niin hulluja, että tällanen "pieni" suomalais tyttö on ihan ihmeissään, haha.
Vaikka mulla ei Suomeen ikävä olekkaan, on mulla välillä tosi kova ikävä mun ystäviä. Ihmisiä, joille ei tartte selittää koko asiaa alust asti, vaan ne tietää jo muutamista lauseista, mitä tarkotan. Olis ihanaa olla jakamassa niitten parhaitten ystävien ilot ja surut siellä (mielummin ilot pelkästään...), mutta onneks meillä on netti, jonka kautta pystytään olemaan päivittäin tekemisissä.
Mä en tiedä, miksi halusin tehdä täst aiheesta postauksen, ehkä sen sunnuntaisen ei niin kemioiden kohdanneen päivän siivittämänä. Joten te tulevat au pairit ja au pairiksi tulemista suunnittelevat, voin kertoa, että se ei todellakaan aina ole niin helppoa, miltä se blogeissa vaikuttaa. Niiden kavereitten eteen joutuu tekee tosi paljon töitä ja se, että voit kutsuu jotain ihmistä jo ystäväksi, kestää vielä kauemmin (...ainakin mulla).
Joten niinkun otsikkokin sanoo, ei se mitä sulla on elämässä vaan, kuka sun elämässä on. Oon ilonen, että mulla on mun ihanat ystävät Suomessa, jotka jaksaa pitää yhteyttä aikaerosta huolimatta ja oon ilonen mun ihanasta ystävästä ja monista kavereista täällä. Tuli ehkä sellainen haikee fiilis kun katteli noita kuvia. Kuvissa siis mun tärkeimmät ja parhaimmat ystävät Suomesta ja se täällä oleva tietysti myös. Hauskaa viikkoa eritysesti mun ihanille ystäville, mutta myös niille muille tärkeille ihmisille ja tutuille! <3
6 kommenttia:
Tääl mää itkee tirauttelen TAAS!! Oot muru <3
haha voi ei, ihana kuva!! :D viikon päästä oon jo sun kainalossa<3
Ihana lukee tällästäkin, kun on noita blogeja selatessa tullut jo mielikuva siitä, että kun au pair tapaa toisen niin ollaan heti niin parhaita ystäviä että :DD .
Itse olen "sosiaalihuora" ja tulen kaikkien kanssa juttuun ainakin jotenkin, mutta ystäviksi en kutsuisi kyllä ketään ihan heti. :)
Tää oli kiva postaus ja noi kuvat on ihania!! :)
ootteko te poikaystäväs kanssa vielä yhdessä ja onko hän tulossa käymään siellä sua katsomassa? :)
Jutta: lakkaa parkumast <3
hanna: sä oot tänään täällä?? :D <3
pullasuttu: Joo, mä ajattelin ihan samaa silloin kun itte lueskelin muiden au pairien blogeja Suomessa. Tietysti jotkut ihmiset onkin sellasia, että tulee toimeen kaikkien kanssa ja haluaa ystävystyä kaikkiin, mutta ei se todellisuus ihan niin ruususta täällä ole, miltä blogeissa vaikuttaa!
anonyymi: Kiva, että tykkäsit, ja kyllä, noista kuvista tulee mullekkin hyvä mieli!
Lähetä kommentti